|
|
Tosimies minuutit (RadioDeissä käytettyjä ajatelmia)
 |
1–10, 11–20, 21–30, 31–40, 41–50, 51–60, 61–70, 71–80,
81–90, 91–100, 101–110, 111–120, 121–130, 131–140
131.
Miesten on hyväksyttävä vastuu omasta elämästä.
Kun mies kieltäytyy kantamasta tuota vastuuta tai yrittää vapautua siitä syyttämällä muita, se tulee estämään häntä kypsymästä.
Kypsyys ei tule iän myötä, se tulee vasta, kun hyväksymme vastuumme.
Emme voi kypsyä, jos elämme elämämme syyttäen vanhempiamme, ystäviämme, sukulaisiamme, ympäristöämme tai perintötekijöitämme kysymättömyydestämme.
Me yksin olemme vastuussa elämästämme.
132.
Jos isä on syntinen, väärässä, puolueellinen, epäreilu, jumalaton tai suoranaisesti kapinoi Jumalaa vastaan, on typeryyttä sinulta, jos annat hänen syntiensä tuhota oman elämäsi.
Meidän tulee rakastaa isäämme, kunnioittaa häntä ja alistua hänen auktoriteettinsa alle Herrassa.
Sillä on todella eroa.
Varmista, että oma sydämesi on puhdas isääsi kohtaan Jumalan edessä.
Missä isäsi on tehnyt virheen, anna se hänelle anteeksi. Äläkä pidä siitä kiinni, ettet luovuttaisi sitä jonakin päivänä omille lapsillesi.
133.
Luonne ei ole sama kuin persoonallisuus.
Persoonallisuus tulee esille julkisesti, mutta luonnetta kasvattavat asiat, joita teemme yksityisesti.
Moni entinen kuuluisuus rakensi persoonallisuuttaan, mutta jätti huomioimatta luonteenpiirteensä.
Kun persoonallisuus kuluu pois, jäljelle jää vain luonne.
134.
Kunnioitamme Jumalaa ja omaa miehuuttamme, jos emme alistu houkutuksille.
Kun Jeesus voitti kiusauksen, Hän palasi Sanan mukaan “Hengen voimassa”.
Kun me kunnioitamme Jumalaa, vahvistamme luonnettamme, lisäämme miehuutemme mittavuutta ja saamme niin Jumalan kuin ihmistenkin suosiota osaksemme.
Jumala kunnioittaa niitä, jotka kunnioittavat Häntä.
Joten Jumalan kanssa ei kannata leikitellä. Hänet on otettava tosissaan.
135.
Totuus on kaiken sen perusta, mitä me olemme ja mitä me teemme.
Meillä täytyy olla totuus sydämessämme pystyäksemme tunnistamaan valheet ja kyetäksemme taistelemaan Jumalan kunnian puolesta.
Rehellisyys merkitsee, että olemme rehellinen niin aikeissa, ajatuksissa kuin teoissakin.
Vilpittömyyden ydin on rehellisyys.
Olkaamme rehellisiä Jumalan kanssa. Jopa rukouksissakin.
136.
Rukoileminen ei tarkoita pelkästään polvilleen menoa tai pään taivuttamista ja muutamien sanojen mutinaa tyydyttääksemme uskonnon harjoittamisen vaatimuksen.
Todellinen rukous on menemistä Jumalan lähelle.
Sitä, että jaamme elämämme Hänen kanssaan ja kerromme Hänelle niin omat kuin perheemme ja ystäviemme murheet.
Ja että jaamme Hänen murheensa tästä maailmasta.
137.
Miehet, jotka osaavat rukoilla, harjoittavat rohkeutta elämää kohtaan, ja se antaa heille mahdollisuuden olla muutakin kuin vain valloittajia.
He tietävät Jumalan olevan heitä varten, eikä heidän tarvitse pelätä ketään, joka on heitä vastaan.
Yksityiset rukoukset näkyvät julkisuudessa rohkeana elämänä.
Rukous on näkymätön työkalu, joka käsittelee itseään taitavasti näkyvässä maailmassa.
138.
Antaminen ja kuuliaisuus ovat kaksi eri asiaa.
On väärin tehdä toista ja jättää toinen huomioimatta.
Emme voi saavuttaa uhraamalla sitä, minkä menetämme tottelemattomuutemme takia.
Jumalan kunnia elämässämme vaikuttaa niin antamiseen kuin kuuliaisuuteenkin.
Jos teemme laatupäätöksen kunnioittaa Jumalaa ajatuksillamme, sanoillamme, vaikuttimillamme ja teoillamme, Jumala kunnioittaa meitä.
139.
Kun selleri pilkotaan ja lisätään keittoon, se maistuu hyvältä.
Kun se on kylmää ja tuoretta, juuri jääkaapista otettuna, se on herkullista.
Mutta kun selleri on lojunut tiskipöydällä pari päivää – limaisena, haaleana ja elottomana, se maistuu kamalalta.
Juuri tuollaisia ovat monet tämän päivän miehet. He eivät tiedä, pitäisikö olla rohkea vai paeta, päättäväinen vai alistuva.
Siksi he kaatavat vähän kuumaa ja vähän kylmää ja saavat haalean lopputuloksen.
140.
Tänään hyväksyttäviä käytöstapoja ovat valehteleminen, pettäminen, varastaminen, moraalittomuus, jopa murha.
Tänään nauretaan neitsyelle, ei suinkaan huorintekijälle.
Miestä, joka ei petä liike-elämässä, pidetään outona tapauksena.
Mutta Jumala sanoo vihaavansa niitä, jotka sanovat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi.
Tehkäämme Jumalan kunniasta tärkeämpi kuin vertaistemme kunniasta
|
|
|

|
|
|