Jussi Kosola haluaa jättää palan Kristusta maan päälle Härmän Kuntokeskuksen tekniikasta vastaavalla, yllättävästi Lauri Tähkää muistuttavalla Jussi Kosolalla on kova palo viedä evankeliumia eteenpäin. Kiertäessään Suomea parikymmentä vuotta sitten rokkibändin rumpalina, Jussi Kosola kertoo tunteneensa voimakkaasti Jumalan kutsun olleen päällä. Elämä oli tuolloin monen nuoren miehen toiveaikaa; töitä oli ja naisia pyöri ympärillä, eikä ajokalustossakaan ollut valittamista. Julkijumalatonta menoa Mutta lukiessaan salaa Raamattua hän tajusi olevansa menossa helvettiin. Ja tietysti Raamatustakin valikoitui luettavaksi juuri Ilmestyskirja, joka teki asian kerralla selväksi Kosolalle. – Se oli jonkinlainen pysäkki, kun tajusin elämäni olevan julkijumalatonta ja Raamatun valossa täysin tuomittavaa, hän toteaa. Kosola kertoo bändin olleen menossa keikalle pitkäperjantain iltana paikallisen moottoripyöräkerhon juhliin. – Ja tietysti siinä sivussa juomaan lientä sen verran, kun pohjalainen mies tarvitsi esiintymiseensä, Jussi Kosola muistelee. Tunnon tuskissaan hän päätti kuitenkin mennä saman päivän aamuna jumalanpalvelukseen hieman tasoittumaan. – Minähän olin uskonnollinen, en suinkaan mikään Jumalan kieltäjä, hän tarkentaa. – Ajattelin, että kun aamulla käy kirkossa, voi illalla jo soittaa rokkia. Pohjalaisella nöyryydellä Mutta kirkonpenkissä kuullut kirkkoherran sanat pysäyttivät Kosolan Jussin: "Tällaisena päivänä, jota vietetään sen muistoksi, että Jeesus Kristus naulittiin ristille, ei kirkossakaan soiteta urkuja!" – Siis Herran temppelissäkin olivat urut vaienneena, koska päivä muistutti Kristuksen ristiinnaulitsemisesta. Silloin istui kirkonpenkissä yksi rokkibändin rumpali tosi pienenä ja tajusi, että nyt on tapahduttava jotakin! Jussi Kosola toteaa. Siitä alkoi murros hänen elämässään, ja viimein koitti päivä, jolloin hän antoi elämänsä Jeesukselle. – Ja tänä päivänä olen saanut Herran armosta kulkea tietä jo parisenkymmentä vuotta. Olenkin herännyt viime aikoina kyselemään, mitä vielä voisin tehdä jäljellä olevalla elämälläni. Ei mitään suuria lupauksia vaan nöyrästi. Kyllä kuule pohjalainenkin mies voi olla nöyrä, Jussi Kosola huomauttaa. Mullinavetasta kirkkauteen 2000 -luvun alkupuolella Jussi Kosola löysi vanhan mullinavetan, joka oli päässyt pahasti rapistumaan, kattotuolit roikkuivat ja kaikki oli rempallaan. Lukemattomien työtuntien ja puhdetöiden tuloksena yhteiskristillisessä käytössä on nyt valoisa juhlatila, Lähäresmäki. – Vaikka täällä on raatanut monesti itsensä aivan piippuun, kunnostamiseen ovat menneet illat ja lomat, mutta kun näkee elävän veden virtaavan, sen vaivannäön unohtaa. Ja siunauksia on selvästi myös tullut, Jussi Kosola toteaa. – Kyllä me voimme veistää ja maalata, mutta vasta Herra voi tehdä tästä paikasta mieleisensä. Kosola kertoo pitävänsä Kansanlähetystä hengellisenä kotinaan vaikka liikkuukin sulavasti kaikkien kirkkokuntien välillä. – Eräs intialainen saarnaaja totesi, että tämä on puhdas kokouksen pitopaikka tarkoittaen varmaankin, ettei täällä ole lahkohenkeä. Tämä on avoin kaikille kirkkokunnille ja kaikki ovat tervetulleita. Kosola toivookin, että Lähäresmäen vanha navetta vetäisi puoleensa niitäkin, jotka karsastavat kirkkorakennuksia tai telttakokouksia. Kimmo Janas