Valoa kansalle Kun Seinäjoella asuvalta Hessu Laaksoselta kysyy, mitä hän tekee työkseen, tulee vastaus nopeasti ja takeltelematta: – Tuon valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa. Vuonna 1951 syntynyt Laaksonen vietti lapsuusvuotensa Helsingissä. Musiikki vei Hessun aikoinaan mukanaan, ja sitä kautta avautui valaistusmaailma. Varsin merkittävä työnantaja tuohon aikaan oli silloinen Ulkomaankauppaliitto, jonka työt veivät miehemme milloin Tukholmaan, milloin Lontooseen tai Pariisiin. Toinen työllistäjä olivat rockbändit, joiden keikkojen valotekniikasta Hessu Laaksonen vastasi. Ehtipä Hessu olla mukana myös Hanoi Rocksin parilla viimeisellä turneellakin. Seinäjoen kaupunginteatterin johtaja näki vuonna 1983 Mikko Alatalon shown ja tuli keskustelemaan Laaksonen kanssa yhteistyömahdollisuuksista. Seuraavana olikin vuorossa 10 vuotta Seinäjoen teatterin suuren puolen valovastaavana. – Teatteri antaa valaisijalle opin ymmärtää asioita ja sen, mikä valaisijan tehtävä on teatterimaailmassa. Valohan ei saa olla itsetarkoitus, vaan sen tulee tukea ja luoda tunnelmia teatteriesitykseen. Villinä ja vapaana Vuonna 1995 Laaksonen jäi freelanceriksi, kun kyselyt näyteikkuna- ja myymälävalaistuksiin alkoivat lisääntyä. Ensimmäinen oma valotilateos, 'Hohde' rakennettiin Seinäjoelle vuodenvaihteessa 95/96. – Jälkeenpäin olen miettinyt, mitä tuo 'hohde' tarkoittaa. Sehän on kajastus tulevasta. Mutta siinä vaiheessa minulla ei ollut minkäänlaista kontaktia hengelliseen maailmaan, Hessu muistelee. – Siihen mennessä ainoa kosketus uskonelämään oli osallistuminen rippikouluun, jossa minulla oli vain kaksi mielenkiinnonkohdetta; miten vastakkaisen sukupuolen rintavarustukset kehittyivät ja lähteekö mopo pakkasella käyntiin. Hessu Laaksonen myöntää päässeensä tarkastelemaan maailmamenoa varsin villinä ja vapaana, avonaisin silmin. – Tuon valotilateoksen toteutuksen jälkeen tapahtui mielenkiintoinen käänne; mies leikkii valolla, eikä tiedä mitä todellinen valo on. Onnettomuuksia liukuhihnalla Keväällä 1996 alkoi Hessun elämässä varsin mielenkiintoinen, joskin surullinen vaihe. Tammikuussa hän ajoi autollaan päin VALOpylvästä satuttaen päänsä. Helmikuussa isät vastaan pojat jääpallo-ottelussa hän kaatui saaden tikkejä päähänsä. Kun päästiin toukokuuhun, kissojen ruoanhakureissulla auton rengas puhkesi ja ... – VALOpylväässä on vieläkin mustat renkaan jäljet.  Mutta miksi auto ei osunut siihen? Jos olisi osunut, en olisi nyt tässä. Kun tulin tajuihini, makasin tienpientareella 14 metrin päässä täysin lyttyyn menneestä autosta, ja ensimmäinen kohdalle sattunut ihminen oli Seinäjoen keskussairaalan ensiapuosaston ylilääkäri kotimatkallaan, Hessu naureskelee. Pään oikealle puolelle tullut tärsky oli sen verran kova, että Hessun tasapainokyky alkoi heittää. Ja niinpä kesäkuussa juhannuksen aikaan hän kaatui kotiportaissa Munakassa, Seinäjoen naapurissa.  Ja siihen päättyi taival sillä kertaa. – Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa pääkoppani parsittiin kasaan. Mutta siinä vaiheessa kun minua vietiin sinne, muistan puhuneeni itselleni, että sun on pakko selvitä, sulla on kaksi poikaa, joiden yksinhuoltaja sä olet, ne ei pärjää yksin. Älä luovuta, älä luovuta!, kertoo Hessu Laaksonen. – Mutta sitten pimeni ja muisti menikin neljäksi vuodeksi. Kesällä 1996 Hessun elämä todella nollattiin, ja kaikki piti opetella uudelleen alusta; puhuminen, syöminen, liikkuminen. – Ennusteissa oli, että koskaan en tule kunnolla puhumaan, eikä oikea puoli tule koskaan toimimaan kunnolla, muistelee Hessu. Mutta kuinka ollakaan, velmuluonne kun on, Hessu ajautui omatahtoisesti keväällä 2000 Seinäjoen sairaalaan reaktiotestiin. – Reaktionopeutta mitataan nopealla, terveellä urheilijaihmisellä 100 prosenttiin asti, niin minulla oli 138 % tämä oikea puoli, joka ei siis toimi... Jeesus ajoi kasteelle Eräänä iltana kotimatkalla Jalasjärvi-Seinäjoki välillä välähti ajovaloissa jotakin ja renkaiden allakin Hessu muistaa tunteneensa töyssyn. – Olin 1996–2000 välillä lukenut monista ihmeellisistä asioista, joten aloin siinä autossa mietiskellä, ajoinko jonkin eläimen yli