Johan Huibers – Hollannin Nooa Hollantilainen kirvesmies ja rakennusliikkeen omistaja Johan Huibers uskoo enemmän tekoihin kuin sanoihin. Siksi hän rakensi täysikokoisen Nooan arkin, joka saarnaa olemassaolollaan. Siitä on tullut turistinähtävyys lähellä Rotterdamin miljoonakaupunkia. Pohjois-Hollannissa kolme metriä merenpinnan alapuolella vuonna 1958 syntynyt Johan Huibers on toteuttanut uppoamattoman unelmansa. Hän uhrasi yli neljä vuotta ja satsasi neljä miljoonaa euroa ja sai kesällä 2012 valmiiksi puisen aluksen, jonka mitat ovat Raamatusta. 300 kyynärää pitkä, 50 leveä ja 30 korkea. Kyynärän pituus on vaihdellut vuosisatojen varrella, mutta se on noin puoli metriä. Metrejä kertyy 140, kun yksi kyynärä on 47 senttiä. Rakennelmaan kului 6000 kuutiota puutavaraa, joka toimitettiin Hollantiin ruotsalaiselta sahalta. Samasta määrästä puutavaraa saisi rakennettua 240 omakotitaloa. Johan Huibers harjoitteli rakentamalla muutama vuosi sitten 70 metriä pitkän arkin, joka on tänä kesänä ollut Kölnissä Saksassa, tehtyään pitkän kierroksen Hollannin satamissa. Siihen on tutustunut yli 600.000 kävijää. Se on "story boat", jossa Raamatun kertomuksia tehdään eläväksi erityisesti perheen pienimpiä kiinnostavalla tavalla. Kaikki alkoi unesta ja kristittynä miehenä hän tiesi, että Jumala saattaa puhua unien kautta. Tulvauni ja kuvakirja 1990-luvun alussa Huibers näki unen, joka ei jättänyt häntä rauhaan. Aamulla hän kertoi vaimolleen Biancalle unen tuhoisasta tulvasta, joka oli rikkonut Pohjois-Hollannin padot ja tsunamin lailla edenneet vesimassat olivat peittäneet alleen koko pohjoisen maakunnan. Vielä merkillisempää oli, että Johan Huibersin serkku Peter oli nähnyt täsmälleen samanlaisen unen samana yönä. Mikä oli unen viesti? hän pohti. Pari päivää myöhemmin Johan Huibers oli työmaalla laajentamassa erästä kirjakauppaa. Omistajat eivät kuitenkaan olleet siirtäneet pois hyllyjä, vaan hänen oli aloitettava urakka kirjojen kantamisella. Hetken työskenneltyään hänen katseensa osui isoon kuvakirjaan, jonka kannessa komeili Nooan arkki. Seuraavana päivänä hän osti tämän tunnetun taiteilijan Rien Poortvietin kuvittaman kirjan. Illalla hän luki Nooasta kolmelle lapselleen, jotka innolla katselivat värikkäitä kuvia. Siinä sohvalla hän kuin vahingossa lipsautti sanat: "Tiedättekö mitä? Isä aikoo rakentaa samanlainen arkin!" Tytär innostui heti ja juoksi äidin luo keittiöön kertomaan uutista. Tämä vastasi siihen, että äiti menee sitten ensi kesänä lomalle Marsiin. Siinä kirjaa katsellessa Johan Huibersille oli valjennut, että hänen piti rakentaa arkki. Unella ja kirjalla oli selvä yhteys. Arkki olisi ainutlaatuinen koko maailmassa. Hän halusi kertoa ihmisille, että on olemassa elämä kuoleman jälkeen ja arkki varmasti havahduttaisi ihmiset miettimään ja lukemaan Raamattua. Hän halusi kertoa uskostaan, vaikka häntä itseään välillä oli hävettänyt isänsä rohkeus puhua ihmisille Jumalasta. Myöhemmin illalla hän otti suunnitelman puheeksi vaimonsa kanssa. Tämä vastusteli ja ihmetteli, etteikö mies todellakaan tajunnut, miten kallis projekti siitä tulisi. Mahtaisi maksaa monta miljoonaa. Hanke vaati kypsyttelyä. Ensimmäinen miljoona Ennen kuin Nooan arkkia muistuttava alus saisi muotonsa, Johan Huibers ehtisi toteuttaa monta perinteistä rakennusprojektia Hollannissa, porata kaivoja Etiopiassa, pystyttää taloja sodan runtelemaan Bosniaan ja rakentaa asuntoja Albaniaan. Hänen 1984 perustamansa rakennusliike menestyi ja Huibers tienasi mukavasti rahaa ostamalla teollisuustontteja ja rakentamalla niille. Hän nautti, kun sai viedä perheensä ylellisille lomille Italiaan ja hiihtämään Sveitsin alpeille. Mies lupasi vaimolleen biskeksen aloitettuaan, että kun tienaa ensimmäisen miljoonansa, tämä saa Porschen. Parin vuoden kuluttua tavoite toteutui, mutta vaimo tyytyi Mersuun. Uutiskuvat maailmaa koettelevista tulvakatastrofeista kuitenkin herättivät hänen omantuntonsa ja hän alkoi suunnitella töitä kehitysmaihin. Niinpä hän muutaman vuoden ajan osallistui Dorcas-nimisen kristillisen avustusjärjestön toimintaan. 