Etusivu
Mediatiedot
Lehden tausta
Tilaa ilmainen näytenumero
Lehtitilaus
 
Yhteystiedot
Kauppa
 
Tässä numerossa
<empty> Maskilla vai ilman?
<empty> Miehuus kadoksissa
<empty> Lähetystyötä Korkeimman suojassa
viiva
Artikkelit
<empty> Vanhemmat lehdet
   
Tosimies nyt myös Facebookissa ja Youtubessa

 

Lähetystyötä Korkeimman suojassa


Eläkepäiviään Kokemäellä viettävä Mauri Kuokkanen on tehnyt vaimonsa Marjatan kanssa pitkän päivätyön Kenian lähetyskentillä, josta todisteena on tammikuussa ilmestynyt elämänkertakirja.

Mauri Kuokkanen syntyi Räisälässä, Karjalassa vuonna 1936 ja päätyi kahden evakkoretken jälkeen Kokemäelle. Juuri ennen asepalvelukseen lähtöä tapaamastaan Marjatasta tuli rouva Kuokkanen marraskuussa 1957. Rukoilevaisuustaustainen Marjatta oli tosin rukoillut tulevan miehensä olevan pappi, mutta hyvin on Mauri kuulemma suoriutunut tehtävästään jo 63 vuotta ilman pappisvihkimystäkin.

– Me teimme tavallaan suullisen avioehdon, että kotonamme luetaan Jumalan Sanaa, rukoillaan ja käydään säännöllisesti kirkossa, huomauttaa Marjatta Kuokkanen.

Lähetystyö kiinnosti
16.1.1959 pariskunta polvistui kotonaan ja pyysi syntejään anteeksi. Uudestisyntymisen myötä kumpikin sai lähetystyön sydämelleen, joskin kului kuutisen vuotta, ennen kuin pariskunta edes puhui siitä toisilleen.

Saman vuoden lokakuussa perhe kasvoi Reijo-pojalla ja vuonna 1962 vielä Riitta-tyttärellä.

Muutettuaan Poriin Kuokkaset liittyivät Porin helluntaiseurakuntaan, ja Mauri alkoi vetää poikapiiriä. Muutaman vuoden kuluttua oli vuorossa paluu Kokemäelle, jossa Mauri käynnisti lähetyspiirin.

Vaikka kummallekin oli halu lähteä lähetystyöhön, ja Englannissa oli ehditty jo käydä kieltä oppimassa, kohdemaasta ei ollut vielä mitään tietoa.

– Asia kuitenkin vaivasi minua sen verran, että ollessani Karvialla vuonna 1970 puhujamatkalla, polvistuin majapaikassani sängyn viereen ja rukoilin, että etkö sinä Jumala voisi ilmoittaa, mihin me olemme menossa. Kuulin pehmeän, lempeän miesäänen sanovan: ”Se on Kenia”. Samaan aikaan sängyn taakse seinälle ilmestyi kuin piirtoheittimellä kirjoitusta, jota en ymmärtänyt, muistelee Mauri Kuokkanen. Vasta monta vuotta myöhemmin paljastui kirjoituksen olleen arabiaa.

Pioneerina islamilaisrannikolla
Seuraavana vuonna Kuokkaset lähtivät ensimmäiselle komennukselleen Keniaan, jossa asuivat aluksi puoli vuotta lähetyspioneeri Åke Söderlundin talossa, ennen kuin muuttivat vuokraamaansa taloon Elburgonissa.

– Åken luona viettämämme aika oli mukavan pehmeä laskeutuminen uuteen maahan ja tehtävään, lisää Mauri.

Vuonna 1979 Kuokkaset siirtyivät Kenian islamilaiselle rannikkoalueelle ensimmäisinä suomalaisina helluntailähetteinä.

– Toiminta rannikolla poikkesi voimakkaasti muusta maasta. Se oli hikeä ja kyyneleitä, jos voi näin ilmaista, muistelee Mauri. – Kun asetuimme Mombasaan, sen väkiluku oli 600 000 asukkaan paikkeille, tänä päivänähän se ylittää jo miljoonan. Väestö oli hyvin kirjavaa; oli arabeja, intialaisia, eri kansallisia heimoja jne.

Muslimit olivat myös jalkautuneet voimakkaasti jakamaan omaa sanomaansa.

– Monesti me evankelioimme kadun toisella puolella ja toisella puolella katua muslimit tekivät omaa julistustyötään.

