Hyvän tekijä Optikko Reijo Bohm on tunnettu yli Keski-Suomen läänin paitsi korkeasta ammattitaidostaan niin myös pyyteettömästä avuliaisuudestaan ja ihmisystävällisyydestään. Jyväskylän torin kupeessa Kauppatorin Optiikka -nimistä silmälasiliikettä pitävä Reijo Bohm on kulkenut monipolkuisen matkan arvostetuksi yrittäjäksi ja tasapainoiseksi mieheksi. Ammatinharjoittamisesta on muodostunut hänelle vuosikymmenten saatossa vakiintunut elämäntapa. Ja monista asiakkaista on tullut henkilökohtaisia ystäviä. Äidin kainalossa Reijon keskisuomalaiset synnyinjuuret juontavat Toivakan Ruuhimäelle. Suuriin ikäluokkiin kuuluvana hän on syntynyt vuonna 1950 monipuolisen kädentaiturin Kallen ja kodilleen uskollisesti omistautuneen Viivi Bohmin (o.s. Harjulan) viisilapsisen perheen kuopukseksi. – Viisi vuotta vanhempi sisareni Tuula piti minua nukkenaan ja isoveljeni Mauno muutaman vuoden vartuttuani juoksupoikanaan. Kaiken kaikkiaan sain nuorimmaisena paljon kotiväkeni huomiota ja huolenpitoa, muistelee Reijo varhaislapsuuttaan. 50-luvun Suomessa oli elämä vallankin maaseudulla aineellisesti niukkaa – näin Ruuhimäelläkin – mutta niukkuuden korvasi kyläkunnan lämmin yhteiselo ja toisistaan välittäminen. Jokaisella oli oma paikkansa, eikä ketään jätetty yhteisön ulkopuolelle. Oman palvelualttiutensa Reijo arvelee perineensä Kalle-isältään, joka vaivojaan säästämättä lähti tarvittaessa yötä myötenkin kyläläisten apuun mitä moninaisimmissa asioissa ja tilanteissa. – Äitini perua on taas uskonnollisuus. Nukuin pitkään hänen vieressään, ja muistoihini ovat piirtyneet elävästi meidän yhdessä kädet ristissä ääneen lukemamme Levolle laske Luojani -iltarukoukset. Vahvaa vanhemmanrakkautta ja kotilieden lämpöä osoittaa se, miten Viivi-äiti avitti Reijon matkantekoa työntämällä talven tuiskuissa takaa tämän mopoa umpihangessa liikkeelle, jotta poika ehti seitsemän aamujunalle ja sitä kautta Jyväskylään töihin ensimmäiseen työpaikkaansa Kello- ja kultasepänliike Vehmakselle. Mainittakoon, että mopon alle rippikouluikäinen Reijo oli hankkinut itselleen kesätienesteillään Laitisen sahalla. Kiintymyksen ja kiitollisuuden osoituksena Reijo valmisti äidilleen työpaikallaan omakätisesti 16-vuotiaana kultaisen kivisormuksen. Antamisen ilo oli tässäkin tapauksessa vähintään yhtä suuri kuin lahjan saajankin ilo. Uudelle uralle Jo kansakoulussa Reijo kunnostautui matematiikassa ja käsitöissä, ja sama tahti jatkui myös jatkokoulussa. – Käsityötunneilla sain toimia usein apulaisopettajana, ja koulun päätyttyä opettajani hankki minulle ensimmäisen työpaikkani, Reijo kertoo ja jatkaa, ettei arvostettu kello- ja kultaseppäala kuitenkaan innostanut häntä elämäntyöksi asti, vaan mielessä siinti alanvaihto. Ammatinvaihtoon tarjoutui tilaisuus kadun toiselta puolelta, kun optikko Eugen Dunkel palkkasi Reijon liikkeeseensä silmälasihiojaksi. – Opin siellä paljon, ja taitoni ja alan tuntemukseni syvenivät entisestään