Allan L. Mäntyniemi – satojen hengellisten laulujen tekijä Allan L. Mäntyniemen käynnistämä ”Murratko leipää” -levyprojekti on kanava, jonka kautta apua on mennyt köyhään romanikylään Romaniassa. Sinne on rakennettu mm. uusi rukoushuone. Allan L. Mäntyniemi syntyi Alavudella toukokuussa 1959. Pojan ollessa 5-vuotias perhe muutti Ähtäriin, Alastaipaleen kylään. – Keväällä 1967 pakkasimme laukkumme ja muutimme Ruotsiin, jossa olen asunut suurimman osan elämästäni. Kouluni olen käynyt kokonaan siellä. Perustin siellä myös perheeni, ja nyt olen opetellut elämistä täällä Suomessa, hän muistelee. Lapsia oli yhdeksän ja Allan oli kolmanneksi nuorin. Isä ja äiti olivat kauppiaita ja heidän tekemisensä kautta perheellä oli leipää ja katto pään päällä. Perhe kävi usein hengellisissä tilaisuuksissa. Tuohon aikaan vaikutti Allanin isän serkku, tunnettu ja arvostettu, nyt kirkkauteen ylennetty saarnaaja, evankelista Viljo Mäntyniemi. Hänen tilaisuuksissaan kylvettiin Jumalan Sanan siemen, joka alkoi jossain vaiheessa orastaa. – Me ruotsalaistuimme lapsuuden kotikaupungissa Norrköpingissä. Kotona ei kukaan ollut uskossa. Meillä kuitenkin arvostettiin Jumalaa, Häntä piti peljätä ja kunnioittaa Pyhänä Jumalana. Ne olivat niitä arvoja, joita meihin istutettiin elämässämme. Mutta kun tulin uskoon, niin se henki ei ollutkaan sama, minun Henkeni edusti Kristusta, mutta se kodin henki ei tuntenut Jeesusta, Allan kertoo. Hän toteaa olleensa kotona ainoa uskova ja tulleensa kokemaan sen joskus hyvinkin vaikeana. Herran kohtaaminen Helmikuun 15. päivä vuonna 1974 Allan lähti serkkujensa Urpon ja Henryn kanssa uskovien piiriin suomalaiseen metodistikirkkoon. Se tuntui hänen kertomansa mukaan mahtavalta ja ihanalta. Siellä kuuli niitä lauluja, joita Allan oli kuullut jo varhaisessa lapsuudessaan. Se oli kaikki niin kotoisen tuntuista. Ensimmäinen ja toinen tilaisuus tuntuivat niin makoisilta, että pojat päättivät mennä vielä uudelleen. – Jumalan Sana tuli kohti ja sellaisella tasolla, että se kosketti. Sana tuotiin rakkaudella ja armahtavalla tavalla. Siinä ei ollut mitään helvetillä pelottelua. Se vangitsi ja suostutteli sisimpäni, joka murtui siinä, hän muistelee. Sitten puhuja tiedusteli, kuka haluaa antaa elämänsä Jeesukselle. Allan halusi tuon Jeesuksen omaan elämäänsä. Hän ei huomannutkaan, kun oli jo noussut penkistä ja meni omatahtoisesti polvistuen alttarin eteen. Hänen puolestaan rukoiltiin ja julistettiin syntien anteeksiantamus Jeesuksen siunatussa sovintoveressä. – Siinä hetkessä tunsin, miten kohtasin Jeesuksen ja sain uudestisyntyä ylhäältä Jumalan elävän ja pysyvän Sanan kautta. Ei siipiä selkään Perheen oltua muutaman vuoden Ruotsissa, isä onnistui ostamaan kotitalonsa Peräseinäjoen Haapaluomalta. Se oli Allanin kertoman mukaan sivussa oleva mökki, jonka nimi oli Pökkölömäki. Siellä perhe oli kesäisin ja joskus joulunakin. – Siellä koin vaikeita hetkiä ja yksinäisyyttä. Muut menivät viikonvaihteessa omiin menoihinsa. Uskossa oleminen ei tehnyt minusta superihmistä, eikä minulle kasvanut siipiä selkään. Minua auttoivat Raamatussa olevat Jumalan lupaukset. Ne antoivat voimaa kestää vaikeissa tilanteissa. Meni vielä neljä vuotta eikä tapahtunut muutosta. Allan oli koko ajan rukoillut muiden uskoontulon puolesta, mutta joskus tuntui, että asiat menivät vain pahemmiksi. Sitten kerran Norrköpingissä oli kotikokous, ja tuli loppurukouksen aika. – Sanoin ajatuksenani, että koska minä saan nähdä omani tuolla rukouksessa. Olin silmät suljettuna