ja voisiko tuossa eläimessä mahdollisesti ollut paha sielu siirtyä minuun. Ja siinä pimeää ränniä ajaessani ristin käteni auton ratissa ja lausuin sanat “JOS Sinä Jeesus Kristus elät, poista pahat henget minusta”. Ja rukousta seurannut mylläkkä oli Hessu Laaksosen kertoman mukaan melkoinen. – Olen nyt 100-prosenttisen varma, että Jeesus elää ja on keskuudessamme. Hänestä on tullut paras kaverini. Kun puhumme Katarina-tyttäreni kanssa kavereista ja kysyn, että kukas on iskän paras kaveri, hän osoittaa sormellaan ylös ja sanoo, että Jesse, Hessu naurahtaa. Hän kertoo Jeesuksen läsnäolon lataavan akut niin täyteen, että mikään ei pysty pysäyttämään häntä. Tietoisuus Jeesuksen elämisestä sai Hessun hakeutumaan Seinäjoen helluntaiseurakunnan piiriin ja kasteelle upouudessa kirkkorakennuksessa 1.10.2000. – Liekö ollut johdatusta vai mitä, mutta sain olla ensimmäinen uudessa kirkossa kastettu, Hessu tokaisee.                                                 Eteenpäin eläväisen mieli Uskoontuloa seurasi tietenkin kova halu kertoa ilosanomaa muillekin, mutta samalla myös valtava tiedonjano, jota Hessu kertoo lieventäneensä rukoilemalla ja lukemalla. Taivaan Isä on antanut Hessun kertoman mukaan hänelle hyvän lahjan nähdä pari vuotta eteenpäin. Ei siis ihme, että kun valosuunnittelijamme tunsi uskontaipaleensa alkuvaiheissa jo vetoa jäähallitilaisuuksiin, useimmat vain hyvähtivät hänen näylleen. Tänä päivänä lähes kaikki Hessun toteuttamat valaistuskeikat ovat kuitenkin juuri tuota kokoluokkaa... – Mutta vaikka näenkin, kuinka asiat etenevät ja kuinka hommat sujuvat, Hän kyllä muistuttaa aika ajoin, mikäli sydän ei ole sataprosenttisesti annettu Hänelle. Mikä parasta, Hessu Laaksonen on voinut yhdistää uskonsa ja ammattinsa. Valaistus ja valoilla visualisointi ovat hänen vahvinta osaamisaluettaan, olipa sitten kyseessä Näky-konferenssi, Urbaani unelma, näyteikkuna tai talon julkisivu. – Kun suunnittelen vaikkapa pihapiirin valaistusta, se on kuin taulua maalaisi. Ja nyt on ensimmäistä kertaa käytettävissä todella hyviä työkaluja, led-valaisimia. Tällä hetkellä Hessu kokee isona haasteena Suomen kirkkojen ja alttarien valaistuksen. – Nyt se ei enää ole kallista, ei mene liikaa energiaa ja välineetkin löytyvät. 30 vuotta valaisimet ja valon lähteet ovat olleet suht’ ennallaan, suurta kehitystä ei ole tapahtunut. Nyt on markkinoille kuitenkin tullut uusi led-tekniikka, joka mullistaa Hessun mukaan koko valosuunnittelun. – Uudella tekniikalla voidaan alttareille luoda mielenkiintoisia valomaailmoja, jotka on helppo muuttaa vuodenaikojen ja juhlapyhien mukaan. Kristityn vastuu Hessu Laaksonen kokee – kuten hän sanoo – Ylipäällikön ja Hänen Poikansa haluavan Hessun vievän tietämystään led-valaisimista kaikelle kansalle. Meillä uutisoitavasta materiaalista suuri osa koskee tänä päivänä ilmaston lämpenemistä, kasvihuoneilmiötä ja energiasäästöä. Hessu muistuttaa kristityn vastuusta tässä kolmannen vuosituhannen kaaoksessa. Hän ihmettelee, ettei kukaan ota esille ns. energiansäästölamppujen sisältämän elohopean ongelmajätepuolta. – Kaiken lisäksi valmistajat lupaavat energiansäästölampuilleen puolet pidempää käyttöikää kuin todellisuus on. Toisaalta lamput eivät syty ulkona kylmässä jne. Lisäksi on mielenkiintoista, että puhutaan ainoastaan siitä, kuinka hehkulamput syrjäytetään, vaikka halogeenilamput kielletään samassa yhteydessä. – Halogeenilamppujen kantoihin soveltuvia led-lamppuja löytyy jo kiinalaisilta valmistajilta, mutta suuret kansainväliset valmistajat tuntuvat jarruttavan tekniikan kehitystä 3-4 vuotta saadakseen varastonsa myytyä tyhjiksi vanhasta tavarasta ennen seuraavaa askelta, Hessu Laaksonen arvioi. Hän kuitenkin kannustaa kristittyjä ottamaan rohkeasti käyttöön uuden teknologian myös kotien valaistuksessa – energiaa säästäen ja entistä vähemmän lämpöä synnyttäen. Ihmisen vireys vaihtelee myös voimakkaasti valon määrän mukaan, eli oikealla valaistuksella me voimme kohottaa omaa hyvinvointiammekin. – On laskettu, että jos Suomen katuvalot korvattaisiin led-valoilla, voitaisiin meiltä purkaa yksi ydinvoimala, Hessu heittää haasteena. Kimmo Janas