seuraavassa työpaikassani Horst Kuhlmannin optikkoliikkeessä, jossa työskentelin vuoteen 1987, Reijo sanoo ja jatkaa, että hän oli työnsä ohessa suorittanut iltaoppikoulussa keskikoulun sekä lukion pitkän matematiikan oppimäärän. Oman poikansa Karin aloittaessa lukion Reijo katsoi voivansa itsekin ryhtyä kokopäiväopiskelijaksi. Hän aloitti optikko-opintonsa Helsingin IV:ssä terveydenhuolto-oppilaitoksessa vuonna 1988. – Alun opiskelija-asunto-ongelmistani ja viikonloppuperheenisäksi siirtymisestäni huolimatta koin 4,5 vuotta kestäneen ammattiopiskeluni erittäin motivoivaksi ja laaja-alaiseksi. Valmistuin optikoksi vuonna 1992. Oman Kauppatorin Optiikka -yrityksensä Reijo perusti keskellä pahinta lamaa vuonna 1993. – Ei lama minua hirvittänyt. Olin toiminut silmälasialalla ennen yrittäjäksi ryhtymistäni jo 15 vuotta. Ja sitä paitsi minulla oli tukenani koulutukseni kautta saatu viimeisin tietotaito sekä hyvä asiakaspotentiaali. – Liikkeeni asiakaskunta on muotoutunut ja vakiintunut pikkuhiljaa vuosien kuluessa. Kärsivällisyys on valttia tällä alalla, eikä pikavoittoja ole luvassa, Reijo toteaa ja lisää, että tänä päivänä toimialan ketjuuntuminen on tuonut omat haasteensa itsenäiselle pienyrittäjälle. Reijo korostaa, että ammattityö ja materiaalien huippulaatu toki maksavat asiakkaalle, mutta pitkässä juoksussa ne maksavat itsensä myös takaisin. Lähimmäisenrakkaudesta Kauppatorin Optiikka kerää asiakkaita paljolti myös maakunnan ihmisistä. Tuttuun ja luotettavaan liikkeeseen on vuodesta toiseen mukava poiketa – toisinaan vain kuulumisia vaihtamaan sekä mieltään ja jalkojaan lepuuttamaan. – Koen suurena rikkautena, että asiakkaat tulevat myös juttelemaan kanssani. Ihmisten kohtaamiseen ja ajatustenvaihtoon löytyy minulta aina aikaa ja jatkan tarvittaessa työpäivääni sitten myöhempään, kertoo joskus aamuneljäänkin liikkeensä takahuoneessa ahertanut Reijo. Työnsä vastapainona Reijo viihtyy erityisopettajana toimivan Helena-vaimonsa kanssa ympärivuotisesti lapsuudenkodissaan Ruuhimäellä, vaikka he ovatkin kirjoilla Jyväskylässä. Molemmat rakastavat koiria, joita enimmillään on perheessä ollut samanaikaisesti jopa neljä kappaletta. Lisäksi Reijo puuhastelee mielellään traktorinsa kanssa tutussa pihapiirissä joka kiven ja kannon tuntien. – Jaan sataprosenttisesti sen väittämän, että 50 vuotta täytettyään mies tarvitsee traktorin, Reijo naurahtaa. Lähitulevaisuudessa liikkeenpidon lopettava Reijo Bohm sanoo saaneensa Luojaltaan paljon siunausta ja johdatusta elämäänsä. Erityisellä lämmöllä hän muistelee entisiä kannustusta jakaneita opettajiaan Ruuhimäen ja Toivakan kouluissa. Tärkeänä tienviittana kulkee matkassa myös Reivin Heikki-”sedältä” saadun onnittelukortin teksti: ”Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää”. Tulevina eläkevuosinaan pianonsoitostakin haaveileva Reijo on pannut omassa elämässään saamansa hyvän moninverroin kiertämään. Anna-Leena Pänkäläinen