Varo käärmeen lumousta Vapaamuurarien toinen evankeliumi Ei ole vaikea kuvitella, että miehestä voi olla kiehtovaa harkita liittymistä salaiseen klubiin, johon hän tietää tutun pankinjohtajan tai hammaslääkärin tai oman työpaikan johtajan kuuluvan. . Sosiaalisen statuksen nousumahdollisuus houkuttelee. Salaisen klubin jäsenillä on huhujen mukaan tavoitteena "tehdä hyvistä miehistä parempia". Mies laittaa pahaa aavistamatta hakemuksen sisään ja saa kutsun haastatteluun. Jossain vaiheessa hänet vihitään oppilasmuurariksi salaisen riitin kautta. Sen jälkeen tie jatkuu usein veljesmuurariksi ja viimein sinisen loosin korkeimmalle asteella, eli mestarimuurariksi. Hänestä on tullut vapaamuurari. Harrastuksen jatkuessa hän kiinnostuu jostain liitännäisriittijärjestelmästä, kuten Muinainen ja oikeutettu riitti tai Yorkin riitti. Vapaamuurareita on 7000-8000 jäsentä laskentavasta riippuen. Merkittävin järjestö on Suomen vapaiden ja oiketettujen muurareiden suurloosi. Lisäksi on mm. yhteismuurariutta, johon kuuluu naisia sekä muita vapaamuurarillisia järjestöjä. Tämän lisäksi Suomessa vaikuttaa Odd Fellow Suomi -veljeskunta, joka ei ole varsinaisesti vapaamuurariutta, mutta joka on saanut paljon vaikutteita vapaamuurariudesta. Odd Fellow -veljeskuntaaan kuuluu toiset noin 8000 jäsentä. Näin suuri vaikutusala antaa perusteen tarkastella ilmiötä Raamatun ja kristillisyyden valossa. Mystiikkaa Salomon temppelin ympärillä Olen tätä artikkelia kirjoittaessani tutkinut vapaamuurariutta ilmiönä useiden lähteiden avulla. Vapaamuurarius on erikoinen sekoitus juutalaista kabbalaa, muuta esoteriaa, muurari- ja ritariaiheisia legendoja, synkretismiä - jopa alkemiaa. Vapaamuurarius houkuttelee ihmisiä, joita kiinnostaa muinaisten aikaisten "salattu viisaus" ja kenties jännitys ja kielletyn hedelmän maku. Vapaamuurarius rakentuu legendojen ympärille. Yksi keskeisimmistä legendoista on legenda Salomonin rakennuttaman temppelin rakentajasta Hiram, josta Raamattu puhuu kuitenkin pronssinvalajana eikä muurarina. Raamatun kertomus on 1. Kuningasten kirjan 7. luvussa. Kuningas Salomo lähetti hakemaan Tyroksesta Hiram-nimisen miehen, joka oli Naftalin heimoa ja leskivaimon poika. Hänen isänsä oli ollut Tyroksessa vaskiseppänä, ja hänellä oli sellaiset tiedot ja taidot, että hän kykeni tekemään pronssista mitä tahansa. Hän tuli kuningas Salomon luo ja teki kaikki työt, jotka Salomo hänelle antoi. (1. Kun. 7:13-14) Raamatun Hiram teki temppeliin kymmeniä arvokkaita esineitä, muun muassa kaksi pylvästä, joista toisella Salomo antoi nimen Jakin ja toisella Boaz. Vapaamuurareiden temppeleissä on nämä kaksi pylvästä sekä esimerkiksi alttari. Tästä kaikesta voisi ajatella, että vapaamuurarius on hyvin raamatullista, jopa kristillistä. Vapaamuurareiden omalla Hiram-legendalla ei kuitenkaan ole enää paljoa tekemistä Raamatun Hiramin kanssa. Sinisen loosin keskeisessä legendassa Hiram on temppelin rakentaja, joka jakaa rakentajat kolmeen ryhmään salaisen tunnussanan ja tervehdyksen avulla, jota voi käytäntönä verrata työmaakortteihin nykymaailmassa. Kolme ryhmää vastaavat vapaamuurariuden kolmea astetta. Kateelliset alemman asteen työmiehet yrittävät legendassa udella Hiramilta mestarimuurareiden salasanaa saadakseen parempaa palkkaa. Hiram ei anna sitä heille, joten työmiehet tappavat Hiramin ja kätkevät tämän ruumiin. Myöhemmin kuningas Salomo järjestää kadonneen Hiramin etsinnän ja tämä löytyy maakuopasta. Kuningas Salomo herättää Hiramin henkiin – ainakin hetkeksi – mestarimuurarin salaisen tervehdyksen avulla ja sen jälkeen Hiram haudataan temppeliin. Murhan tehneet työmiehet tapetaan