Syksyllä Bergvikin kartanon mailla järjestetyn onnistuneen miestenleirin innoittamana päätettiin järjestää uusi leiri, tällä kertaa keväisemmissä merkeissä 12.-14.4.

Monet yhteensattumat – eduskuntavaalien äänestyspäivästä nyt puhumattakaan – olivat syöneet miesmäärää, mutta 20 tosimiehen voimin leiri onnistui odotusten mukaisesti. Pääosa miehistä oli pääkaupunkiseudulta, mutta olipa yksi autollinen peräti Sonkajärveltä huristellut. Yllättävää oli, että ns. paikkakuntalaisia ei ollut mukaan uskaltautunut Turun, Raision yms. alueelta kuin yksi salolaismies. Liekö syynä sitten ollut matalanprofiilin markkinointimme. Lupaamme parantaa näkyvyyttä seuraavalla kerralla!

Iskän kädestä kiinni pitäen
Leiri käynnistyi perjantaina 12.4. keittopäivällisellä, jonka jälkeen vetäydyttiin Beet-Suurin luentosaliin kuuntelemaan Bergvikin Säätiön varapuheenjohtajan Yrjö Rossin esitystä Bergvikin kartanon ja sen kuuluisan omistajan Aapeli Saarisalon historiasta.

Kristittyjen Miesten Verkosto ry:n puheenjohtaja Kimmo Janas kyseli omassa osuudessaan, voiko tosimies olla onnellinen.

Samaan aikaan, kun Suomi on sijoittunut monissa mittauksissa onnellisimpien maiden joukkoon, suomalaisten kokema stressi on lisääntynyt, ja OECD:n tutkimuksen mukaan me koemme työn ja muun elämän välisen ristiriidan 4. voimakkaimmin OECD:n jäsenmaista. Janas uskoo kuitenkin, että tosimies voi olla onnellinen ahdistuksenkin keskellä.

Ihan niin kuin me pikkupoikina kävelimme isän kädestä kiinni pitäen, meidän pitäisi Kimmon mukaan tänäkin päivänä pitää Jumalan kädestä kiinni, roikkua Iskässä luottavaisena.

– Minulla ei itselläni ei ole ollut sisaruksia, mutta Jeesuksessa minulla on nyt isoveli, jonka apuun voin aina turvata. Pikkuveljet katsovat usein isoa veljeään ihaillen alaviistosta. Näin minäkin koen suhteeni Jeesukseen. Eli kun minulla on Taivaan Isä ja Jeesus matkakumppaneinani, eivät ’isojen poikien’ ilkeilyt paljoa hetkauta, Kimmo kertoi. – Eli siitä minä olen onnellinen, Jumalan ja Jeesuksen antamasta turvasta!

Oppia elefanteilta
Lauantain avasi Samuel Saresvirta, joka valotti isä-poika -suhteen koukeroita. Hän huomautti monilla suurmiehillä olleen ongelmallisia suhteita omiin poikiinsa. Vaikka mies olisi taitava monilla elämänalueilla, lasten – varsinkin poikien – kasvatus ei aina ole onnistunut. Esimerkkinä Samuel kertoi mm. Daavidin ongelmallisen suhteen poikaansa Absalomiin.

Hyvänä esimerkkinä nuorten ja vanhempien uroiden eroista Samuel kertoi tarinan Afrikasta, jossa kansallispuistossa oli vain nuoria elefantteja, jotka olivat yllättäen alkaneet tappaa puiston virtahepoja. Kun puistoon tuotiin toiselta paikkakunnalta muutama vanhempi elefantti, tilanne rauhoittui heti.

Seuraavana nousi lauteille Petri Aalto, joka opetti leiriläisille Raamatun periaatteita taloudenhoidosta.

Lounaan jälkeen leiriläiset jalkautuivat neljäksi tunniksi risusavottaan ja polttopuiden pinoamiseen. Talkoilla saatiin tietenkin leirin hintaa alemmaksi, mutta samalla miehille tarjoutui erinomainen tilaisuus vaihtaa keskenään syvällisiäkin mielipiteitä kuulluista luennoista.

Rakkautta ja grillimakkaraa
Päivällisen jälkeinen osuus on aina haastavin, kun mahassa muhiva ruoka saa silmäluomet lurpsahtelemaan. Harri Verkkoperä ei kuitenkaan pelännyt haasteita, vaan otti yleisön kitarallaan säestäen. Harrin opetuksen aiheena oli rakkaus.

Viikonlopun ehkä koskettavin esitys koettiin, kun Pekka Ruokomäki pyyhälsi ovesta sisään verhoutuneena säkkikankaaseen. Pekan monologin aiheena oli ”Pietari ja tyhjä hauta”.

Lauantaipäivän kruunasivat iltasauna ja huvimajassa nautitut Kari-Pekka Juurikkalan paistamat muurinpohjaletut ja Ari Vähäkainun grillaamat Wotkin’sin suussasulavat makkarat. Ja aitoon tosimiestyyliin hyvää iltapalaa ei tietenkään pilattu turhilla viherkasveilla.

Pakko myöntää, että lievää ylensyöntiäkin esiintyi, kun 20 miehen eteen tuotiin 12 litraa lettutaikinaa ja 80 grillimakkaraa… Mutta kyllä unikin maistui sitten normaalia paremmin.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan
Miestenleirin päätöstilaisuutena pidettiin Kappelissa ehtoollisjumalanpalvelus. Saarnassaan Yrjö Rossi kyseli, miten Jeesuksen ratsastaminen aasilla Jerusalemiin vastasi juutalaisten odotuksia Messiaan tulosta. Monilla juutalaisillahan oli käsitys Messiaasta sotasankarina, joka ratsastaisi uljaalla hevosella pelastamaan heitä ja rakentamaan uuden valtakunnan.

Veli Johansén