Jumalani edessä. Jumala vastasi salaman lailla, avasin silmäni ja näin keittiön pöydän vieressä sisareni Saaran polvistuneena ja hänen puolestaan rukoiltiin. Saara oli meistä toinen, joka tuli uskoon, Jumala teki työtään. Ennen pitkään myös äiti ja isä sekä sisar Helli sekä vanhin veli ja hänen puolisonsa tulivat uskoon. Jumalan lupaus, kun sinä pelastut, pelastuu myös sinun koko perhekuntasi, piti paikkansa. – Tänä päivänä on vielä kaksi, jotka ovat pelastuksen ulkopuolella, mutta Herra tekee työtään heidänkin kohdallaan, Allan toteaa varmana. Säveliä aitan rappusilla Mäntyniemen suuressa suvussa toimivat uskon ja musiikin yhteys. – Lapsena kotona laitettiin aamuisin radio auki ja sieltä tuli kaunista musiikkia. Tällaisen musiikin keskellä olen saanut elää. Meillä laulettiin paljon. Musiikki kuului elämään. En voisi ajatella elämää ilman musiikkia. Allan muistaa, kuinka he leikkivät pihalla lasten ulkoleikkejä, ja hän erottautui porukasta ja meni yksin erilleen. Hän meni aitan rappusille ja nosti jalat ylös ja nojasi selkäänsä seinää vasten. – Muistan selkeästi sen hetken, ihan kuin tämän hetken. Olin noin 5-vuotias, kun rakastuin Katri-Helenaan. Sitä samaa tunnetta kannan hänen laulujaan kohtaan vielä tänäkin päivänä. Toinen laulaja, jonka laulua odotin radiosta, oli romanilaulaja Taisto Tammi. Lapsena Allan halusi aina, että hänestä tulee isona laulaja. Se oli hänen elämänsä tavoite numero yksi. Siinä aitan rappusilla istuessaan hänen ajatuksensa menivät jotenkin svääreihin. – Minä säveltelin siinä jotakin. En tiedä miten sen tein, mutta ajatukseni valtasi halu luoda ja säveltää. Nämä ovat niitä ensimmäisiä kokemuksia musiikin luomisessa. Evankelistan ura urkenee Pohjustuksen omaan uskonelämäänsä Allan sai suomalaisessa helluntaiseurakunnassa. Jumalan Sanaa kylvettiin, istutettiin, selvitettiin, ja jos oli vaikeita kysymyksiä, niitä saattoi kysyä. Oli tarpeellista, että hän oli saanut liittyä ja kuulua Urpon ja Henryn kanssa samaan yhteyteen. – Joku merkillinen tuli syttyi sisimpääni uskoontulon aikoihin. Jäin aina miettimään, mitä on Jumalan valtakunnan työ. Miten sitä toteutetaan ja mitä se on? Mietin kotona, mutta en puhunut muille. Opetuksessa sain sitten niitä vastauksia. Jumala laski jo hyvin aikaisessa vaiheessa sydämelle tämän työntekijäasian. Allan perusti perheen ja maailma laajeni. Hän kuitenkin koki, ettei hänellä ollut sellaista osaamista, mitä tarvittaisiin Jumalan työhön. Vuonna 1988 hän perusti oman perheensä kanssa lauluryhmä Kuninkaalliset. – Me koimme olevamme Kuninkaallisia Kristuksessa. Lauluryhmä toimi noin yhdeksän vuotta. Kiersimme eri seurakuntien tilaisuuksissa. Todistimme, julistimme Jumalan Sanaa ja musisoimme. Herra näytti silloin maailmaa ja valmisti minua evankelistan tehtävään. Allan sai tänä aikana kokemusperäisiä työvälineitä, ja sai toteuttaa sitä kutsua, minkä Herra olin laskenut hänen elämäänsä. Seurakunta kutsui ja siunasi Allanin evankelistaksi. Se oli hänen kertomansa mukaan niin suuri asia, ettei sitä oikein voinut tuntea heti todeksi. Tämän jälkeen on myös ollut aikoja ja tapahtumia, joista ei olisi selvinnyt eteenpäin ilman Jumalan anteeksiantoa. Jumala ei hylkää eikä aseta boikottiin. Jumala asettaa sille paikalle, mihin Hän on kutsunut. Raamattu ilmoittaa, että kutsumistaan Jumala ei peru. Kaikkien negatiivisten asioidenkin jälkeen Jumala on näyttänyt, että Hän on sama kuin silloin Allanin nuoruudessa. Jumalan palveluksessa Allan haluaa olla vielä tänäkin päivänä. Allan