rangaistuksena. Vaikka Hiramin legendaa voi halutessaan tarkastella jotenkin  kristillisenä allegoriana Jeesuksen kärsimyksestä, on huomattava, että vapaamuurarit suosivat aina allegorioitten moninaisia tulkintoja, kunkin vapaamuurarin oman uskonnon mukaisesti. Toiselle Hiram voi olla vaikkapa hindujen Krishna. Lisäksi kristittynä herää kysymys, onko kristillisessä toiminnassa merkittävää tarvetta allegorioille, kun on kyse Jeesuksen historiallisesta pelastustyöstä, josta voi kertoa aivan sellaisenaan ilman allegoriaa. Vapaamuurarit välttelevät suoraa puhetta Jeesuksesta päin vastoin kuin kristillisessä seurakunnassa on tapana. Myöskään selkeää pelastusoppia ei ole. Jeesuksen asema on monin tavoin himmennetty ja tehty verrannolliseksi muihin uskonnollisiin hahmoihin, jopa taruhahmoihin. Erilainen messiaskäsitys Muurari/valaja Hiramista, kuningas Salomosta sekä Tyyroksen kuningas Hiramista on tehty vapaamuurariudessa hyvin keskeisiä hahmoja, ja muurari Hiram on vapaamuurareille jonkinlainen prototyyppimessias. Kentuckylainen vapaamuurariohjekirja (Kentycky Monitor) kertoo eri uskontojen "messiaista" näin: Kaikki uskoivat tulevaan elämään joka saavutetaan puhdistautumisen ja koettelemusten kautta; palkkion ja rangaistuksen tilaan tai peräkkäisiin tiloihin; ja Välittäjään tai Lunastajaan jonka kautta Pahan periaate voitettaisiin ja Korkein Jumaluus tekisi sovinnon luotujensa kanssa. Yleisesti uskottiin että Hän syntyisi neitsyestä ja kärsisi kivuliaan kuoleman. Hinduille hänen nimensä oli Krishna; kiinalaisille Kioun-tse; persialaisille Sosiosch; kaldealaisille Dhouvanai; egyptiläisille Horus; Platolle Rakkaus; skandinaaveille Balder; kristityille Jeesus; vapaamuurareille Hiram. Me emme kuitenkaan kristittyinä ajattele näin, ja esimerkiksi Balder on norjalaisen jumaltaruston hahmo eikä historiallinen hahmo. Jeesuksen merkitys muuttuisi epäselväksi, jos alkaisimme rinnastaa evankeliumia norjalaiseen jumaltarustoon. Hämmentävää teologiaa Vapaamuurarius on täynnä legendoja ja allegorioita ja Raamattua tulkitaan ja väännetään täysin häpeilemättä omiin tarkoitusperiin. On enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että vapaamuurarit tulkitsevat raamatunkohdan toisin kuin kristikunta yleisesti. Tämä on hyvin tyypillistä kaikessa esoteriassa. Vapaamuurariudelle on hyvin tyypillistä tietty epämääräisyys. Vapamuurarius on kuin saippua, joka lipeää käsistä juuri, kun luulet saavasi siitä otteen. Lähteet voivat olla ristiriidassa keskenään. Eri vapaamuurarijärjestöt ovat usein erimielisyyksissä keskenään siitä, mitä vapaamuurarius on eivätkä siksi aina tunnusta toinen toisiaan "oikeiksi vapaamuurareiksi". Vapaamuurariuden synnyn yksi tendenssi vaikuttaa olevan katolisen kirkon - valtionuskonnon - vastaisuus historiassa. Ainakin tällaista voi joistakin lähteistä päätellä, vaikka vapaamuurarien "todellinen historia" tuntuu olevan vapaamuurareille itselleenkin hämärän peitossa. Vapaamuurarit vaikuttavan vastustavan valtionuskontoa ajassa, jossa sitä ei edes varsinaisesti enää ole. Kristikunnan luonnollinen velvollisuus olisi muutenkin etsiä yhteyttä avoimuudesta ja keskustelusta käsin, mutta vapaamuurarius tuo jo ennestäänkin vaikeaan tilanteeseen vain lisää hämmennystä. Vapaamuurarien yleinen väite on, että vapaamuurarius ei ole uskonto, mutta väite tuntuu saivartelulta, sillä vapaamuurariuden sekavanoloisen uskonnonfilosofian pääteema on eri kansakuntien uskontojen yhteneväiset piirteet, käytännössä synkretismi. Vapaamuurarius johdattaa helposti ajattelemaan, että kaikki uskonto on vain symbolismia ja allegoriaa, jonka totuusarvolla ei ole väliä. Kun vapaamuurarien legenda