| |
|
| Jumala kutsui papiksi |
 Ylä-Egyptistä kotoisin oleva Aiad Saed, 44, kasvoi uskonnollisesti aktiivisessa kodissa. Lukioikäisenä hänelle heräsi halu lähteä munkiksi luostariin. Luostarielämän sijaan hän sai Jumalalta kutsun papiksi luostarimaiseen yhteisöön pääkaupungin Kairon kupeeseen ja hänestä tuli Isä Cherubim.
Aurinko paistaa kirkkaansiniseltä taivaalta. Lämpöasteita ulkona auringossa on Suomen parhaan kesäsään verran. Yöllä aavikon laidalla lämpötila laskee talvikuukausina alle kymmenen asteen. Egyptissä on maaliskuussa vielä talvi, jolloin pukeudutaan lämpimiin villavaatteisiin.
Taatelipalmujen reunustamalla hiekkatiellä kulkevan mustakaapuisen hoikan miehen matka katkeaa vähän väliä, kun vastaantulijat haluavat vaihtaa muutaman sanan papin kanssa.
– Pappina olo on iso siunaus, mutta papilla on myös iso vastuu. Papin pitää olla aktiivinen sekä kuunnella ja auttaa ihmisiä, isä Cherubim sanoo.
Hän on koptiortodoksisen Anafora-yhteisön pappi. Anafora on ainutlaatuinen yhteisö, joka ei ole virallinen luostari, mutta siellä asuu 24 sisarta, jotka elävät luostarimaista elämää. Anaforassa on Cherubimin lisäksi kaksi muuta pappia sekä diakoni. Yhteisö on avoin myös eri maista tuleville vapaaehtoisille talkoolaisille sekä hiljaisuutta etsiville matkailijoille. Anaforan on perustanut Ylä-Egyptin Qusseian hiippakunnan metropoliitta Thomas.
Luostarielämä kiehtoi
Isä Cherubim, siviilinimeltään Aiad Saed, ei vielä lapsena haaveillut papin elämästä. Hän kasvoi kirjanpitäjäisän ja viittä lasta hoitaneen äidin uskonnollisesti aktiivisessa ortodoksikodissa.
– Sunnuntaisin käytiin kirkossa ja perjantaisin oli pyhäkoulua. Pyhäkoulunopettajat kävivät hakemassa lapset kotoa ja kävelimme käsi kädessä arkkienkeli Mikaelin kirkkoon. Aloitin palvella seurakuntani diakonina jo 12-vuotiaana, Cherubim kertoo.
Lukiossa ajatus luostarielämästä alkoi kiehtoa.
– Ajattelin, että minusta tulee munkki. Kävin luostareissa vierailuilla. Opiskelin eläinlääkäriksi, mitä työtä tein puoli vuotta, mutta se ei ollut minun alani.
Anaforaan isä Cherubim tuli ensimmäisen kerran 20 vuotta sitten. Paikka oli luontainen valinta, sillä hän tunsi Qusseian hiippakunnasta metropoliitta Thomaksen.
– Tulin Anaforaan retriittiin päättämään haluanko munkiksi vai papiksi. Vietin viikon luostarissa Wadi Natrounissa ja tajusin, että en halua luostarielämää vaan haluan olla selibaatissa elävä pappi, koska en halunnut naimisiin.
Tammikuussa vuonna 2009 Egyptin koptikirkon silloinen johtaja paavi Shenouda II vieraili Anaforassa. Metropoliitta Thomas sai luvan pappisvihkimykseen. Saman vuoden maaliskuussa Aiad Saed jäi historiaan ja muuttui ordinaatiossa isä Cherubimiksi.
– Valitsin itse itselleni tämän nimen, joka tarkoittaa kerubia. Kerubit ovat erityisiä enkeleitä, jotka ortodoksisessa perinteessä yhdistetään tietoon ja viisauteen. Kerubit kuvataan usein Jumalan valtaistuimen ympärillä.
Anafora on
henkinen perhe
Anaforassa Cherubimia kiehtoi alusta asti yhteisöllisyys.
– Minuun teki heti vaikutuksen se, että Anaforassa syödään yhdessä ja rukoillaan yhdessä. Anaforasta tuli nopeasti minulle henkinen perhe.
Hengellinen elämä Anaforassa noudattaa luostarimaista kaavaa. Aamurukous kirkossa on joka päivä kello neljä. Puoli kuudesta puoli kahdeksaan kirkossa on liturgia. Sen jälkeen nautitaan aamiaista ja kello 12 lounasta.
– Aamulla meillä on työntekijöiden ja talkoolaisten yhteinen kokous. Aamupäivällä ja iltapäivällä tapaan työntekijöitä ja iltapäivällä on myös hetki omaa aikaa, jolloin voi levätä, Cherubim kertoo.
Ehtoopalvelus on viideltä, kuudelta illallinen ja vielä kahdeksalta iltapalvelus ja rukoushetki.
Isä Cherubim on viettänyt paljon aikaa poissa henkisen perheensä luota. Hän opiskeli ensin maisterintutkinnon ja sitten teologian tohtorin opinnot Yhdysvalloissa. Papin pastoraaliopinnot hän suoritti aikoinaan Kairossa.
Väitöskirjan aihe on Egyptin koptikirkossa piispana vuosina 1962–1981 toiminut Samuel, joka kuoli vuonna 1981 presidentti Sadatin murhaajan luodista.
– Minun sukupolveni ei tunne piispa Samuelia ja hänen merkitystään kirkon uudistajana ja ekumeenisen työn aloittajana.
Opiskellessaan Yhdysvalloissa Pohjois-Carolinan osavaltiossa Wake Forest -yliopistossa hän toimi myös paikallisen egyptiläisen koptiyhteisön pappina.
– Minulle oli koko ajan selvää, että palaan kotiin. Moni ihmetteli, miksi haluan palata Egyptiin, mutta sanoin heille, että en palaa Egyptiin vaan palaan Anaforaan.
Egyptin kristityillä yhä parempi tilanne
Egyptissä arvioidaan olevan noin kymmenen prosenttia kristittyjä, joista valtaosa ortodokseja. Egyptin ortodoksisen koptikirkon mukaan kristittyjä on jopa viidennes väestöstä. Egyptin väkiluku on noin 120 miljoonaa.
– Kristittyjen tilanne Egyptissä on tällä hetkellä hyvä. Ennen meillä oli vaikeampaa. Nykyinen presidentti al-Sisi arvostaa kristittyjä. Esimerkiksi kirkkojen rakentaminen on helpottunut huomattavasti. Myös kristittyjen turvallisuustilanne on parantunut merkittävästi, Cherubim sanoo.
Hän uskoo, että Anafora on hänen elämänsä ”viimeinen askel”.
– Rakastan rukousta ja hiljaisuutta Anaforassa. Täällä saan olla myös enemmän tekemisissä ihmisten kanssa kuin olisin saanut olla luostarissa munkkina. Joskus olen väsynyt, mutta silloin saan tukea rippi-isältäni tai metropoliitta Thomakselta.
Pappeus ja elämä Anaforassa on Cherubimille suuri kiitollisuuden aihe ja suuri siunaus.
– Olen vastannut Jumalan kutsuun. Jos minut kutsutaan muualle, sitten menen.
Päivi Arvonen
|
|
|
|
|
|