1992 koko perhe vietti pari kuukautta Etiopiassa ja koki kehitysmaan ongelmat paikan päällä. Lapsesta asti kirkossa käynyt Johan Huibers oli kokenut hengellisen murroksen 1980-luvun alussa, kun hän etsi vastauksia seurakunnan nuorten kysymyksiin ennaltamääräämisestä ja Kristuksen uhrikuoleman välttämättömyydestä. Vaikka hän oli kuullut lukemattomia saarnoja ja imenyt itseensä Raamatun kertomukset, hän ei osannut vastata, vaan joutui tutkimaan uskonsa perusteita pohjia myöten. - Tajusin syntisyyteni. Jouduin kerjäämään Jumalalta armoa, esimerkillisenä kristittynä itseään aiemmin pitänyt Johan Huibers kertoo omaelämäkerrallisessa kirjassaan Uppoamaton unelma. Tämä kokemus oli kuin uudestisyntyminen. Perinteen vuoksi harrastettu sunnuntaikristillisyys muuttui eläväksi suhteeksi Jeesukseen, jonka opetuksilla oli yhä enemmän käytännön merkitystä. Johan Huibers ei kuitenkaan jättänyt isiensä kirkkoa, joka nykyään on nimeltään Hollannin protestanttikirkko, siis lähinnä Suomen luterilaista kirkkoa vastaava 2,4 miljoonan jäsenen kirkkokunta. Monitoimiarkki Mutta miksi rakentaa arkki? Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan Jumala lupasi Nooalle, ettei enää hukuttaisi koko maailmaa, muistutti eräs Huibersin hyvä ystävä, kun sai kuulla hankkeesta. - Vaikka uutta vedenpaisumusta ei tulisikaan, haluan silti rakentaa arkin ja muistuttaa ihmisiä, että he ottaisivat Jumalan vakavasti. Haluan kertoa heille Jeesuksesta. Ystävä kehotti Huibersia sittenkin pitäytymään talonrakentamisessa. Sen homman hän osasi ja siitä oli ihmisille todellista hyötyä, ystävä valisti. Huibers piti päänsä kuin Nooa muinoin. Nyt Medewen joessa Dordrectin kaupungissa kelluu Nooan arkki vuosimallia 2012. Se on varsinainen monitoimikeskus, jossa kierros tarjoilee aimo annoksen raamattutietoa alkaen luomiskertomuksesta. Sen lisäksi arkissa voi järjestää ikimuistoiset häät tai firman juhlat. Elokuvateatteriin mahtuu 140 katsojaa ja nälkä lähtee arkin ravintolassa, jossa on järeistä lankuista tehdyt pöydät ja tilaa 300 vieraalle. Kirjakaupasta voi ostaa niin kristillisiä lastenkirjoja kuin eläinleluja ja matkamuistoja. Vaikka puulta tuoksuva alus on tehty ikivanhojen mittojen mukaan, ravintolan keittiö on moderni ja laivan yläkerroksiin pääsee hissillä. Viranomaiset vaativat myös paloturvallisuuden 2000-luvun tasolle. - Meitä auttaa toiminnan pyörittämisessä myös kymmeniä vapaaehtoisia. Keittiössä on töissä katkaisuhoidossa olevia ihmisiä kristillisestä päihdelaitoksesta, arkin toimistosta kerrotaan. Kymmenen ihmistä työllistävää Johanin arkkia hallinnoi säätiö. Arkin sisäänpääsymaksuista kertyvät tuotot menevät sen ylläpitoon ja lainojen maksamiseen. Toimintaa tukevat useat kirkot ja kristilliset järjestöt. Runsaasti kävijöitä Huibers on luovuttanut päävastuun rakennusliikkeestään pojalleen, joten hänelle itselleen jää aikaa markkinoida arkkia. Siinä hän on onnistunut ilmeisen hyvin ja kävijöitä on ollut heinäkuun alusta lähtien keskimäärin 800 kävijää päivässä. Sunnuntaisin arkki on kiinni, mutta arkisin se on auki yhdeksästä kuuteen. - Kävijöistä 80 prosenttia on ei-kristittyjä, hän sanoo. - Ihmiset ovat uteliaita. Jotkut ovat kyselleet, voisivatko he ostaa paikan arkista suurtulvan sattuessa. Ilmastomuutoksen säikyttämille kyselijöille Huibers on muistuttanut, että arkki on museo eikä pelastusalus. Huibers olisi halunnut hinata arkin Lontoon kesäolympialaisiin, mutta viranomaiset eivät antaneet lupaa. Hän on sitä mieltä, että kaupunginjohtaja vastusti arkin siirtämistä, koska kaupunki rakensi parkkipaikan ja haluaa tietysti parkkimaksut investointinsa peittämiseksi. - Kun kaikki kiinnostuneet keski-eurooppalaiset ovat arkissa käyneet, se ehkä vielä muutaman vuoden kuluttua seilaa Britanniaan tai Israeliin, Huibers kertoo. Suuren visionsa toteuttaneella Hollannin Nooalla, joka on vasta vähän päälle viidenkymmenen, lienee muitakin suunnitelmia. - Haluan olla mukana täyttämässä kuivuvaa Kuollutta merta Välimeren vedellä. Sitä varten on olemassa suunnitelmia, Johan Huibers väläyttää. Se onkin sitten ihan oma juttunsa. Lisätietoja: www.arcofnoah.org Kirja: The unsinkable dream. Johan Huibers ja Henk Stoorvogel Teksti ja kuvat: Kaj Aalto