Suurperheen isä Miko Puustelli Yhdeksän lapsen isä ja kahden lapsenlapsen isoisä Miko Puustelli on monessa mukana, mutta nostaa kuitenkin perheen arvoasteikossa korkeimmalle sijalle. Miko Puustelli syntyi lokakuussa 1976 Asikkalassa, Vääksyssä, jossa vietti kolme ensimmäistä elinvuottaan. Vesivehmaan Säiliövalmisteella töissä ollut isä koki Jumalan kutsuvan häntä Valtakunnan työhön, joten hän siirtyi kiertäväksi evankelistaksi. 1979 isä kutsuttiin Kauhajoen helluntaiseurakuntaan pastoriksi, ja perhe muutti Asikkalasta Kauhajoelle. – Siellä vietin seuraavat kymmenen vuotta, ja sieltä minulla on voimakkaita kokemuksia lasten leireiltä ja pyhäkoulusta, kuinka Jumala kosketti. Eli täytyin jo pienenä poikana Pyhällä Hengellä ja sain myös kielilläpuhumisen lahjan, kun toiset lapset rukoilivat puolestani, Miko Puustelli muistelee. – Se oli sellaista ylivainiolaisuuden aikaa, että siellä meni jalat alta ja suusta alkoi tulla omituista kieltä. Vuonna 1989 tuli muutto Kymenlaaksoon, jossa isä aloitti työntekijänä Kouvolan helluntaiseurakunnassa. – Siinä vaiheessa siirryin yläasteelle ja nämä Jeesus-hommat jäivät, tein ihan tietoisen valinnan jäädä sivuun, kun maailma alkoi vetää puoleensa. Nimi takaa laadun Vuonna 1994 Mikon ollessa 18-vuotias isä sai kutsun Floridaan kotikirkon pastoriksi, ja perhe muutti Yhdysvaltoihin. – Asuin välillä Floridassa ja välillä Suomessa, jossa suoritin mm. asevelvollisuuteni. Olin vähän aikaa myyjänä Puustelli-keittiöillä, jolla ei muuten ole mitään tekemistä sukumme kanssa. Muistan, kuinka hain sinne aikanaan töihin ja kirjoitin työhakemukseen allekirjoitukseni alle ”Nimi takaa laadun”, ja sain paikan, Miko Puustelli naurahtaa muistoilleen ja kehaisee: – Ja olin muuten hyvä myyntimies… Vuoden 1998 loppuvuonna hän sitten palasi Floridaan. – Uudenvuodenaattona lähdin ulos Eija Merilän tyttären Nina Kymäläisen kanssa, ja kahden kuukauden ja kuuden päivän kuluttua meillä oli häät!, kertoo nopeista liikkeistään tunnettu Miko Puustelli. – Olimme hakemassa joitakin papereita virastosta, jossa oli tarjolla myös Marriage Licence-lomakkeita ja päätimme ottaa niitäkin kaiken varalta mukaan. Mutta niissä oli yllättäen tietty erääntymispäivä, joten menimme nopeasti naimisiin, ettei tarvitsisi ostaa uusia lupia. Vihreä nojatuoli Nuori pari ehti olla naimisissa kuukauden verran, kun Miko lähti käymään silloisen nuorisopastorin Lasse Ripatin luona muutaman uskovaisen nuoren miehen kanssa. – Lasse teki siinä meille iltapalaa, spagettia ja jauhelihakastiketta. Me olimme sellaisia parikymppisiä ja Lasse kolmekymppinen. Yllättäen Ripatti oli kysynyt kesken ruoanlaiton: ”Miko, annatko elämäsi Jeesukselle?” – Minulta tuli kuin apteekin hyllyltä, että mikä ettei. Ja Jumala otti sen tosissaan, koska sillä tiellä tässä ollaan. Muut läsnäolijat kerääntyivät rukoilemaan Mikon ympärille, joka polvistui vihreän nojatuolin viereen. – Hieman hymyilin siinä, koska helluntaiveljillä oli vauhti päällä rukoillessaan puolestani. Mitään ihmeellistä ei kuitenkaan tapahtunut, kaakeleita ei pudonnut seiniltä eikä maa järissyt. Mutta kun nousin ylös, tunsin, kuinka rauha laskeutui sisälleni eli se Jumalan kaipuu oli täytetty. Evankelistasydän lähti heti toimimaan, ja sanoin kavereille, että nyt lähdetään, koko Florida tulee uskoon. Uskonasioista oli toki puhuttu kotona, mutta sen paremmin Miko kuin Ninakaan ei kokenut ajan olevan kypsä vielä henkilökohtaiselle ratkaisulle. Mutta kun miehen paluu iltapalalta viivästyi, vaimo arvasi miehensä tulleen uskoon. Miko tuli uskoon keskiviikkoiltana ja todisti seurakunnassa jo seuraavana sunnuntaina. Vaimo itki koko todistuksen ajan ja ajatteli, että hienoa, että Miko tuli uskoon, mutta hän ei ole vielä valmis. Mutta sitten hän sanoi Jumalalle, että jos ylistyksen vetäjänä ollut Kale Vaija tulee kysymään häneltä, että annatko elämäsi Jeesukselle, hän vastaa myöntävästi. – Ja sillä hetkellä, kun Nina sanoi tämän mielessään, Kale jätti biisin kesken ja astui lavalta alas ja kysyi: ”Mitäs Ninni, annatko elämäsi Jeesukselle?”, Miko kertoo leveästi hymyillen. – Ja mikä parasta, minä, siskoni ja hänen miehensä tulimme kaikki uskoon saman viikon sisällä. Myöhemmin Puustellit muuttivat Ripatilta vapautuneeseen asuntoon, ja siellä oli edelleen tuo vuokranantajan omistama vihreä nojatuoli. – Yllättäen löysin eräästä kaupasta