Molskilta sieluja pelastamaan Takavuosien painijamestari Seppo Salomäki kaipaa lisää rohkeutta meidän suomalaisten uskovien keskuuteen, jotta käyttäisimme Jumalan armolahjoja niin lähimmäisten kuin itsemmekin hyväksi. Ihmisten liikaa arkuus vesittää Taivaallisen Isän suunnitelmat. Junioreitten EM-hopea ja nuorten MM, lisäksi toistakymmentä SM-mitalia – siinä Seppo Salomäen merkittävimmät saavutukset painimolskilla. Salomäki oli mukana vielä MM-kisoissa 1993, mutta seuraavana vuonna hän lopetti kilpauransa. Vuosi 1994 on tärkeä Salomäen historiassa myös henkilökohtaisen uskoontulon ansiosta. – Olin keväällä 1994 vielä karsimassa maailmanmestaruuskisoihin, mutta vuoden mittaan tapahtui asioita – Jumalan ohjaamana varmaankin – että päätin syksyllä tehdä ratkaisuni, Seppo Salomäki muistelee. Salomäki seuraa painia tänään mm. lajia harrastavan poikansa kautta, joskin kertoo itsekin pistäytyvänsä molskilla viikoittain. Painimaailma on Salomäen kertoman mukaan suhtautunut positiivisesti hänen uskoontuloonsa. – Kyllä minä olen aina puhunut Jeesuksesta tuolla kisoissa pyöriessäni, ja monasti on jopa rukoiltu ihmisten puolesta tapahtuman jälkeen, hän lisää. Joki virtaa Uskoontulonsa jälkeen Salomäet kuuluivat kymmenen vuotta Seinäjoen helluntaiseurakuntaan, mutta vuonna 2004 oli edessä oman River -seurakunnan perustaminen, josta Jumala oli puhunut Seppo Salomäelle jo vuonna 1996. – Minun käsitykseni mukaan seurakunnan voi perustaa kuka tahansa, joka kokee sen sydämellään ja haluaa palvella sillä tavalla Jumalaa. Näinhän niitä perustettiin apostolienkin aikana. Opillisesti River on hyvin lähellä helluntaiherätystä. Salomäki haluaa myös torjua väitteet Rodney Howard-Brownen sanelupolitiikasta River -seurakunnissa. – River on Hengen johtama seurakunta, jossa toimitaan niin eri maiden kuin paikkakuntienkin ominaispiirteiden mukaan. Emme siis ole mikään kumileimasinseurakunta, joka toimii joka paikassa täysin saman konseptin mukaan. Huoli lähimmäisistä Salomäki myöntää rakastavansa lähimmäisiään ja olevansa valmis Jumalan kehotuksesta lähtemään pitkällekin ajomatkalle, jos lähimmäinen tarvitsee hänen apuaan. – Joku vuosi sitten lähdimme Hannele-vaimon kanssa ajamaan täältä Seinäjoelta Ouluun, jossa vanha painiaikojeni tuttu makasi sairaalassa. Lääkärit eivät olleet antaneet enää mitään toivoa, joten hänen vaimonsa soitti meille ja pyysi rukousapua, Seppo Salomäki muistelee. – Kaveri oli tiedottomassa tilassa letkuissa, mutta me rukoilimme vuoteen vierellä ja lähdimme kotiin. Jumala puuttui peliin ja mies parani. Siitä todisteena Seppo Salomäki keskusteli ystävänsä kanssa puhelimessa juuri ennen tätä haastattelua. – Emme me siinä mitään erikoista tunteneet, rukoilimme vaan uskossa, ja Jumala kosketti kaveria. Vastaavia tilanteita on kuulemma ollut muitakin. Lisäksi moni on tullut uskoon Salomäkien rukousten jälkeen. Seppo Salomäki myöntää, että todennäköisesti hän kiertäisi vaimonsa kanssa enemmänkin, ellei kotona olisi kuutta 9-18 -vuotiasta lasta, jotka ottavat oman osansa arjen rutiineista. Rukous kuuluu arkeen Rukoilemista Seppo Salomäki vertaa tärkeydessä hengittämiseen. Lähes kolme vuotta JCB -maansiirtokoneita Mateko Oy:n aluepäällikkönä myynyt Salomäki kertoo uskon näkyvän arjessa mm. rukoiluna autossa ajaessaan asiakkaalta toiselle. – Auto on mahtava paikka keskustella Jumalan kanssa ja purkaa huoliaan. Ja kun kilometrejä kertyy vuosittain tuollaiset 70.000, tilanteita kyllä riittää. Asiakkaat tietävät hänen uskossa olemisensa, ja onpa joku joskus pyytänyt rukoilemaankin puolestaan Seppo Salomäki paljastaa, eikä usko arvomaailmastaan olevan ainakaan haittaa myös maallisessa liiketoiminnassa. – Kyllä se varmaan antaa jonkinlaista luotettavuutta lisää, hän lisää. Herkkyyttä Pyhälle Hengelle Seppo Salomäki haluaa painottaa Jumalan olevan arkipäivän Jumala, joka on päivittäin mukana elämässämme – ei vain sunnuntaiaamuisin. – Tuntuu että henki huutaa ”Abba Isä!” eli koko ajan ollaan yhteydessä Jumalaan. Jumalahan loi meidät yhteyteensä, ja se varmasti toteutuu, kun ihminen tulee uskoon ja uudelleen syntyy. Minä näen sen aivan luonnollisena asiana, ei siinä ole mitään pusertamista. Salomäki kertoo olevansa herkkä Pyhälle Hengelle ja liikkuvansa johdatuksessa varsin herkästi. – Tiedän varmasti, koska minun on esimerkiksi alettava laskea käsiä ihmisten päälle seurakunnan kokouksessa jne. Seurakuntien pitäisikin hänen mielestään antaa enemmän tilaa Jumalalle ja antaa Hänen tehdä ihmisille, mitä Hän haluaa. – Ei se tarkoita, että jokaisen päälle lyödään sitä kättä, mutta kun Henki laskeutuu, annetaan Jumalan tulla siihen tilanteeseen ja hetkeen ja siirrytään me ihmiset siinä vaiheessa sivuun, Salomäki painottaa. Kimmo Janas