Perinteisen mies Paavo Väyrynen on ihastuttanut ja vihastuttanut poliittisella toiminnallaan suomalaisia aina 70-luvulta lähtien. Kovaksi taktikoksi ja peräänantamattomaksi taistelijaksi profiloituneen keskustapoliitikon yhteiskunnallista ajattelua ja toimintaa ohjaavat perinteiset arvot sekä kristillissiveellinen elämänkatsomus. Suurten ikäluokkien mies Paavo Väyrynen syntyi Kemin maalaiskunnassa 1946 nelilapsisen perheen toiseksi nuorimmaksi. Vanhemmat Eemeli ja Anna-Liisa Väyrynen olivat oman aikansa suoraselkäisiä, uutteria suomalaisia, maamme jälleenrakentajia, joiden kristillisyys näkyi ennen muuta arjen hyveinä. Paavo Väyrysen lapsuus- ja varhaisnuoruusvuodet olivat leikkeineen, koti- ja kouluaskareineen onnellista aikaa, vaikka oman sururaitansa perheen riepumattoon jätti Kauko-veljen menehtyminen aasialaiseen vuonna 1957. Santeri Alkion jalanjäljillä Paavo Väyrynen kertoo liittyneensä nuoruudessaan kotikylänsä nuorisoseuraan, joka toimi siellä erityisen vireästi. Kun on kyse nuorisoseuraliikkeestämme, on se pitkälle henkilöitynyt Santeri Alkioon. Laihialaissyntyinen Alkio (1862-1930) kuului viime vuosisadan alun johtaviin suomalaisiin politiikkoihin. Hänet muistetaan ennen muuta Maalaisliiton, nykyisen Suomen Keskustan, perustajana ja ideo-logina sekä kirjailijana ja lehtimiehenä. – Santeri Alkio oli erittäin monipuolinen ja vahva ajattelija, Paavo Väyrynen toteaa ja jatkaa, että Alkio näki modernisti, että kasvattaminen on toimintaa, jolla viritetään ihmisessä luontojaan oleva tarve ja mahdollisuus henkiseen kasvuun. – Hänellä oli se ajatus, että parhaiten tämä kasvu lähtee liikkeelle silloin, kun ollaan hyvien harrastusten parissa, hyvässä toveripiirissä. Ja tähän ajatteluunhan nuorisoseuraliikekin pohjaa, Väyrynen lisää. Santeri Alkion poliittisen toiminnan suurin anti on Väyrysen mukaan hänen arvomaailmansa, mistä lähtökohdasta Alkio arvosteli porvareita ja sosialisteja liiallisesta materialismista ja esitti sen vaihtoehtona oman ihmisyysaatteensa, joka kiteytyi vaatimukseen, että ihmisyys ja sen kehitystarve on asetettava kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistustyön pohjaksi. – Nykykielellä tämä tarkoittaa sitä, että hän painotti henkisiä, hengellisiä ja yhteisöllisiä arvoja materialismin ylivaltaa vastaan, Väyrynen selvittää ja lisää, että jos alkiolaisuus on jotakin ismiä, niin se on humanismia isolla h:lla. Santeri Alkio puhui painokkaasti myös siitä, ettei köyhän asiaa saa unohtaa, mikä oli tuohon aikaan ja myös nykyään radikaalia tasa-arvoajattelua. Paavo Väyrynen sanoo perehtyneensä Alkion ajatuksiin 70-luvun alkupuolella. Hän kirjoitti On muutoksen aika -nimisen teoksen vuonna 1974, missä julkaistiin pari Alkion kirjoitusta ja ne ovat asiasisällöltään tänäkin päivänä varsin ajankohtaisia. Pitkään poliittisen vallan keskiössä toimineena Paavo Väyrynen toteaa, että liika materialismi ja liiallisten aineellisten arvojen korostaminen vahingoittavat sekä ihmisten hyvinvointia että ympärillä olevaa luontoa. Mikäli keskustan kunniapuheenjohtaja valitaan kesäkuun puoluekokouksessa puolueensa uudeksi puheenjohtajaksi lupaa hän alkiolaisten arvojen ja aatteiden tulevan näkymään entistä konkreettisemmin puolueen harjoittamassa politiikassa. Keskustan piirissäkin oman