nojatuoliin sopivan samanvärisen vihreän jalkajakkaran. Kun aikanaan muutimme omaan taloon Floridassa, ostin vuokranantajalta nojatuolin itselleni, ja se on vielä tänä päivänäkin jalkajakkaran kanssa meillä Uuraisilla muistuttamasta tuosta iltapäivästä vuonna 1999, Miko Puustelli hymyilee. Matka jatkuu ja perhe kasvaa Kun Puustellit muuttivat Suomeen 2003–2004 vaihteessa, perheessä oli jo kolme lasta – Julia, Angelina ja Aaron. Isossa Kirjassa opiskelun jälkeen Miko aloitti lokakuussa 2004 Ilmajoen helluntaiseurakunnan työntekijänä. Vuosina 2007–2016 hän toimi Uuraisten helluntaiseurakunnan pastorina ja seuraavat kolme vuotta kiertävänä evankelistana. 2019 Miko Puustelli aloitti Lahdessa nykyisessä työssään Kääntöpiiri seurakunnan johtavana pastorina. Ehtiväisenä miehenä hän oli myös perustamassa vuonna 2021 Äänekoskelle Herätyskeskusta, joka muutti tämän vuoden elokuun alussa Jyväskylään uusiin tiloihin. Matkan varrella perheeseen on siunaantunut kaikkiaan yhdeksän lasta, joista esikoinen, Julia pääsi taivaaseen vuonna 2005. – Seuraavana vuonna eli 2006 meille syntyi Nicholas, joka aina herättyään yö- tai päiväuniltaan hymyili leveästi ja tapitti isoilla silmillään. Se oli tärkeää, koska meillä oli ollut Julian kuoleman johdosta surua, ja sitten syntyi tällainen iloinen kaveri. Meille tuli siinä matkan varrella tunne, että me otamme vastaan niin paljon lapsia, kuin Jumala antaa. Eli niin tämä katras syntyi – ja mikä parasta, nyt meillä on jo kaksi lastenlastakin, 4-vuotias Valeria ja 4-kuukautinen William, Miko Puustelli kertoo silmät loistaen. Haastattelua tehtäessä elokuun alussa perheessä asuu kotona vielä kolme nuorinta lasta, Jethro, Jordan ja Asher, kun Alissa ja Liliankin ovat muuttaneet omilleen. Usko kaikessa mukana Kaikki Puustellin lapset ovat uskossa. – Meillä ei ole varsinaisia ”hengellisiä rituaaleja”, mutta alusta asti olemme rukoilleet lyhyen iltarukouksen lasten kanssa. Siinä vaiheessa, kun Miko sai Jumalalta kehotuksen siunata Israelia, perheen iltarukous muuttui hartaushetkeksi. – Me rukoilemme eri asioiden puolesta, jonka jälkeen jokainen lapsi saa siunata yhtä ihmistä tai asiaa. Ensin me kiitämme jostakin ja sen jälkeen siunaamme jotakin. Joskus saatamme lukea myös pienen pätkän Raamattua. Olemme myös opettaneet lapset siunaamaan Israelia. Miko Puustelli muistelee, ettei häntä koskaan pakotettu lapsena mihinkään, vaan hän sai itse tehdä valintansa – joskin väärätkin. – Minulla on vain hyvää sanottavaa vanhemmistani. Olen saanut kasvaa rakastavassa kodissa, jossa hengellisyys oli läsnä kodin ilmapiirissä koko ajan. Myös Nina sai syntyä uskovaan perheeseen. Miko kertoo uskon olevan kaikessa mukana Puustellin perheessä. – Mutta me emme ole sellaisia tuputtavia vanhempia, vaan pyrimme kasvattamaan omalla esimerkillämme, hän toteaa. Superpari Miko Puustelli toteaa olevansa aika vilkas kaveri, ja vaimon on täytynyt kantaa usein vastuu lapsista kotona, kun isä on kiertänyt eri tapahtumissa puhumassa. – Kunnioitan todella paljon Ninniä, sillä meillä on ollut vuosikausia lähes aina kaksi vaippaikäistä yhtä aikaa. Jos minä olen vähän kallellaan tosimieheen päin, niin Ninni on kyllä varsinainen supernainen. Olen todella kiitollinen, että Jumalan johti meidät aikanaan yhteen. Perheen kaikki lapset ovat myös käyneet kasteella omasta tahdostaan. – Aaron oli vielä eskarissa ilmoittaessaan halunsa kasteelle. Kysyin, että miksi, johon poika vastasi, että hän haluaa uida kokouksessa. Päätimme siirtää kastetta eteenpäin, kunnes hän ymmärtäisi kasteen merkityksen, ja vuoden päästä asia kirkastui. Kun Aaron sitten kastettiin Uuraisten helluntaiseurakunnassa, isä kysyi yleisön edessä, miksi poika halusi kasteelle. – Siihen Aaron vastasi, ettei hän halua helvettiin! Puustelli naurahtaa. Perheen lapset eivät häpeä uskoaan, vaikka isä paahtaa menemään tiistai-iltaisin TikTokissa ja Facebookissa ylläpitämällään Rukouskanava Livellä. – Itse teininä välillä häpesin uskon asioita, mutta meidän lapset eivät häpeä sitä lainkaan, ja kavereita juoksee edestakaisin kotonamme, myös tiistaisin Liven aikana, Miko Puustelli kertoo. Hän on myös iloinen, että perheessä voidaan lasten kanssa keskustella mistä tahansa aiheesta. – En suinkaan ole mikään superisä, mutta olen todella onnellinen lapsistamme ja isovanhemmuus on muuten aivan mahtavaa! Kimmo Janas