| |
|
| Jumalan johdatus ei katoa |
 Lapua-ketjut Oy:n toimitusjohtaja Tuomas Luoma uskoo, että me kristityt elämme Jumalan johdatuksessa, emmekä voi menettää sitä edes lankeamisiemme takia.
Niin Tuomas Luoman isä kuin äitikin ja isänisä ovat olleet yrittäjiä, joten yrittäjähenkisyys on tullut ”sukurasitteena” ja luotsannut miehen elämänpolkua. Jorma-isän perustettua vuonna 1985 Kauhavan Konepaja -nimisen yrityksen, vietti Vaasassa syntynyt Tuomas lapsuutensa ja nuoruutensa Kauhavalla.
Lukio ei nuorta miestä kiinnostanut, joten hän päätyi oppisopimuskoulutukseen isänsä konepajaan.
– Tarkoitukseni oli suorittaa 2-vuotinen metallialan perustutkinto, mutta 1999 lähdin kuitenkin Vaasan Ammattikorkeakouluun insinööriopintoihin, Tuomas Luoma muistelee.
Vuonna 2002 Jorma Luoma osti Patrialta kuljetinketjuliiketoiminnon, ja vuonna 1947 perustettu Patria Lapua muuttui Lapua-ketjut Oy:ksi.
Valmistuttuaan Vaasasta vuonna 2004 Tuomas siirtyi Lapua-ketjujen palvelukseen kehitysinsinööriksi. Odotellessaan vaimonsa Annin valmistumista musiikinopettajaksi hän toimi välissä pari vuotta Oulussa teräsrakenneyhtiön projekti-insinöörinä ja suoritti samalla jatko-opintoja markkinoinnissa ja johtamisessa.
Käytännön
kokemus eduksi
Vuonna 2007 Tuomas Luoma palasi Lapualle vetämään perheyhtiön myyntipuolta.
– Se oli kyllä hyppy altaan syvään päätyyn, mutta isäni ja yhtiön hallitus luottivat kykyihini ja antoivat vastuuta, mistä olen näin jälkikäteen todella kiitollinen. Ja isäni kanssa on ollut aina helppo tehdä töitä, myös silloin aikoinaan konepajapuolella. Meillä on aina ollut sellainen keskinäinen luottamus, Tuomas toteaa.
Tuolloin yhtiö työllisti 40 henkeä, kunnes vuoden 2009 laman aikana työntekijämäärä väheni voimakkaasti, samalla kun yhtiön liikevaihto pieneni yli 40 prosenttia. Lamasta selviydyttyä yhtiö on kasvanut vuosittain. Koronaviruksen aiheuttamia vahinkoja on vielä liian aikaista arvioida.
Käytännön työkokemus eli tuotantotehtävien osaaminen on helpottanut Tuomas Luoman kertoman mukaan hänen toimintaansa nykyisessä tehtävässään yhtiön toimitusjohtajana.
– Jos sitä käytännön työkokemusta ei hanki uran alkuvaiheessa, niin ei sitä tule sitten hankkineeksi milloinkaan. Opiskella lisää sitä vastoin pystyy aina. Se on vähän sellainen kerran elämässä -mahdollisuus, joka varsinkin nuorten pitäisi ymmärtää, kun suunnittelevat elämäänsä. Kyllähän minullakin on jo kulunut useampia vuosia siitä, kun käytin rälläkkää tai hitsasin, mutta ne kokemukset antavat tiettyä varmuutta ja näkemystä päätöksentekoon.
Lahjaksi saatua
Lapua sijaitsee maamme raamattuvyöhykkeellä, jossa kaikesta maallistumisesta huolimatta on vielä nähtävissä tervettä, kristillistä arvopohjaa.
– Ja vaikka ei olisikaan joka paikassa kristillistä uskoa, niin se arvomaailma tulee esille kyllä jokaisen arkielämässä.
Uskovaisessa perheessä kasvaneena Tuomas Luoma on saanut olla lapsesta lähtien kristillisen opetuksen äärellä ja jatkaa samaa käytäntöä nyt omien lastensa kohdalla. Uskonasiat ovat hänen oman elämänsä kohdalla tärkeimpiä, mutta tietenkin myös työn ja yrittäjyyden näkökulmasta niitä pitää tarkastella.
– Pitäisi muistaa, että lahjana ja armosta olemme saaneet elämämme ja kaiken mitä meillä on. Myös itseni kohdalla pitäisi muistaa, että oma ammattini ja tämä yritystoiminta on jonkun muun lahjana antamaa, ei suinkaan itsehankittua – vaikka se välillä tuntuisikin omien ponnistusten tulokselta, Tuomas naurahtaa.
Hän kertoo ajatelleensa nuorempana, että kristitty voi menettää Jumalan johdatuksen, jos ei tavoittele sitä.
– Nykyään olen kuitenkin taipuvainen ajattelemaan, että koska meille luvataan Sanassa, että meistä pidetään huolta, niin en usko voivani edes hetkellisillä lankeamisilla poiketa siitä johdatuksesta. Meille on luvattu johdatus – mihin se ikinä viekään, niin olemme koko ajan Jumalan johdatuksessa, halusimme sitä tai emme. Polku voi olla kiemurainen, ja voimme tehdä vääriä valintoja elämässämme monellakin tavalla. Uskon, että jos kristitty elää yhteydessä Jumalaan ja uskossa Jeesukseen, niin hän ei pääse karkuun sitä johdatusta.