tiensä lahjomattomaksi kulkijaksi personoitunut Paavo Väyrynen nostaa Santeri Alkion ohella esikuvakseen J.V. Snellmanin, joka on hänen mielestään kaikkien aikojen merkittävin suomalainen valtiomies. Listan kärkipäähän yltää myös pitkäaikaisin presidenttimme Urho Kekkonen, jonka kanssa nuori Paavo Väyrynen teki ulkoministerinä tiivistä yhteistyötä 70-luvun loppuvuosina. – Kekkonen ei ollut niinkään syvällinen aatteenmies, vaan taitava strategi ja voimakastahtoinen käytännön toimija. Myös filosofit Reijo Wilenius ja Georg Henrik von Wright nousevat ajattelijoina Paavo Väyrysen oppi-isien ykkösketjuun. Maan kahtiajako estettävä Kun nuori valtiotieteen ylioppilas Paavo Väyrynen lähti mukaan politiikkaan, ei puolue ollut hänelle lainkaan itsestäänselvyys. Ratkaisevaa oli aluepolitiikka, joka keskustalla jo liki puolivuosisataa sitten oli silloisista puolueistamme kaikkein aktiivisinta. – Lapista oli 60-luvulla muuttamassa paljon väkeä – ennen kaikkea nuoria – Etelä-Suomeen ja myös Ruotsiin. Siinä tilanteessa oli tarve kehittää omaa maakuntaa, ja havaitsin että keskustalla oli siihen sopivimmat työkalut, Väyrynen muistelee. Ahkerasti maakuntiamme kiertänyt Paavo Väyrynen on vieraillut maamme jokaisessa kunnassa. Viime presidentinvaalin aikana hänen onnistunut kampanjansa ei perustunut niinkään Facebookiin vaan jalkautumiseen: vaivojaan säästämättä hän kiersi toreilla ja turuilla kohdaten kansalaisia kasvoista kasvoihin. – Tänä päivänä maamme alueet ovat etääntyneet toisistaan myös henkisessä mielessä huolestuttavan kauas, Väyrynen harmittelee ja jatkaa, että presidentinvaalin aikana tuli esille se paradoksi, että monet niistä, jotka voimakkaimmin äänenpainoin korostivat suvaitsevaisuutta, niin eivät itse suvaitsekaan tavallista, isänmaallista suomalaista. Hän havainnollistaa kertomaansa, että kaikkea sitä, mikä on vierasta ja erikoista, niin sitä meidän tulisi suvaita, mutta siihen suhtaudutaan puolestaan torjuvasti, että joku on ihan tavallinen suomalainen perinteisine perhearvoineen ja maailmankuvineen. Paavo Väyrynen on opiskellut myös sosiologiaa ja kertoo tutustuneensa tutkimuksiin siitä, miten maalaisten ja kaupunkilaisten välinen ristiriita maassamme edelleen elää ja vaikuttaa. Hänen mukaansa osa nykypäättäjistämme ymmärtää, mistä tässä kahtiajaossa on kyse, osa taas ei. – Päättäjistämme osa on valitettavasti vieraantunut todellisuudesta, eivätkä he tunne suuren enemmistön arkea, Väyrynen sanoo ja lisää, että pahinta maan kahtiajaossa on, että kansakunta sahaa sitä kautta omaa oksaansa. – Kun puhumme maamme tulevaisuudesta, niin se on ennen muuta maaseudun ja maakuntien luonnonvarojen varassa. Paavo Väyrynen alleviivaa, että tulevaisuuden ala on ennen kaikkea uusiutuvien luonnonvarojen hoito ja niiden tehokas hyödyntäminen, koska maapallon väkiluku tulee kasvamaan vielä useilla miljardeilla, niin siinä tilanteessa me tarvitsemme ehdottomasti kaikki uusiutuvat luonnonvarat järkevään käyttöön. – Tämän vuoksi Suomelle on valtava voimavara, että meillä on suuret pinta-alat, hän painottaa. Väyrysen mukaan me olisimme vireillä olevan kuntauudistuksen seurauksena tyhjentämässä ja sitä kautta autioittamassa maaseutuamme, jonka varassa taloutemme pitkälle lepää. Hän ei usko, että Suomen tulevaisuus on