 Moni nuori suomalaismies kokee, että kristinusko tarjoaa myös tasapainoisen miehen mallin. Tutkija Pietari Hannikainen toivoo, että seurakunnilla olisi jatkossa miehille enemmän tarjontaa.
Useat tuoreet tutkimukset ja kyselyaineistot osoittavat, että suomalaisten nuorten miesten ja poikien kristillinen usko on vahvistunut. Tutkija Pietari Hannikainen kertoo, että rippikoululaisilta nykyään vuosittain kerättävän kyselyaineiston mukaan Jeesuksen ylösnousemukseen uskovien poikien osuus on kasvanut merkittävästi.
– Vuonna 2019 luku oli 36 prosenttia ja sittemmin se on noussut asteittain. Vuonna 2024 ylösnousemukseen uskoi jo 62 prosenttia vastaajista. Rippikoulun jälkeen uskon on havaittu heikentyvän aikuisuuteen siirryttäessä, mutta sekin on viime vuosina ollut pojilla aiempaa vähäisempää.
Gallup Ecclesiastica 2024 -tutkimuksen mukaan runsas neljännes (27 %) 18–29-vuotiaista nuorista miehistä piti Jeesuksen ylösnousemusta totena tai mahdollisena, kun nuorissa naisissa vastaava osuus oli vain 14 prosenttia.
– Nuorten miesten kiinnostus suuntautuu kristinuskoon. Nuoria naisia puhuttelee toisenlainen hengellisyys ja erilaiset henkiset suuntaukset.
Hannikainen toimii tutkijana Suomen Akatemian rahoittamassa Religion, meaning and masculinities: Religion in the lives of men in Finland -hankkeessa, jossa selvitetään mitä uskonto merkitsee miehille, ja miten uskonnon rooli on muuttumassa miesten keskuudessa Suomessa.
Puolisentoista vuotta sitten käynnistyneessä hankkeessa ollaan tehty jo useita osatutkimuksia. Yhdessä niistä ollaan haastateltu 30 kristinuskosta kiinnostunutta 17–30-vuotiasta miestä. Osa heistä on uskoon tulleita, toiset lapsuudesta saakka Jumalaan uskoneita, jotkut arvokonservatiiveja ja jotkut ajatuksiltaan liberaaleja. Hannikainen ja hankkeen muut tutkijat ajattelivat ennakkoon noiden haastattelujen olevan lähinnä varsinaista tutkimusta taustoittavaa työtä.
– Halusimme kysyä näiltä nuorilta miehiltä, mitä tässä ilmiössä kannattaisi heidän mielestään tutkia. Haastattelut tehtyämme totesimme aineiston olevan niin kiinnostavaa, että päätimme kirjoittaa artikkelin. Äskettäin se julkaistiin maailman johtavassa uskonnontutkimuksen julkaisussa, yhdysvaltalaisessa Journal for the Scientific Study of Religionissa. Ilmiö on saanut varsin paljon huomiota myös kotimaisessa mediassa.
Selkeä vaihtoehto
Hannikainen toteaa, että vaikka tähän astisen haastattelututkimuksen otos on pieni, se tuo esille kiinnostavia teemoja.
– Ne antavat osviittaa siitä, mistä ilmiössä on kysymys.
Hän kertoo, että esiin nousi myös valmiiksi tuttuja teemoja. Uskonnollisen kääntymyksen tai uskosta kiinnostumisen taustalla on merkityksettömyyden tunnetta ja kriisejä. Moni etsii yhteisöä, turvaa ja pysyvyyttä. Rukous, jumalanpalvelukset ja muut uskonnolliset rituaalit puhuttelevat monia vahvasti.
Niiden lisäksi haastatteluissa korostui kolme näkökulmaa, joita aiemmissa tutkimuksissa ei ole noussut esiin. Yksi niistä on kristinuskon kokeminen vastavoimaksi tai vastakulttuuriksi.
– Moni haastateltu koki, että sekulaari maailma on pinnallinen ja yksilökeskeinen, ja siinä korostuu kaupallisuus ja juurettomuus.
Kristinuskosta haettiin syvällisyyttä ja aitoutta.
Hannikainen muistuttaa, että aiemmin suurin osa suomalaisista kuului kirkkoon. Näin se edusti samalla kulttuurista normia.
– Nykyinen nuorten sukupolvi on sen sijaan kasvanut maailmaan, jossa kristinusko ei ole enemmistökulttuuri. Näin kristinuskoa vastaan ei tarvitse kapinoida, vaan se tarjoaa kiinnostavan vaihtoehdon edellisen sukupolven edustamalle sekulaarille maailmankuvalle.
