"Katkeruudelle ei saa koskaan antaa tilaa" Nokian Salon matkapuhelintehdas suljettiin. Suomen talouden veturi pysähtyi. – Tuttu ja pitkäaikainen työpaikka meni alta. Tulevaisuus nousi vastaan kuin seinä. Mielialaa ei kuitenkaan kannata pilata katkeruudella. Jumala vastaa rukouksiin ja elämä on täynnä mahdollisuuksia, kertoo salolainen Mika Penttilä. Nuori tietotekniikan ammattilainen Mika Penttilä muutti Himangalta Saloon keskikesällä 1995. Nokian matkapuhelimet menivät kuin kuumille kiville. Nokian brändin arvo oli yli 40 miljardia dollaria. Tehtaalla tarvittiin satoja uusia työntekijöitä. Nokia -puhelinten soittoääni, ”Nokia tune” kajahteli lähes kaikkialla. Menestystarina päättyi koko tehtaan sulkemiseen ja yhtiö teki Suomen ennätyksen työntekijöiden irtisanomisessa. Myllerryksen keskellä oli vakavia kasvoja ja kyynelehtiviä silmiä. Mika Penttilän äiti tuli uskoon jo nuorena. – Kasvoin kodissa, jossa kiinnitettiin huomiota hyviin tapoihin ja käytökseen. Hyvä käytös ei kuitenkaan pelasta ihmistä. Äidin kertoessa uskonasioista ymmärsin, että kiltti poikakin tarvitsee henkilökohtaista parannuksen tekoa. Uskonratkaisun tein Kalajoella Eino Hööpakan puhuessa tilaisuudessa. Hengellinen koti Mika Penttilän varusmiesaika oli melkein ohi. – Näin television tekstiuutisen, jossa kerrottiin että Salossa tarvitaan elektroniikka-alan osaajia. Olin valmistunut tietotekniikan mekaanikoksi. Muutin Saloon juhannuksena, työ alkoi heti seuraavana maanantaina. Satoja uusia ihmisiä muutti Saloon. Nokian tarjosi työpaikan. Koulutukseni kattoi tietotekniikan. Valinta oli tehtävä: matkapuhelin- tai monitoripuoli. Onneksi valitsin kännykkäpuolen, sillä monitoripuoli loppui vuonna 2000. Salo oli kokonaan vieras kaupunki Mika Penttilälle, samoin paikallinen helluntaiseurakunta. – Tutustuin nopeasti seurakunnan nuoriin. Osallistuin Teetupatyöhön, joka oli alkanut seurakunnassa jo 1970 -luvun alussa. Tapasin seurakunnan tilaisuuksissa tulevan vaimoni, Marikan. Solmimme avioliiton vuonna 1998. Meillä on 14 ja 17 -vuotiaat tyttäret. Kaikki järkyttyivät Nokian Salon kampuksella oli parhaimmillaan 5400 työntekijää. – Huonoja uutisia alkoi kuulua vuonna 2008. Seuraavana vuonna jaettiin ensimmäiset eropaketit. Helmikuussa 2012 oli suuri irtisanomisaalto. Jäljelle jääneet alkoivat kiireellä järjestää uudelleen systeemejä. Vauhdittajana oli johdon ilmoitus siitä, kuinka tärkeä Salo on Nokialle: ”Salon tehdasta ei suljeta”. Kesäkuussa 2012 meidät kutsuttiin tiedotustilaisuuteen. Ilmoitus oli lyhyt ja tyly: Koko matkapuhelintuotanto lopetetaan Salossa. Tehdas suljetaan. 850 työntekijää saa lähteä. – Kaikki kuuntelivat hiljaisina. Olimme juuri selvinneet edellisistä, masentavista uutisista ja havahtuneet siihen, että olimme saaneet pitää työpaikkamme ja valmistautuneet uudistuksiin ja uuteen iskukykyyn. Kaikki olivat järkyttyneitä. Kukaan ei kysellyt mitään. Lähdimme pois maahan katsellen. Mitä nyt tehdään? Sitä ei tiennyt työnjohtajakaan. Tehtaan tiloissa tarjottiin tukiohjausta. Seurakunnan työntekijöitä ja sosiaali- ja terveysalan ihmisiä saapui paikalle antamaan kriisiapua. Päivällä katsoin kotona TV:stä tiedotustilaisuutta, kun päätös julkistettiin koko kansalle. Olin yksin kotona. Kyyneleet tulivat silmiin. Mitä teen? Voi hyvä Jumala, auta meitä. Olin ollut tuotekorjaajana 10 vuotta ja sen jälkeen hoidin materiaalilogistiikkaa. Yhteensä työvuosia oli kertynyt Salon Nokian matkapuhelintehtaalla 17 vuotta ja 3 kuukautta. Kaikki oli nyt ohi. Linja-auton rattiin Mika Penttilä rukoili perheensä kanssa. Rukoukset kuultiin. Nokia ja EU yhteistyössä TE-toimiston kanssa aloitti työhakuvalmennuksen. – Keskustelin ammatinvalintapsykologin kanssa. Lapsuuden toiveammattini oli ollut linja-auton kuljettaja. Ammatinvalintapsykologi vakuuttui siitä, että sovellun alalle. 17.9.2012 menin vanhalle työpaikalle allekirjoittamaan irtisanomisen. Oli kaksi vaihtoehtoa: firma irtisanoo tai työntekijä sanoo itse irti työsuhteensa ja saa siitä eropaketin. Irtisanomispäivänä aloitin uuteen ammattiin johtavan, kuuden kuukauden mittaisen kurssin. Työharjoittelun suoritin Vainion Liikenteen palveluksessa Kaarinassa. Kurssin valmistumispäivän iltana työnantajan edustaja pyysi toimistoon. Hetken päästä kävelin ulos huoneesta työsopimus kädessäni. Minusta tuli linja-auton kuljettaja. Puolisoni, Marika on töissä Orionin Salon yksikössä. Työpaikka on Nokian entisessä komponenttitehtaassa. Samassa paikassa jossa olin töissä! Samassa paikassa jossa kerrottiin koko Nokian matkapuhelintehtaan sulkemisesta Salossa! Kaikki järjestyy Mika Penttilä kertoo, että hänen sydämensä on vapaa katkeruudesta. – Pitkä työurani katkesi, mutta sydämeeni ei ole jäänyt lainkaan katkeruutta Nokiaa kohtaan. Minulla ei ole mitään pahaa sanottavana entisestä työnantajastani. Marika ja Mika Penttilä ovat aktiivisesti mukana seurakunnan työssä. He ovat vastuussa muun muassa seurakunnan ehtoollispöydän kattamisesta. Mikan mieliharrastus on pitkänmatkan juoksu. – Paavo Nurmi -maraton Turussa on suosikkini. Tapahtuma on heinäkuussa. Lähtiessäni maratonille olen innostunut. Usein noin 30 kilometrin päässä alkaa painaa ja pää sanoo: pitää lopettaa. Maalin saavuttuaan tulee kuitenkin suorastaan euforinen olotila. Juoksu kuvaa mielestäni uskonelämän etenemistä. Lähtö on uskoon tulo. Matkalla voi tulla ongelmia ja asiat alkavat painaa. Uskovan maaliin saapuminen on ainutlaatuinen, hieno kokemus, miljoonia kertoja hienompi kuin maraton juoksun maalin saavuttaminen. Eero Ketola