Jokaiseen lentolehtiseen ja Raamattuun oli leimattu yhteystiedot paikallisesta kokouspaikasta, kokousajat ja tervetulotoivotukset.

Mauri keskittyi opetukseen raamattukoulussa, kun taas Marjatta evankeliointiin kaduilla.

Neuvoa antavana veljenä
Kenialaisessa kulttuurissa miehet ovat kuninkaita ja naiset palvelijoita, työmyyriä ja lasten synnyttäjiä. Marjatta alkoi järjestää perheseminaareja, joissa opetti naisia ja Mauri puolestaan avasi miesnäkökulmaa perheen miesjäsenille. Toisaalta siihen aikaan ei raamattukoulussakaan ollut yhtään naista, vaan kaikki oppilaat olivat miehiä.

Maurin työnäky oli paikallisseurakunta, sen itsekannattavuus ja itsemääräämisoikeus. Työhön kuului myös useampienkin kirkkojen ja rukoushuoneiden rakentaminen. Keniassa ei suomalaista lähetyssaarnaajaa ollut minkään seurakunnan pastorina eli työntekijänä. Mauri Kuokkanen lienee ainoa suomalainen lähetystyöntekijä, joka on valittu seurakunnan vanhemmistoon.

– Yllätyksekseni sekä raamattukoulun että kirkkokunnan johtaja esitti, että tulisin hänen seurakuntaansa ns. neuvoa-antavaksi vanhimmaksi.

Nyt eläkepäivinään Mauri on ollut jo 14 vuotta Porin helluntaiseurakunnan vanhemmiston ja hallituksen jäsen ja kuulunut toistakymmentä vuotta Satakunnan edustajana ns. Neuvoa antaviin veljiin, joka käsittelee herätysliikkeen ongelmallisia asioita.

Koskettavia muistoja
Keniassa Kuokkaset viettivät kaikkiaan viisi kautta vuosina 1971-1996. Mutta maassa on pariskunta vierailut useita erimittaisia jaksoja vielä eläkevuosinaan.

– Siellä on vielä paljon vanhoja tuttuja ja kansallisia työtovereita, joita on mukava tavata. Aina tulee vastaan joku, joka muistelee, mitä olen opettanut hänelle raamattukoulussa. Ja esimerkiksi vasta viime viikolla soitti piispa Zebedi Maina, joka on vieraillut monesti täällä Suomessakin ja kyseli kuulumisia, naurahtaa Mauri.

Positiivisia muistoja Kuokkasilla on kaikista sikäläisistä seurakunnista ja työntekijöistä. Vahvimmat muistot ovat vuoden 1980 alusta Somalian rajalta Mpeketonista. Koko työalue Somaliasta Tansaniaan ja pitkälle Ylämaahan Nairobin suuntaan oli luovutettu Kuokkasille.

Paikalliset eivät viljelleet ja elivät hyvin luonnonvaraisesti, mutta olivat esittäneet toiveen saada koneita viljelyn käynnistämiseksi.

Presidentti Jomo Kenyattan vierailun seurauksena Ylämaasta tulleille maanviljelijöille jaettiin pieniä maapalstoja villistä luonnosta raivattavaksi. Muuttaneiden joukossa oli kolme evankelistaa ja parikymmentä uskovaista.

Ensimmäiset tilaisuudet pidettiin puun alla, mutta pian tuli ajankohtaiseksi rakentaa kirkko. Paikalliset paaluttivat paljon piirustuksia isomman alueen kirkon perustuksiksi luvaten väkeä kyllä tulevan, kunhan Mauri vaan opettaa heitä. 600-hengen kirkko jäi nopeasti pieneksi. Uusi kirkkorakennus rakennettiin myöhemmin, johon sopii 3500 kuulijaa. Tämä tapahtui Maurin eläkepäivinä, jolloin Krista ja Reijo jo olivat vastuussa rannikon työstä. Mieleenpainuviin vihkiäisiin osallistui FGCK kirkon johdon lisäksi Mauri ja Marjatta Kristan ja Reijon kanssa. Uuden kirkkorakennuksen vihki käyttöön FGCK:n johto Maurin ja Reijon kanssa, sekä kansainväliset sponsorit.

– Näky oli vahvasti mieltä kohottava, kun muistaa alkuaikojamme alueella. Ja mikä koskettavinta, meille on kiitokseksi rakennettu sinne 2-kerroksinen vanhuuden koti, jota meidän piti lähteä katsomaan viime vuonna, mutta USA:n ja Britannian suurlähetystöt ilmoittivat alueen korkean riskin alueeksi rauhattomuuksien johdosta.

