Tosimies minuutit (RadioDeissä käytettyjä ajatelmia) 1–10, 11–20, 21–30, 31–40, 41–50, 51–60, 61–70, 71–80, 81–90, 91–100, 101–110, 111–120, 121–130, 131–140 61. Meillä jokaisella pitäisi olla ainakin yksi hyvä ystävä, jolle voimme purkaa sydäntämme ja jolle voimme olla tilivelvollisia teoistamme. Tuon ystävyyssuhteen pitäisi olla niin vahva, että voimme soittaa ystävällemme vaikka keskellä yötä, jos ajatuksemme alkavat seikkailla väärillä poluilla. Ennen kuin korkkaamme sen pullon tai antaudumme avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen. Tosiystävä kuuntelee meitä ja koettaa ratkaista ongelmaa kanssamme eikä suinkaan käske ottamaan aspiriinia ja soittamaan aamulla uudelleen. 62. Elämä ilman päämäärää on tylsää, me vain ajelehdimme kuin ajopuut virran mukana. On sanottu, että näky ilman tehtävää on vain unelmointia ja toisaalta tehtävä ilman näkyä on orjuutta. TV-kristityiksi sanotaan ihmisiä, joilla on toki näky, mutta eivät osaa tehdä päätöstä, mihin suuntaisivat, vaan vaihtavaa kanavaa koko ajan. Mutta kun näky vihdoin valkenee, se kannattaa kirjoittaa vaikka paperille, sillä lyhyt kynä on ehdottomasti parempi kuin pitkä muisti. 63. Miehen elämässä on kaksi suurta asiaa: - suurin pelko miehen elämässä on epäonnistumisen pelko, - suurin haaste on puolestaan antaa itselleen anteeksi epäonnistuminen. Kaikkien miesten, jotka kamppailevat erilaisten ongelmien kanssa joko yksityiselämässään tai työpaikalla, kannattaa muistaa, että voittajia eivät suinkaan ole miehet, jotka eivät koskaan epäonnistu, vaan miehet, jotka eivät koskaan anna periksi. Epäonnistuminen on inhimillistä ja virheistä kannattaa ottaa oppia. Periksi ei kannata antaa missään tapauksessa. 64. Tämän päivän maailmassa ei ole niinkään puutetta äideistä ja äidillisestä hoivaamisesta kuin isyydestä. Meidän yhteiskunnastamme puuttuu isyyden henki. Isä antaa lapselleen lohdutusta, turvallisuutta ja tukea tämän kriiseissä. Isän tehtävä on myös auttaa lastaan löytämään Jumalan, toisaalta hän itse sitoutuu täyttämään Jumalan tahdon lapsensa elämässä. Isän suurin ilo on nähdä lapsensa kasvavan ja kulkevan totuudessa. 65. Avioliitto on miehen ja naisen välistä jatkuvaa vuoropuhelua, kommunikointia. Useimmilla pariskunnilla on ongelmia juuri tuossa kommunikoinnissa. Oikea kommunikaatio on kahdensuuntaista. Se on toki omien mielipiteiden ja mielitekojen esittämistä, mutta se on myös toisen huomioonottamista. Aviopuolisoiden välinen kommunikaatio ei saa olla yksipuolista sanelua, ei myöskään seksuaalisuuden saralla. 66. Kannattaa muistaa, ettei meistä kukaan selviä yksin maailmassa, me tarvitsemme läheisiä, luottamuksellisia ystävyyssuhteita. Vaikka meistä saattaa tuntua, ettemme tarvitse muita, joku voi tarvita juuri meidän ystävyyttämme ja tukeamme. Tämän kansakunnan kohtalo riippuu pitkälti meistä miehistä ja siitä, kuinka hyvin otamme oman paikkamme niin kotona, seurakunnassa kuin yhteiskunnassakin. 67. Kuinka moni meistä miehistä muistaakaan lapsuusajan evästykset: - Ole kuin mies, tai - ei iso mies tuolla tavalla. Tuossa sanojan hyvässä mielessä antamassa neuvossa piilee todennäköisesti miehenä olemisen suurin strategia. Kehotukseen sisältyy nuoren pojan kannalta oikeastaan koko hänen elämäänsä ohjaava ja identiteettiään muovaava ajatus. “Ole mies” ei ainakaan tarkoita samaa kuin “Ole oma itsesi”. Useimmat meistä ovat oppineet matkan varrella, että miehenä oleminen liittyi voimaan, taitoon, järkeen, itsehillintään, menestykseen jne. 68. Meidän tulisi muistaa Jumala kaikissa ihmisten välisissä suhteissamme  samoin kuin käytännön työssämme. Se on sitä Jumala-suhteen etsimistä, lähimmäissuhteen samoin kuin oman itsensä etsimistä Jumalan antaman sovituksen ja armon voimistamana. Kirkkoisä Johannes Krysostomos on todennut 300 –luvulla: “Löydä ovi omaan sisimpääsi ja tulet huomaamaan, että se on myös taivasten valtakunnan portti”. 69. Vaikka meillä on monia kasvattajia ja neuvonantajia, meillä on vain yksi isä. Kasvattaja, valmentaja, kouluttaja voi olla titteli, mutta isä on suhde, joka johtaa tasapainoiseen elämään. Aivan liian usein me miehet ymmärrämme isyyden merkityksen vasta, kun omat lapsemme ovat jo lähteneet pesästä tai viimeistään siinä vaiheessa, kun meistä tulee isoisiä. Sanoohan vanha suomalainen kansanviisauskin, että “Oma laps’ on laps’, mut lapsen laps’ on lapsukainen”. 70. Aivan liian helposti, varsinkin me miehet, etsimme ystävistä hyötyä. Kenen suhteilla saamme edullisimman pesukoneen tai kuka järjestää meille hyvät paikat lätkämatsiin. Mutta meidän tulisi kohdata toiset miehet ihmisinä, ei saavutettavan hyödyn välikappaleina. Tunne syntyy kohtaamisesta. Kun kahden ystävän kohtaaminen on aidoimmillaan, mukana on myös kolmaskin persoona, Pyhä Henki.