Toiseksi esiin nousi maskuliinisuuden ja miehisyyden kriisi sekä ajatus positiivisesta ja vastuullisesta mieskuvasta.
– Kun miehiltä kysyi uskosta, useat heistä alkoivat puhua miehisyydestä. Monen mielestä nykyään kyseenalaistetaan perinteistä miehen mallia. Sen sijaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa korostuu yltiömaskuliininen pullistelu tai ajatus feminiinisestä miehestä.
Hannikaisen mukaan monilla miehillä on epätietoisuutta siitä, mitä heiltä odotetaan. He haluaisivat olla ennen kaikkea ”tavallisia miehiä”.
– Heille miehisyyttä on se, että voi tehdä työtä, pitää huolta perheestään ja tarvittaessa suojella maataan. Miehet kokevat sen vastuullisena elämänä.
Useat vastanneista kokivat ongelmallisena tai kriisinä sen, ettei vallitseva nykykulttuuri tunnu arvostavan perinteistä miehisyyttä, vaan se nähdään toksisena tai muuten negatiivisena.
– Usea vastaaja koki, että nykykulttuuri kritisoi perinteisiä miesmalleja, mutta ei tarjoa tilalle mitään selkeää vaihtoehtoa. Samalla heillä oli syntynyt se kokemus, että kristinusko voi tarjota tasapainoisen miehen mallin, johon sisältyy ajatus miehisyydestä, palvelemisesta ja vastuullisuudesta.
Avoimuus lisääntynyt
Kolmas tutkimuksessa esiin noussut asia oli sosiaalisen median korostuminen. Hannikainen muistuttaa, että nykynuoret viettävät somessa keskimäärin useita tunteja päivässä. Näin se voi vaikuttaa merkittävällä tavalla myös heidän arvoihinsa.
Hannikainen toteaa, että perinteisesti uskonto on koettu Suomessa yksityiseksi asiaksi, josta ei juuri puhuta. Monesti tämä on korostunut miesten kohdalla. Aikaisemmin suomalaisiin vaikutti eniten suomalainen kulttuuri. Nyt tilanne on somen myötä muuttunut.
– Algoritmit tuovat uskosta kiinnostuneiden miesten uutisvirtaan erityisesti Amerikasta materiaalia, jossa uskosta puhutaan hyvin avoimesti.
Samalla suomalainen keskustelukulttuuri on alkanut muuttua. Monet nuoret miehet kokevat, että uskosta on mahdollista kertoa ja keskustella avoimesti.
– Nähtävillä on uudenlaista kristillistä nuorisokulttuuria: kristinusko on nuorten keskuudessa ”ihan jees”. Kristinuskoa on helpompi lähestyä, kun se on kulttuurisesti hyväksyttyä. Usko on alkanut näkyä aiempaa enemmän myös nuorten pukeutumisessa.
Miesten ja naisten välinen arvokuilu on syventynyt. Hannikaisen mukaan tämän taustalla ei ole niinkään miesten keskuudessa tapahtunut muutos, vaan naisten arvojen muuttuminen. Nykyään suomalaiset naiset ovat arvoiltaan aiempaa liberaalimpia ja poliittisesti enemmän vasemmalla.
– Tämän myötä miehet voivat vaikuttaa konservatiivisemmilta kuin mitä he oikeasti ovatkaan.
Hannikainen nostaa esiin myös rippikoulukyselyissä korostuneen ilmiön. Kun poikien kiinnostus kristinuskoon alkoi lisääntyä, tytöillä luvut pysyivät ensin entisellään.
– Kahdessa viimeisimmässä kyselyssä tulokset ovat kuitenkin olleet samansuuntaisia kuin pojilla. Vaikuttaakin siltä, että nuoremmissa sukupolvissa tytötkin ovat alkaneet kiinnostua kristinuskosta poikien vanavedessä.
Seurakuntien haaste
Hannikainen kertoo, että jotkut uskovat nuoret miehet ovat nyt liittyneet ortodoksiseen tai katoliseen kirkkoon. Hänen tietojensa mukaan nuorten miesten lisääntynyt kiinnostus uskonnosta näkyy jonkin verran myös luterilaisissa seurakunnissa.
– Mistään valtaisasta vyörystä ei ole kysymys, mutta ilmiö kyllä tunnistetaan eri uskonnollisissa yhteisöissä. Nuoria miehiä on alkanut tulla myös jumalanpalveluksiin, jotkut Raamattu kädessään.