Perheen poika Reijo vaimonsa Kristan kanssa jatkoi Kenian lähetystyötä vanhempiensa jälkeen.

Hengen lähtö lähellä
Kenia-vuosina sattui ja tapahtui paljon, mutta yksi Kuokkasia järkyttäneimpiä tapahtumia oli, kun he heräsivät elokuussa 1994 poikkeuksellisen kovaan meteliin yöllä puoli kahdelta.

– Kun katsoimme ikkunasta, näimme 12 miehen kiertävän taloa ja hokevan jotain, Mauri muistelee.

Käsissään miehillä oli erilaisia aseita ja kilpien tapaiset suojukset perheen koiria vastaan. Hetken kuluttua helähtivät usean ikkunan lasit rikki ja ovia alettiin murtaa. Rosvot ilmoittivat haluavansa rahaa, mutta eivät olleet tyytyväisiä Maurin ikkunasta ojentamiin rahoihin.

Pimeässä Mauri huomasi jonkun liikkuvan olohuoneesta johtavassa käytävässä, ja hetken kuluttua hän tunsi päässään kovan iskun. Seuraavaksi mies suuntasi Marjatan huoneeseen, missä löi tätä puunuijalla päähän vaatien koruja itselleen. Jonkun ajan kuluttua mies löi Marjattaa vielä viidakkoveitsen lappeella kasvoihin. Runsaan tunnin kuluttua miesjoukko poistui paikalta ryöstösaaliinsa kanssa. Paikalle hälytetyt poliisit saapuivat vasta aamunkoitteessa

– Samaan aikaan oli käynnissä maailmanlaajuinen rukoustapahtuma, joka varmaan osaltaan auttoi tilanteen selviämisessä, Mauri toteaa.

Marjatta työsti tapahtumaa puhumalla, kun taas Mauri piti tuskan sisällään runsaat 7 vuotta, kunnes osallistui piispan illallisille ja vietti yönsä tuossa samaisessa talossa.

– En puhunut kenellekään mitään, mutta kiersin kaikki ikkunat ja pesuhuoneessa oli vieläkin jäljellä lasinsiruja roistojen rikkomasta ikkunasta. Menin nukkumaan ja nukuin niin sikeästi kuin vaan voi nukkua. Mieltäni vaivannut huoli jäi sille tielle, eli vaati palaamista tekopaikalle, hän kertoo ja lisää: – Jumalan varjeleva käsi oli mukana, ja suuri kiitollisuus Jumalaa kohtaan täyttää sydämeni.

Muistot kirjaksi
Kirjan, oman elämänkerran kirjoittaminen pyöri Maurin mielessä vuosia. Kokemuksia kirjoittamisesta hänelle oli vuosien mittaan kertynyt mm. paikallislehtiin kirjoittamisesta.

Tammikuussa 2015 syntyivät 12 ensimmäistä sivua, ja hanke jatkui vähitellen vuosien mittaan.

– Mutta tuolta peräkammarista kuului usein huuto, että mitä sinä siellä vielä touhuat, minä haluan ruveta nukkumaan. Minä koetin puolustella, että kun inspiraatio iskee, se ei katso kelloa, Mauri naureskelee.

Monta kertaa uhkasi kirjoittaminen myös lopahtaa ajan puutteen takia.

Mutta tämän vuoden tammikuun lopulla kirja ”Korkeimman suojassa ja Kaikkivaltiaan varjossa” saapui saksalaisesta kirjapainosta.

– Olen suoraan sanoen yllättynyt saamastani palautteesta, joka on palkinnut vaivannäön. Kirjoittaminen ei selvästi ollut hukkaan heitettyä aikaa, Mauri selvittää.

Yksi taka-ajatus kirjan kirjoittamisessa oli, että lukija voisi löytää tiensä Jeesuksen luo.

– Toiseksi tietenkin toivon, että kirjani antaisi rohkeutta elämän ongelmatilanteisiin, hän lisää.

Palautetta onkin tullut niin kirjallisesti kuin suusanallisestikin, ja moni on avannut sydäntään syvällisempäänkin keskusteluun.

Kirja antaakin varsin realistisen kuvan lähetystyöstä ja lähettien kokemista vaikeuksista Keniassa – mutta toki myös ilon hetkistä sekä Jumalan siunaavan käden läsnäolosta. Tekstin sujuvuutta lisää Mauri Kuokkasen karjalainen huumori, joka pilkahtelee rivien välistä.

Kimmo Janas


Yhteistyössä
CMN