niinkään palvelujen tuottamisessa, high techissä ja angry birdseissä. – Ainahan niiden kauttakin jotkut työllistyvät, mutta kyllä maamme talouden perusta on ja pysyy muualla. Paavo Väyrynen peräänkuuluttaa metsiemme monipuolista hyötykäyttöä. – Metsätalouttamme verotetaan melko ankarasti ja alaan liittyvään tuotekehitykseen ei ole panostettu riittävästi, hän arvioi. – Myös bioenergian tuotantoamme olisi syytä merkittävästi laajentaa, hän sanoo ja lisää, että toisaalta on edistettävä puurakentamista ja puutuoteteollisuutta, joiden kautta hiiltä saadaan varastoiduksi. Väyrysen mielestä myös EU:ssa pitäisi saada normit käyttöön siten, että tietty osa rakentamisesta tulee olla puurakentamista. Paavo Väyrynen arvostaa puhdasta lähiruokaa ja tietää, että laadukkaille elintarvikkeillemme on kysyntää myös itänaapurin markkinoilla. Hän kantaa syvää huolta viljelijöittemme asemasta ja peräänkuuluttaa samalla MTK:n otteen jämäköitymistä. – Ensiarvoisen tärkeää on huolehtia siitä, että meillä maatalouden kannattavuus paranee, ja tulevaisuudessa tuottajien saama osuus elintarvikkeiden hinnasta nousee. Terveet elintavat, myönteinen elämänasenne Moni on ihmetellyt, jopa kadehtinut Paavo Väyrysen henkistä ja fyysistä jaksamista vuosikymmenestä toiseen. Aktiivipoliitikon lisäksi hän on myös pk-yrittäjä. Väyrysten Kemissä sijaitseva perheyritys tarjoaa muiden muassa turvaa, hoivaa ja koulutusta Pohjois-Suomen nuorille ja yritys työllistää nelisenkymmentä henkeä. – Luojalle suuri kiitos, että olen perinyt hyvät geenit: isäni eli yli satavuotiaaksi ja oli kelpo sielun- ja ruumiinvoimissa elämänsä loppuun saakka, myös isoisäni eli 95-vuotiaaksi, hän kertoo. – Eivät perintötekijät silti yksin riitä, vaan tärkeää on hoitaa omaa fyysistä kuntoaan ja huolehtia myös henkisestä jaksamisestaan. Paavo Väyrynen viittaa tutkimukseen, missä ihmisen eliniän todetaan lyhenevän keskimäärin 15 vuotta, jos hän on mielenlaadultaan negatiivinen ja kaunainen, eikä pysty unohtamaan menneiden ikäviä asioita eikä antamaan anteeksi. – Myönteinen elämänasenne auttaa, samoin lämpimät suhteet läheisiin ihmisiin, Väyrynen korostaa. Paavo Väyrynen on toiminnan mies, eikä hän saisi kulumaan aikaansa vain oleilemalla. Hän ei hyväksy kaavamaista ajattelua, että tietyt asiat liittyvät vain tiettyyn ikään. – Vireästi ja aktiivisesti voi elää ikävuosista riippumatta ja tulevaisuuden suunnitelmia pitää tehdä loppumetreille saakka. – Hengenpalo on laittanut minut jo nuoresta liikkeelle hoitamaan yhteiskunnallisia asioita, eikä se liekki ole vielä sammunut. Keskustelumme siirryttyä hengellisiin asioihin Paavo Väyrynen sanoo uskovansa Jumalaan, mutta haluavansa pitää uskonasiat – monen suomalaismiehen tapaan – syvällä sisimmässään. – En hyväksy myöskään sitä, että uskonto nostetaan politiikan välikappaleeksi, hän sanoo. Paavo Matti Väyrynen • synt. 2.9.1946 Keminmaalla • naimisissa Vuokko Väyrysen kanssa, 3 lasta ja 4 lastenlasta • valtiotieteen tohtori, yrittäjä • moninkertainen kansanedustaja, ministeri, EU-parlamentaarikko • keskustan presidenttiehdokas, 1988, 1994, 2012 • keskustan pj. 1980-90, kunniapj. v:sta 2006, pj.-ehdokas 2012 • kirjoittanut lukuisia kirjoja ja julkaisuja . Teksti: Anna-Leena Pänkäläinen Kuva: Mikko Lampela, Elina Suoranta, ALP