Etusivu
Mediatiedot
Lehden tausta
Tilaa ilmainen näytenumero
Lehtitilaus
 
Yhteystiedot
Kauppa
 
Tässä numerossa
<empty> Haifan Karmel-vuorella “jälleen-rakentumisen“ mahdollisuudet
<empty> Jeesus on paras joululahjamme
<empty> Seppo Kurkola lensi reitin nuoremmille lentäjille
viiva
Artikkelit
<empty> Vanhemmat lehdet
   
Tosimies nyt myös Facebookissa ja Youtubessa

 

Kumi paloi ja Nitro kärysi


Heinäkuun alussa ajettiin Alastaron moottoriradalla kaikkien aikojen kiihdytysajokilpailu. FHRA Nitro Nationals’iin oli saapunut kilpailijoita kymmenestä eri maasta, 250 kilpailijan joukossa oli ulkomaisia kilpailijoita peräti 70.

Kiihdytysajon EM-sarjan Suomen osakilpailu antoi odottaa itsestään jo ennakkotietojen perusteella todella mahtavaa kilpailutapahtumaa. Kiihdytysajojen kuninkuusryhmän, yli 7000 -hevosvoimaisten dragstereiden Top Fuel -ryhmään oli ilmoittautunut 12 kuljettajaa, ja ensimmäistä kertaa historiassa peräti neljä suomalaista; Tommi Haapanen, Jari Halinen, Janne Ahonen ja Timo Lehtimäki.

Suomalaisilla perinteitä
Yhdysvalloissa 1950-luvulla kehitetty Drag Racing eli kiihdytysajo tuli Eurooppaan seuraavalla vuosikymmenellä, ja Suomen ensimmäiset kiihdytyskisat järjestettiin Keimolassa kesäkuussa 1975. Mukana oli tuolloin tunnettuja moottoriurheilijoita kuten Henri Toivonen, Tuisku Urpiala ja Mikko Kozarovitzky.

Virallista EM-sarjaa ryhdyttiin ajamaan vuonna 1996, ja suomalaismenestystäkin on vuosien varrella tullut Euroopan mestaruuksina, mm. Tomi Laine Pro Stock -ryhmässä vuosina 1996–1997 ja Anita Mäkelä Top Alcohol 1996 ja Top Fuel 2001.

Kiihdytysajon Euroopan mestaruussarja sisältää niin autojen FIA:n kuin moottoripyörien UEM:n sarjan. Autoilla ajetaan viidessä ryhmässä (Top Fuel, Top Methanol Dragster, Top Methanol Funny Car, Pro Stock ja Pro Modified) ja moottoripyörillä kolmessa ryhmässä (Super Twin Top Fuel Bike, Top Fuel Bike ja Pro Stock Bike).

EM-sarja koostuu viidestä osakilpailusta. Sarjan avauskisa ajettiin toukokuussa Englannissa Santa Podin radalla, ja Alastaro oli sarjan toinen kilpailu. Seuraavina tulevat Ruotsin Mantorp ja Saksan Hockenheim. Sarja päättyy syyskuussa European Finals –kisaan Santa Podissa.

Varttimaili nasta laudassa

Kiihdytysajomaailma vilisee englanninkielisiä termejä ja erilaisia kilpailuryhmiä niin, että ulkopuolista hirvittää. Yhden viikonlopun aikana ei ehdi pääsemään sisälle lajin saloihin ja suurin osa ajasta kuluukin ns. huuli soikeana ihmettelyyn. Nitro-ohjusten ajaessa on tosin viisainta pitää suu kiinni liiallisten nitrohöyryjen takia.

Kiteytetysti voisi todeta kiihdytysajon ideana olevan ajaa varttimaili eli 402,33 metriä mahdollisimman rivakasti. Varsinaista kisaa edeltää aika-ajo eli lajittelu (qualification), jonka tulosten perusteella kilpailijat sijoitetaan pudotuskaavioon. Pudotuskisassa (elimination) voittaja selviää jatkoon seuraavalle kierrokselle, kunnes finaalissa kaksi parasta kohtaa toisensa. Ajanotto toimii valokennoilla ja ajat mitataan tuhannesosasekunnin tarkkuudella, joten lähdössä on syytä olla hoksottimet kohdallaan tai peli on menetetty jo ensimmäisen sekunnin aikana.

Kilpailuryhmiä on pilvin pimein; viritysasteet samoin kuin kori- ja runkorakennelmat vaihtelevat. Toisena ääripäänä on kaupasta ostettu tuotantoauto ja toisena lähes 8000-hevosvoimainen dragster.