Hiram Abiffista ei ole juurikaan todenmukainen niin onko sitten sama, vaikka Jeesuskin olisi vain innostavaa sepitettä? Me kristittyinä luemme evankeliumin tapahtumia ja yleensäkin suurinta osaa Raamatusta historiallisina tapahtumina. Jos Raamatussa on allegoriaa, kuten Ilmestyskirjassa, niin tunnistamme sen tyylilajista. Evankeliumin tapahtumia ei ole kirjoitettu allegorisella tyylillä, vaan historiallisella. Edesmennyt Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Harri Heino antaa kirjassaan "Mihin vapaamuurari uskoo" tunnustavan kristityn lukijan näkökulmasta katsoen liian positiivisen kuvan vapaamuurariudesta, eikä ota huomioon synkretistisen ajattelun vaikutuksia kristillisen kirkon elämään. Okkulttinen tausta Joitakin okkultismiin ja/tai esoteriaan liittyviä henkilöitä, jotka ovat vaikuttaneet merkittävästi vapaamuurariuden kehitykseen, ovat Helena Blavatsky, Manly P. Hall, Albert Pike ja Alesteir Crowley. Jos näiden henkilöiden okkultisia kirjoituksia lukee, mitä en suosittele kuin korkeintaan teologian tutkijoille kritiikin muodostamiseksi, niin tulee mielestäni aukottomaan johtopäätökseen, että vapaamuurarius ei sovi yhteen tutun ja turvallisen, yhteisen apostolisen kristillisen uskomme kanssa. Suomen yksi tunnetuimpia avoimisesti tunnustavia vapaamuurareita on rajatieteilijä Juhan af Grann, joka tunnetaan muun muassa sensaatiohakuisista ufoaiheisista tv-tuotannoistaan. Historiasta tiedetään, että Jean Sibelius ja Risto Ryti olivat vapaamuurareita. Kristityllä tulisi hälytyskellot soida sen johdosta, että norjalainen terroristi Anders Behring Breivik oli mestarimuurari norjalaisessa loosissa. Jos vapaamuurariuden pitäisi johtaa ymmärrykseen ja moraalin kehittymiseen, sen tulokset ovat tämän perusteella varsin epävarmoja tai saati kummallisia. Breivik erotettiin loosista vasta tekonsa jälkeen. Kristityn ei tule leikkiä tulella Kaikkien kristillisten kirkkojen tulisi täysin yksiselitteisesti ilmaista, että vapaamuurarius ei sovi kristitylle ja että kristillisen seurakunnan jäsen ei voi olla vapaamuurari. Ihmettelen syvästi, miksi luterilainen kirkko ei ole näin tehnyt. Kukaan ei voi palvella kahta Herraa: tässä tapauksessa Raamatun Jumalaa ja vapaamuurarien epämääräistä synkretististä, itse luotua Universumin Suurta Arkkitehtia, joka on omiin uskonnollis-poliittisiin tarpeisiin rakenneltu konstruktio.  Luterilainen kirkko ei ole yksiselitteisesti irtisanoutunut vapaamuurariudesta. Selitykseksi luterilaisen kirkon aikaansaamattomuudelle asiassa ei nähdäkseni riitä, että skandinaavinen vapaamuurarius usein edellyttää kristillistä uskoa jäseniltään. Vapaamuurareiden oma perinnte ei näet pohjaudu apostoliseen kristinuskoon, vaan sekoittelee mukaan hyvin paljon muita aineksia. 1. Kor. 10: 14 varoittaa Jumalan lapsia lempeästi, mutta samalla vakavasti: "Rakkaat ystävät, pysykää siis erossa epäjumalien palvelemisesta." Näin Jumalan lapsina toimikaamme. Kirjoittaja on tutkinut vapaamuurariutta useiden kirjallisten ja sähköisten lähteiden kautta. Monet lähteistä ovat vapaamuurarien omaa kirjallisuutta.   Lähdekirjallisuutta: - Albert Pike: Morals and dogma. - Manly P. Hall: The secret teachings of all ages. - Henry Pirtle: Kentucky Monitor. - Harri Heino: Mihin vapaamuurari uskoo? - W. Kirka MacNulty: Vapaamuurarit. Symbolit, salaisuudet, merkitys - Reijo Ahtokari: Näkymättömän temppelin rakentajat. Suomalaisen vapaamuurariuden historia. - Joseph Fort Newton: Rakentajat. - Eero Ekman: Mestari, Valtias, Ritari. Keskeisten vapaamuurarijärjestelmien tausta ja kehitys. - Pekka Ervast: Kadonnut Sana. - useat nettisivustot Suomessa ja ulkomailla. Perttu Pulkkinen