L. Mäntyniemen ensimmäinen laulu syntyi muutaman uskossaolokuukauden jälkeen. – Minulla oli suuri halu ja mielenkiinto laulun tekemiseen. Se syntyi, se oli jotain sellaista, missä minun ei tarvinnut olla tekijänä. Melodia soi jossakin täällä sisäpuolella ja sanat kirjoitin ylös paperille. Laulun nimi on ”Mä tietä kuljin maailman”. Vaikka hänellä ei ollut omaa kokemusta maailman tiellä kulkemisesta, niin hän on mielenkiinnolla seurannut ihmisten elämää ja heidän arkeansa. Heidän elämänsä on antanut Allanille uudenlaisia näkökulmia elämästä. Nykyisin Allan toimii myös musiikin tuottajana. Leipää murtaen Kutsu on vienyt Allania eri ilmansuuntiin maamme rajojen ulkopuolellekin, itäisellä puolella aina Romaniaan saakka. Hän kertoo tiedostaneensa, että hänelle tulee mahdollisuus osallistua myös ulkolähetystyöhön. Niinpä Allan on saanut olla työskentelemässä Romaniassa sikäläisten romanien keskellä. Tällaiselle matkalle hän lähti ensimmäisen kerran keväällä 2009. – Olin etukäteen kuullut monenlaisia tarinoita, minkälaista siellä on ja missä jamassa ihmiset siellä ovat. Se oli kuitenkin vain pieni prosentti mitä olin kuulut, kun pääsin toteamaan paikan päällä. Siellä säikähdin ja järkytyin, millaisessa alennustilassa heimoni lapset siellä elävät. Sekin oli järkytys, kun kävimme hökkelimäisessä romanikodissa. Noin 50 neliön asunnossa asui 32 henkilöä. Isä, äiti, heidän lapsensa, puolisonsa ja sitten taas heidän perheensä, Allan kertoo päätään pudistellen. – Olen sen jälkeen sanonut, että Suomessa hevosetkin asuvat paremmissa karsinoissa, kuin siellä ihmisten lapset. Enkä puhu yhtään ylisanoja. Vierailu vaikutti syvästi mieheen. Sisimmästä nousi hiljainen kysymys, mitä minä voin tehdä näiden ihmisten puolesta? – Minulla on tyhjät taskut ja tyhjät kädet. Herra, mitä minä voin tehdä, se oli ajatukseni. Päästyään kotiin hän otti yhteyttä uskoviin ystäviinsä ja kertoi heille ajatuksestaan äänitteen toteuttamiseksi. Työn tuotto ohjattaisiin Romaniassa tapahtuvaan toimintaan. Yhtäkkiä Allanilla oli 14 laulajaa, jotka sanoivat, että ilman muuta. Koossa oli sovittaja ja muut tekijät, joita tarvittiin. Allan epäilee sen olleen ehkä elämäntehtävänsä merkittävin toteutus tällä äänityssaralla. – Koen, että saimme sen äänitteen kautta murtaa sitä leipää niille heikoimmillekin, joita siellä on vaikka kuinka paljon. Romaniassa tulivat puheeksi myös EU-avustukset. Heille ei ole koskaan avautunut tällaista virtaa. Näihin avustushakemisiin olisi tarvinnut henkilötietoja. Heiltä löytyy nimet, mutta muut rekisteritiedot puuttuvat. – Käsitin, että he ovat olemassa, mutta he eivät ole olemassa. Eli jos EU:sta tulisi avustuksia, he eivät saisi, koska heitä ei ole olemassa. Apu ei mene perille, mistä sitä todella tarvitaan. Joko lähdet? – Haluan tässä kiittää lähetystyöntekijä Ale Lindgreniä ja Anneli Keväänranta-Lindgreniä, jotka tuolloin 2009 rohkaisivat minua lähtemään. Olin monta vuotta kieltäytynyt lähtemästä tällaiselle matkalle. Mitenkäs minä, menköön joku muu. Ale oli sen verran kestävämpi. Aina kun tavattiin, niin hän kysyi: ”Kai sinä Allan nyt sitten seuraavalle reissulle lähdet?” Joo, voin minä lähteä, mutta sitten tekaisin tekosyitä, enkä lähtenytkään, Allan naurahtaa. Kun hän viimein sai vastata myönteisesti kutsuun, hän kiitti Jumalaa täydestä sydämestään. Näillä matkoilla, joita on ollut useita, on viemisinä ollut myös Jumalan Sanaa, Raamattuja, seurakuntavierailuja ja musiikkia. Avustusryhmän kokoonpano matkoilla on ollut vaihteleva. Iikka Löytty