Se on erittäin armollinen ajatus. Nuorempana usein kipuillaan, mikä on Jumalan tahto elämässämme. Se on tietenkin tervettä kipuilua. Mutta jos se menee suorittamiseksi, jolla varmistaisi itselleen johdatuksen, ollaan Tuomas Luoman mielestä harhapolulla. Me ihmiset olemme syntisiä ja tarvitsemme armahdusta.
Jumalan Sana ja rukous kuuluvat Luoman perheen arkeen ja myös lapsille halutaan jakaa samaa uskoa.
– Tietenkin pitäisi varata itselleen enemmänkin aikaa Sanan äärellä ja antaa lisää tilaa Jeesukselle.
Hän myöntää, että liian vähän tulee rukoilluksi tiettyjen asioiden puolesta, ja toisaalta liian vähän tulee seurattua rukousvastauksia.
– Ehkä se kuitenkin näkyy siinä johdatuksessa, jossa mennään. Eiväthän kaikki asiat tietenkään ole menneet omien toiveideni mukaan, mutta Jumala tietääkin paremmin, mikä on meille parasta.
Odotuksia
tulevaisuudelle
Vastikään 40 vuoden merkkipaalun ohittaneen Tuomas Luoman tulevaisuuden odotukset liittyvät lähinnä perheeseen, mutta myös yrityselämään.
– Vaikka yrityspuolella ei aina mennä myötätuulessa, tässä pääsee kuitenkin toteuttamaan itseään ja olemaan lähellä itseä kiinnostavia asioita.
Pikkulapsiarki alkaa vähitellen helpottaa kotona, joten Tuomaksen odotukset mahdollisuudesta satsata lisää seurakunnan hengelliseen vastuunottoon ovat lisääntyneet.
– Uskoisin, että aika monelle kristitylle tuo pikkulapsiarki luo sellaisen pysyvän olotilan. Silloin priorisoi niin paljon asioita, että monet asiat joutuu siirtämään sivummalle arjesta selvitäkseen. Ja monesti myös jumitutaan siihen olotilaan.
Raamatun lukemiseen pitäisi hänen mielestään ottaa ehdottomasti lisää aikaa, siihen eivät perheen arki tai väsymys saa vaikuttaa.
Tietenkin omaan fyysiseen kuntoon ja terveyteen kannattaa panostaa.
– Vaikka mittarissa ei ole vielä kuin 40, huomaa joskus dramaattisesti, että pää kyllä menisi, mutta kroppa ei vaan kulje perässä, Tuomas naurahtaa.
Tapakristillisyys
Kun usko on ollut osa jokapäiväistä elämää lapsesta lähtien, vaarana on tietty arkipäiväistyminen. Kristityn elämässä voi olla myös vääränlaista tapakristillisyyttä.
–
Minun mielestäni oikea tapakristillisyys on sitä, että kun on tapana mennä sunnuntaisin kirkkoon, on tapa pitää iltahartaus tai vaikkapa tapa lukea ruokarukous, niin nämä tavat varjelevat meitä monessa kohdassa. Ne pitävät meidät kiinni hengellisessä elämässä.
Tuomas Luoma muistuttaa, että jos meillä ei ole mitään tapoja, niin ihmismieli on niin lankeavainen ja mukavuuden haluinen, että jättää helposti kyseiset asiat väliin ja jatkaa vaikka sunnuntaiaamuna unia sen sijaan että lähtisi kirkkoon.
– Varjele tapa, niin tapa varjelee sinut, on hyvä vanha sanonta.
Kristityt ja
moniarvoisuus
Maallistumista on Tuomas Luoman mielestä ollut valitettavaa seurata niin meillä Suomessa kuin muuallakin maailmassa. On osoitettu, että tietyt tahot ovat moniarvoisuuden ja monikulttuurisuuden puolestapuhujia, mutta on myös havaittu, kuinka vaikeaa moniarvoisuus on.
– Nyt ollaan menossa siihen suuntaan, ettei sallita mitään muuta puheenpartta ja mielipiteitä kuin tietyn ideologian ja arvomaailman mukaisia. Ja vaikka tuo arvomaailma julistaakin suvaitsevaisuutta, se on äärettömän fundamentalistinen ja vähää suvaitseva.
Hän huomauttaa, ettei meille kristityille ole luvattukaan helppoa osaa, mutta tulevaisuus arveluttaa kuitenkin.
– Vainot tulevat jossain vaiheessa, ja kaikki menee ”käsikirjoituksen” mukaan. Mutta kun se tulee omalle kohdalle, niin tietenkin kauhistuttaa. Toisaalta on mielenkiintoista huomata, että kristityt eri tunnustuskunnista ovat lähentyneet toisiaan. Jaetaan näkyvämmin se yhteinen, mitä meillä on, eli kristilliset arvot, uskonnonvapaus jne. Omissa nurkissa häärääminen arvokysymyksissä on onneksi vähentynyt.
Tuomas Luoma toivoo, että kristillisyydestä ponnistavat hyvät arvot saisivat säilyä suomalaisessa yhteiskunnassa.
Iikka Löytty
|
|
|
|
|
|