Jos otetaan esimerkiksi nuo kiihdytysajon huiput eli Top Fuel dragsterit, tuntuu että kaikki niihin liittyvät lukemat ovat uskomattomia. Autot kiihtyvät 0-100 km/h 0,46 sekunnissa! Eikä tuohon nopeuteen mennessä auto ehdi vielä liikahtaa kuin 8 metriä. Eli satasta mennään jo ennen kuin auto on liikkunut edes oman pituutensa verran!

Nitrometaania kuluu juhlavat 10 litraa 100 metrillä. G-voimia (nyt ei siis puhuta G-pisteestä!) kohdistuu kuskiin lähdössä peräti 8 G:tä ja jarrutuksessakin 5 G:tä.

Amerikoissa on mitattu kahden nitrodragsterin lähtiessä 2,1 Richterin maanjäristystä vastaava paineaalto. Ja pakko on myöntää, että televisiosta kisaa seuratessa ei saa pienintäkään käsitystä siitä metelistä, mitä radan reunalla voi aistia. Pari vanhempaa kollegaa varoitteli etukäteen dragsterien ääntä; toiselta oli ensimmäisellä kertaa pudonnut kamera käsistä ja toinen oli itse tippunut polvilleen dragsterien ampaistessa liikkeelle. Niinpä tungin korvatulpat syvälle korvakäytävään ja laitoin vielä kuulosuojaimet päälle… Meteli oli aivan infernaalinen, mutta lisäksi tuli valtava paineaalto, joka löi ilmat pihalle radan reunavallilla kuikuilleelta päätoimittajalta.

Voi simalian koikale!

Monelle lukijalle tulee varmasti yllätyksenä tieto, että kiihdytysajo on Suomen suosituin moottoriurheilulaji, esimerkiksi viime vuoden SM-sarjan kisoja kävi katsomassa keskimäärin 6.900 katsojaa/kilpailu. EM-sarjan osakilpailu Alastarossa onkin Neste Rallin jälkeen toiseksi suurin vuosittainen moottoriurheilutapahtuma.

Loistavan mäkihyppyuran taakseen jättäneen Janne Ahonen kerrotaan sanoneen, että palkintokaappi on laitettu kiinni. Hän kuitenkin huomautti tarkoittaneensa sitä vain suksihommien osalta, sillä uudet palkinnot kiihdytyspuolelta ovat enemmän kuin tervetulleita – vaikkapa sitten sen palkintokaapin päälle.

Tänä vuonna Ahonen ei aja täyttä EM-sarjaa kiihdytysajoissa, mutta lupaa ensi vuonna kellossa olevan jo eri ääni, ja silloin metsästetään tosissaan kiihdytysajon kuninkuusryhmän, Top Fuelin mestaruutta.

Alastaron kisa oli suomalaiskuskien kannalta ennakko-odotuksista huolimatta varsinainen floppi, sillä kaikki nitrotykkejä ajaneet suomalaiset putosivat pelistä heti ensimmäisellä kierroksella. Esimerkiksi Ahonen ei saanut dragsteriään toimimaan pudotuskisassa edes renkaiden lämmityksessä.

Suomalaisvastoinkäymisten ansiosta selostustornista kaikuikin Jami Kanasen suulla useammin kuin kerran lohduton ”Voi simalian koikale” voihkaisu.

Parhaimmista suomalaismenestyksistä vastasivat Pro Stock Bike -moottoripyöräryhmän voittanut ahvenanmaalainen Fredrik Fredlund tuloksella 7.448 sekuntia loppunopeudella 285,50 km/h. Autopuolella Jarmo Kuutniemi puolestaan siirtyi EM-sarjan kakkoseksi Top Methanol Funny Car -ryhmässä.

Ennätyksiä rikottiin

Alastarossa rikottiin viikonlopun aikana lukuisia ennätyksiä. Merkittävimmäksi voisi nostaa Richard ”Nixxon” Sundholmin Pro Stock -ryhmässä ajama Euroopan nopeusennätys 329.93 km/h.

Pro Modified –ryhmässä Ruotsin Urban Johansson puolestaan ajoi uudeksi Alastaron rataennätykseksi 371.00 km/h ajalla 6.190 sekuntia.

Myös katsojamäärässä rikottiin kirkkaasti entiset ennätykset. Koskaan aikaisemmin ei Suomessa ole kiihdytysajoviikonloppua seurannut yhtä paljon ihmisiä kuin tänä vuonna, lähes 40.000 katsojaa.

Alastaron rata onkin noussut Euroopan eliittiratojen joukkoon. Perinteisesti Alastaro on sijoittunut Englannin Santa Podin ja Ruotsin Mantorpin jälkeen kolmanneksi, mutta viikonlopun aikana ajettujen lukuisien ennätysten perusteella suomalaisrataa ylistivät niin kilpailijat kuin heidän tiiminsäkin.

