| |
|
| Elämän puolesta |
 Israelissa tehdään vuosittain noin 50.000 aborttia, joista puolet laittomissa klinikoissa. Elämän Puolesta -työ tähtää äitien ja heidän syntymättömien lastensa suojelemiseen. Efraim ja Rachel Naggari kiertävät järjestön neuvonantajina ympäri Israelia.
Efraim Naggari tutustui tulevaan vaimoonsa, Israelissa asuvaan Racheliin Suomessa. Rachel oli tullut Suomeen opiskelemaan musiikkia vuodeksi.
Lyhyen seurustelun jälkeen vietettiin häitä, ja Naggarit kävivät yhdessä 4-vuotisen raamattukoulun Keuruulla. Pian tämän jälkeen he saivat Patmos Lähetyssäätiön kautta kutsun juutalaistyöhön Brysseliin syyskuussa 1999. Paikka oli tuttu entuudestaan, sillä he olivat olleet siellä jo kolme kuukautta jatko-opiskelun merkeissä.
Profetia Israelissa
Nelisen vuotta vierähti Brysselissä, kun 7-vuotishääpäivä alkoi lähestyä. Efraim ja Rachel eivät olleet koskaan käyneet Israelissa yhdessä, joten he päättivät lähteä viikoksi Israeliin.
Muutamien Jerusalemissa vietettyjen päivien jälkeen pariskunta matkasi Nataniaan (israelilaisittain Netanya).
– Ensimmäisenä iltana kävellessämme Natanian katuja huomasin sanovani puoliääneen, että Jumala, jos joskus haluat johdattaa meidät Israeliin, tämä Natania voisi olla sopiva paikka, muistelee Efraim.
Parin päivän jälkeen Efraim ja Rachel palasivat Jerusalemiin ja heidät kutsuttiin sapattiaterialle perheen luo joihin he olivat tutustuneet Jerusalemin keskustassa. Kun he nauttivat sapattiateriaa ystäväperheen luona ja rukoilivat, perheen äiti profetoi, että Belgia ei tulisi olemaan Naggarien lopullinen paikka.
– Me olimme jo keskustelleet pankissa asuntolainasta ja suunnitelleet muutenkin asettumista lopullisesti Brysseliin, joten tämä profetia oli todellinen shokki meille molemmille. Mutta sovimme, ettemme puhuisi siitä kenellekään.
Pikku-Pariisi kutsuu
Kaksi viikkoa Brysseliin paluun jälkeen alkoivat Jumalan tuulet puhaltaa.
– Me vain katselimme, mitä ympärillä tapahtui – ihmissuhteitakin katkesi. Mutta joskus Jumala joutuu tekemään radikaalejakin leikkauksia suunnitelmiensa toteuttamiseksi. Mutta me luotimme Jumalan johdatukseen, kertoo Efraim.
Puolitoista vuotta aikaisemmin Rachel oli nähnyt unen, jossa heidät siirrettiin raketilla Israeliin. Toisaalta jo Isossa Kirjassa opiskellessaan Rachel oli myös nähnyt unen, jossa pariskunta oli istunut kapeassa kanootissa, joka puikkelehti mutkittelevaa jokea pitkin mereen. Efraim ja Rachel olivat nähneet tuolloin silmiensä edessä Israelin maan.
Aikaa kului vähän yli puolisen vuotta, kun palaset alkoivat loksahdella paikoilleen, ja Naggarit jättivät messiaanisen seurakuntansa Belgiassa ja tekivät juutalaisina alijan eli maahanmuuton Israeliin, helmikuussa vuonna 2003.
– Emme tienneet vielä muuttaessamme, että Nataniaa kutsuttiin ”Pikku-Pariisiksi” siellä asuvien lukuisten ranskalaisten takia. Me kummatkin puhuimme ranskaa, Rachel äidinkielenään ja minä opiskeltuani sitä, joten tunsimme olomme todella kotoisaksi siellä.
Naggarit liittyivät paikalliseen messiaaniseen seurakuntaan ja alkoivat tehdä nuoriso- ja lapsityötä samalla tutustuen paikalliseen ranskalaiseen yhteisöön.
Hedelmää ajallaan
Pariskunta oli jo vuosia rukoillut Jumalaa siunaamaan heitä lapsella, kun Rachel tuli 10,5 vuoden avioliittovuoden jälkeen raskaaksi.
3,5 kuukauden kuluttua joutui Efraim kuitenkin kiidättämään vaimonsa paikalliseen uskonnolliseen Laniadon sairaalaan. Verenpaine oli yli 200, ja verenvuoto oli runsasta.
– Eikä mennyt kauaa, kun näin lääkärin heittävän lapsemme kuin paperipallon roskiin silmieni edessä. 6.1.2006 on jäänyt järkyttävänä muistona mieliimme.
Eteen tuli ratkaisun paikka, kääntääkö Jumalalle selkänsä vai heittäytyä Jumalan kasvojen eteen ja ymmärtää tapahtunutta.