Hän toteaa, että sekulaarissa mediassa nuorten miesten usko, varsinkin konservatiivinen usko on saatettu leimata epäilyttäväksi.
– Välillä tuntuu, että kirkon sisältä löytyy samanlaista asennetta.
Hannikaisen mielestä esimerkiksi luterilaisten paikallisseurakuntien on syytä tarkastella omaa tarjontaansa kriittisellä silmällä ja arvioida, onko heillä nuorille miehille suunnattua toimintaa.
– Moni haastattelemamme mies koki, että kirkko on naisistunut.
Paikallisseurakunnat tarjosivat toimintaa perheille ja naisille, mutta miehille ei ollut välttämättä mitään kiinnostavaa.
Hannikainen toivoo, että seurakunnat ovat asiassa hereillä.
– Nuoret miehet toivoivat, että heille olisi tarjolla raamattupiirejä tai muita foorumeja, joissa he voivat tavata toisiaan ja keskustella asioista, somessa tai mieluusti livenäkin. Toivottavasti seurakunnat vastaavat miesten hengelliseen etsintään jatkossa enenevissä määrin.
Luottamuksellinen yhteys
Kirkkohallituksen Jumalanpalvelus ja kasvatus -yksikön johtaja Jarmo Kokkonen toteaa, ettei nuorten miesten ja poikien kristillisen uskon vahvistuminen vaikuta lyhytikäiseltä ilmiöltä.
– Esimerkiksi rippikouluissa positiivinen kehitys on jatkunut jo viiden vuoden ajan, ja myös ensimmäiset tiedot kuluvalta vuodelta näyttävät myönteisiltä. On mielenkiintoista saada selville, mihin kaikkeen ilmiö lopulta liittyy. Tutkittu tieto on asiassa kovin tervetullutta.
Hänen mukaansa on ilmeistä, että maahanmuutolla on vaikutusta suomalaisnuorten hengellisyyteen. Monella islaminuskoisella maahanmuuttajanuorella on selkeä uskonnollinen identiteetti.
– Tämä herättää väistämättä suomalaisnuorten mielissä kysymyksen siitä, mikä meidän oma uskontomme onkaan, ja mitä siitä kannattaisi ajatella.
Kokkonen toteaa, etteivät sosiaalinen media ja muut virtuaaliset yhteydet voi korvata reaalielämässä tapahtuvaa yhteisöllistä vuorovaikutusta. Hänen mukaansa kirkolla ja seurakunnilla on ylipäätään liian vähän toiminnan ja vastuunkannon mahdollisuuksia nuorille aikuisille, joille rippikoulu ja isostoiminta ovat jo menneisyyttä.
Kokkonen arvioi, että ainakin osa miehistä kokee kirkon liian feminiinisenä. Hänestä on suotavaa tarjota myös eriytettyä toimintaa niin miehille kuin naisille, kunhan toiminta on kokonaisuudessaan riittävän monipuolista.
– Olisi hyvä saada kirkkoomme paikkoja, joissa aito veljeys eli miesten välinen luottamuksellinen yhteys voi toteutua. Paikkoja, joissa vaikkapa harrastamisen tai tekemisen ohessa voi jakaa omaa miehen elämäänsä, ja saada siihen tukea ja uusia näkökulmia.
Lisää raamattuopetusta
Kokkonen toivoo, että kirkossa otetaan etäisyyttä hedelmättömään vastakkainasetteluun, johon suurin osa ihmisistä on jo kyllästynyt.
Hän toteaa, että kristilliset arvot voivat tarjota nuorille miehille vastauksia heidän keskeisiin kysymyksiinsä: esimerkiksi siihen, millainen on hyvä ja arvostettu miehen rooli tai miten voi kasvaa hyväksi mieheksi.
– Miehet eivät haikaile paluuta patriarkaattiin tai naista alistavaan aikaan. He haluavat löytää ääripäiden väliltä vastuullisen ja tavallisen miehen mallin, jonka myötä he osallistuvat tasa-arvoisemman maailman rakentamiseen.
Kokkosen mielestä seurakuntien olisi tärkeää satsata jatkossa aiempaa enemmän kaiken ikäisille suunnattuun raamattuopetukseen.
– Tämä työmuoto on useimmiten ulkoistettu järjestöille, ja osallistujat ovat lähinnä ikäihmisiä. Seurakuntien koulutetut teologit ja nuorisotyönohjaajat voisivat hyödyntää enenevissä määrin eksegeettistä asiantuntemustaan, ja kehittää pedagogisesti monipuolista ja toimivaa raamattuopetusta nuorille ja nuorille aikuisille.
Juhana Unkuri
|