Jesus Saves

Toimittajatiimimme huomio kiinnittyi SM-sarjan Stock/Super Stock -ryhmässä kiihdyttelevään kauniin oranssiin Plymouth Barracudaan. Mäntsäläläisen Timo Erosen ohjastaman pirssin takapuskurissa komeilema Jesus Saves -kyltti herätti tutkivissa journalisteissa välittömästi loputtoman kysymysten tulvan.

Amerikasta hankitun noin 50.000 dollarin hintaisen moottorin ympärille Eronen on rakentanut korin ja työtä on kuulemma tehty peräti 4000 tunnin verran.

– Valmiina vastaavan HEMIn ostaminen Jenkeistä olisi maksanut tuollaiset miljoona dollaria, Eronen huomauttaa.

Kiihdytysajomaailmassa varsin arvostettu autonrakentaja kertoo aloittaneensa autojen rakentelun jo 1980-luvun alussa, ensimmäinen auto syntyi kuulemma jo ennen kuin miehellä itsellään oli edes ajokorttia.

– Vaimo laski kerran, että autoja on ollut jo tuollaiset 100 kappaletta, Timo Eronen naurahtaa. – Tällä hetkellä on tämän Barracudan lisäksi kolme Dodge Challengeria ja yksi Road Runner.

Uuden Barracuda HEMIn kanssa on tarkoitus lähteä rauhallisesti liikkeelle ja totutella sen ominaisuuksiin. Iskukykyä lisätään vähitellen, mutta turvallisuus on kuitenkin Erosen arvoasteikossa ensimmäisellä sijalla.

Jeesus pelastaa -kyltti kuuluu hänen kertomansa mukaan amerikkalaiseen kiihdytysajokulttuuriin, mutta hän myöntää esimerkiksi isänsä rukoilevan poikansa puolesta joka ilta.

Hihat palavat

Hartolalaista Burning Sleeves Racing Teamia luotsaavalla Lasse ”Lare” Koskisella on itselläänkin kokemusta kiihdytysajoista kierreltyään pinkillä Dartillaan PM-sarjaa vuosituhannen alussa.

Virtasalmen finaaleissa syksyllä 2006 sai Laren keskimmäinen tytär, Cilla mahdollisuuden kokeilla FHRA:n lainadragsteria – ja voitaneenko sanoa, että loppu onkin sitten jo historiaa. Viime vuonna Koskisen perheen kuljettajapuolella tehtiin sukupolvenvaihdos isän siirtyessä huoltoryhmään ja Cillan ajaessa ensimmäisen kautensa Junior Drag -luokan JR/Stock -ryhmässä. Vuoden lopputuloksena oli hienosti ryhmän kolmas sija. Eikä vauhti ole suinkaan hiljenemään päin, sillä Alastaron kilpailun jälkeen Cilla johtaa tämän vuoden SM-sarjaa.

Tänä vuonna tiimin kuljettajamäärä on tuplaantunut, kun 8-vuotias Akseli aloitti oman kilpauransa amerikkalaiselta Mike Bos Chassis Craftilta hankitulla uudella junior-dragsterillaan.

Vaikka moottoriurheilua arvostellaankin helposti ympäristöhaitoista ja ilmaston saastuttamisesta, ei Lasse Koskinen näe kristittynä yrittäjänä siinä kuitenkaan mitään todellista uhkaa arvomaailmalleen.

– Jos raahataan hevosia Etelä-Suomesta Ouluun raveihin ja takaisin, eiköhän siinä saastuteta ympäristöä vieläkin enemmän, kyse on pitkälti siitä, miltä kantilta asioita katsoo, hän naurahtaa.

Tärkeämpänä asiana hän pitää kuitenkin sitä, että nuorilla on hyvä harrastus, jonka parissa kehittyä.

– Jos muistellaan viime aikojen surullisia kolaritilanteita, joissa vasta kortin saaneet nuoret ovat ajaneet tuhoisia kolareita, väittäisin tällaisen suljetulla radalla tapahtuvan ajoharrastuksen ohjaavan nuorten myöhäisempää liikennekäyttäytymistä turvallisempaan suuntaan. Kyllä näyttämisen tarve jää kilparadalle.

Cillan ja Akselin dragsterin voimalähteenä on sisäcartingauton moottori, virittämätön 5-6,5 hv Briggs & Stratton -moottori. Kilpailumatka on 1/8 mailia eli noin 200 metriä, jonka lopussa autot saavuttavat noin 80 km/h nopeuden.

Kimmo Janas

Yhteistyössä
CMN