– Siinä oli varsinainen tosimiehen paikka, huomauttaa Rachel.
– Tulimme siihen tulokseen, että jos nyt käännämme selkämme Jumalalle, emme koskaan saa nähdä sitä päämäärää, jonka Hän on meille varannut, lisää Efraim.
Naggarit sulkivat kaikki sähköiset viestimensä ja hiljentyivät Herran kasvojen eteen viikoksi. Ja Jumala alkoi puhua. Paljon oli tapahtunut vuosien varrella, mutta Naggarit eivät olleet huomanneet Jumalan viestejä.
Rachel oli esimerkiksi nähnyt vuosi ennen raskaaksi tuloaan unessa äitienkelin, joka oli odottanut lasta yhtä kauan kuin Naggaritkin. Lapsi siirrettiin enkelille paratiisiin, ja hän otti lapsen syliinsä ja karkeloi suukotellen vauvaa. Äitienkelin kasvoilta näkyvä syvä rakkaus oli painunut Rachelin sydämeen. Aamulla herättyään hän oli kertonut unensa Efraimille ja todennut tulevansa vielä raskaaksi.
Seurakunnan kokouksessa eräs ystäväpariskunta antoi Naggareille kortin, johon oli kirjoitettu Psalmin 1 jakeet 2-3. “…Hän on kuin puu, vetten äärelle istutettu: se antaa hedelmän ajallaan, eivätkä sen lehdet lakastu. Hän menestyy kaikissa toimissaan.”
– Me olimme ymmärtäneet tuon hiljaisen viikon aikana, että jos me kestämme tämän, me tuotamme hedelmää ja Jumala saa viedä meitä eteenpäin palvelutehtävässämme.
– Me saimme myös sanoman, että menettämämme lapset tulevat tuottamaan hedelmää. Emme silloin ymmärtäneet sanomaa, mutta tajusimme, että jos ei nisunjyvä putoa maahan ja kuole, siitä ei voi syntyä uutta, kertoo Rachel.
– Minulla oli tuona vuonna 2006 kolme keskenmenoa ja myöhemmin vielä kolme lisää, eli meillä on kuusi pientä lasta taivaassa kasvamassa.
Seuraava askel
Vuonna 2007 Naggarit astuivat mukaan Be’ad Chaim eli Elämän Puolesta -työhön. Se on vuonna 1988 rekisteröity israelilainen järjestö, jonka tavoitteena on suojella äitejä ja heidän syntymättömiä lapsiaan. Järjestöllä on toimistoja ja päivystyspalvelunumeroita kautta koko Israelin.
Efraim kertoo heidän istuneen kolme vuotta aikaisemmin lennolla Pariisista Tel Aviviin kyseisen järjestön johtotehtävissä toimivan lääkärin vieressä. Nainen oli selvittänyt koko lennon ajan heidän toimintaansa, mutta Jumala ei ollut vielä silloin valmistanut Naggareita astumaan palvelukseen.
Seuraavana vuonna Jumala siirsi Naggarit Nataniasta Mevasseret Zioniin, kylään noin seitsemän kilometrin päähän Jerusalemista, jossa Be’ad Chaimilla on Agrippakadulla noin 400 neliön avarat tilat.
Naggarit ovat järjestön ainoat kiertävät neuvonantajat. Eli he vierailevat asiakkaiden kotona, jossa he voivat olla rennommin eikä tarvitse jännittää toimistoon tuloa.
– Näiden vuosien aikana olemme päässeet todella hedelmällisiin ja syvällisiin keskusteluihin. Ja uskaltaisin sanoa, että olemme nähneet lähes 100 prosenttisesti voittoja. Vaikka nainen olisi tilannut abortin seuraavaksi päiväksi, hän on kuunneltuaan Rachelin tarinan perunut toimenpiteen. Naiset ymmärtävät paremmin elämän arvokkuuden, jota he kantavat sisällään, selostaa Efraim.
Leijonan asenteella
Naggarit joutuvat kohtaamaan paljon erilaisia elämäntilanteita; on taloudellisia murheita, mies saattaa olla vankilassa, poikakaveri on jättänyt kuultuaan raskaudesta jne.
Rachel kuvailee itseään teepussiksi, joka uitetaan kuumassa vedessä asiakasvierailun aikana. Hän menee asiakkaana olevan naisen sielunmaisemaan ja auttaa näkemään valoa edessäpäin.
– Se on tavallaan puhetta sydämen tasolta sydämelle. Naiset huomaavat, että heidän lähellään on ihmisiä, jotka välittävät ja sitoutuvat huolehtimaan lapsesta vuoden tämän syntymän jälkeen, Rachel toteaa.
Elämän Puolesta -järjestö antaa käytännössä kaiken tarvittavan vaipoista vauvan sänkyyn ja rattaisiin sekä kuukausittain kupongin, jolla äiti voi hakea vauvalle korvikemaitoa ym. tarvittavaa.
– Me kerromme myös avoimesti olevamme messiaanisia juutalaisia, jotka uskomme Yeshuaan (Jeesukseen). Usein myös kysymme, jos saamme rukoilla heidän puolestaan. Ja joka kerta on lupa myös annettu. Jos on ollut sairautta, rukoilemme tietenkin myös parantumisen puolesta. Jokainen, jolle olemme tarjonneet Raamattua, on myös ottanut sen vastaan. Väittäisin, että Israel on Eurooppaa avoimempi evankeliumille, arvioi Efraim.
– Me menemme vierailuille leijonan asenteella. Emme valmiiksi taistelun menettäneinä vaan voitosta käsin. Asenne on hyvin tärkeä, mehän emme mene omassa voimassamme vaan Jumalan antamassa voimassa. Me tiedämme, missä seisomme ja kuka on kanssamme, selventää Rachel. – Eli asenteemme on voitosta voittoon, ja kunnia tulee Jumalalle.
On tärkeä löytää avain naisten sydämiin, että hän näkee toivoa elämässään.
– Rukoilen aina etukäteen, että avaa Jumala sieluni silmät, että näkisin ydinongelman kulloisessakin tapauksessa. Monesti asiat ovat näillä naisilla ja nuorilla tytöillä todella solmussa, paineita tulee niin perheen kuin esimerkiksi anopin taholta. Mutta Pyhä Henki avaa pahimmatkin solmut, Rachel huomauttaa.
Entä vauvan ihmisoikeudet?
Abortti on kiperä aihe Israelissa, eikä siitä useinkaan puhuta kriittisesti tiedotusvälineissä. Hallituskaan ei Naggarien mukaan paheksu sitä. Laillinen abortti vaatii lääketieteellisen komitean hyväksynnän. Hyväksynnän ehdot ovat kuitenkin niin väljät, että yli 98 prosenttia haetuista aborteista hyväksytään. Laittomia abortteja ei raportoida, eikä niistä joudu maksamaan sakkoja. Arvioiden mukaan noin neljäsosa kaikista raskauksista päättyy raskaudenkeskeytykseen.
– Vuosittain noin 50 000 naista palauttaa Jumalan lahjan avaamattomana, Rachel huokaisee.
Raskauden voi keskeyttää hänen kertomansa mukaan jopa 9. raskauskuukauden loppuun saakka. Terveysministeriön mukaan vauvalla ei ole ihmisoikeuksia siihen asti kun häntä ei ole irrotettu napanuorasta. Sotilailla on oikeus kahteen aborttiin.
Naggarit painottavat olevan tärkeää, että he voivat kertoa erityisesti nuorille naisille kohdussa kehittyvästä elämästä, hedelmällisyyteen vaikuttavista tekijöistä, abortin ja esiaviollisen seksin negatiivisista seurauksista ja elämän pyhyydestä.
– Kysytäänkö lapselta äitinsä kohdussa, haluaako hän tulla abortoiduksi? ihmettelee Rachel.
– Jumalan rakastava sydän on näiden lasten puolella, ja Hänen rakkautensa on saanut meidänkin sydämemme rakastamaan näitä pieniä lapsia, joita surmapaikalle viedään. Meidän tavoitteemme on lopettaa abortit varustamalla kriisiraskaana olevat mahdollisuudella pitää lapsensa, lisää Efraim.
Elämän Puutarha
Latrunin luostarin ranskalaiset munkit lahjoittivat Be’ad Chaim -järjestölle runsaat neljä vuotta sitten 1,7 hehtaarin maa-alueen historiallisesti kuuluisassa Aijalonin laaksossa, jossa kulki aikoinaan Meren tie, tärkeä kauppakulkureitti Egyptistä Damaskoon.
– Aijalonin laaksossa käytiin myös sen kuuluisin taistelu, kun Joosua käski auringon seistä paikallaan, ja aurinko seisoi alallaan päiväkauden kiirehtimättä laskemaan kunnes, Joosua oli voittanut amorilaiset, kertoo Elämän Puutarhan kordinaattori Efraim.
Alueelle perustettuun Ganei Chaim eli Elämän Puutarhaan voi istuttaa puun keskenmenon tai abortin takia menetetyn lapsen muistoksi. Perustamisensa jälkeen puutarhaan on istutettu jo 850 sypressipuuta.
Elämän Puutarha on Naggarien kertoman mukaan uuden kasvun paikka, uudistetun elämän paikka maaperässä, minkä monet sodat ovat kerran tahranneet.
– Se on todiste siitä, miten me palvelemme Herraa, joka kutsuu meidät ‘’valitsemaan elämän että eläisimme! tarkentaa Rachel.
– Jumala on varannut erityisen tapaamisen, restauraation puiden istuttajille. Olemme todistaneet jopa kymmenien vuosien takaisten kipujen jäävän puutarhaan, kertoo Efraim. – Jotain syvällistä tapahtuu istutuksen yhteydessä.
Kimmo Janas
|
|
|
|
|
|
