Etusivu
Mediatiedot
Lehden tausta
Tilaa ilmainen näytenumero
Lehtitilaus
 
Yhteystiedot
Kauppa
 
Tässä numerossa
<empty> Upseerit Ylipäällikön palveluksessa
<empty> Jumalan johdatus ei katoa
<empty> Lentoala sähköistyy
viiva
Artikkelit
<empty> Vanhemmat lehdet
   
Tosimies nyt myös Facebookissa ja Youtubessa

 

Upseerit Ylipäällikön palveluksessa

Jumalan valtakunnan työssä eri kirkkokunnissa ja seurakunnissa ei ole vain palkattuja työntekijöitä. Jumala on kutsunut työtoveruuteen myös paljon vapaaehtoisia työmiehikseen.

Vapaaehtoisten työntekijöiden joukossa on myös useita sotilaita, jotka ovat kokeneet mielekkäänä ja antoisana tehtävän Ylipäällikön Jeesuksen Kristuksen palveluksessa. Olen kysellyt kolmelta everstiluutnantilta (evp.), miten Jumala on kutsunut heidät omikseen, ja miten he ovat päässeet mukaan Kristuksen armeijan ”leipiin”. Armeijataustan ja uskon lisäksi miehiä yhdistää myös toiminta Kansanlähetyksessä ja Suomen Gideoneissa.


RAIMO LAPPI

Raimo Lappi asuu vaimonsa Ulpun kanssa Joroisissa Etelä-Savossa. Lapsia on neljä ja lastenlapsia 12. Kotona ollessaan Lappi kertoo hoitavansa lukuisia rakennuksiaan, puolen hehtaarin piha-aluetta ja metsiään.

Ensimmäinen etsikkoaika ohi
– Jumala kutsui antamaan elämäni tietoisesti Hänelle 14-vuotiaana. Seurojen jälkeen myöhään illalla sisimmässä oli Jumalan antama toimintaohje. ”Mene ja herätä isä ja kysy mitä sinun pitää tehdä!” jäi tottelematta, muistelee uskovaisen perheen kasvatti.

Aamulla yhden illan kestänyt ensimmäinen etsikkoaika oli ohi. Raimo Lappi kertoo oppineensa kantapään kautta: ”Älä jätä aamuun asti, elos on kuin unta vaan, moni pettyy katkerasti, herää vasta kuollessaan.”

Kadettikoulun aikana Jumala uudisti kutsunsa upseerien hengellisillä päivillä 1967. ”Raimo, etkö jo nyt antaisi elämääsi minulle?

– Tiesin, että etsikkoaikoja on kaksi tai kolme. Yksi oli jo kadotettu. Entä jos tämä on viimeinen? En uskaltanut enää jättää. ”Herra, tahdon seurata Jeesusta”, sanoin mielessäni. Aikaa myöten kypsyin tunnustamaan syyllisyyttä aiheuttavat asiat sielunhoitajalle. Anteeksiantamuksen myötä sain perusturvallisuuden, Jumalan hyväksynnän Jeesuksen ristinuhrin tähden, johdatuksen, elämän tarkoituksen, iankaikkisen elämän, elävän toivon ja pelastusvarmuuden.

Näkynä sotilaiden tavoittaminen
Lappi kertoo olleensa koko palvelusuransa ajan uskossa. Hän alkoi todistaa Jeesuksesta, ja pian hänet pyydettiin sotilaiden kristillisen yhteisön, Päällystön hengellisen säätiön eri tehtäviin. Jumala antoi huolta ja näkyä kadotusta kohden kulkevista lähimmäisistä.

– Näky sotilaiden tavoittamiseen kirkastui osallistuessani vaimoni kanssa 1976 kristittyjen upseerien maailmankonferenssiin Yhdysvalloissa. Yksi erityinen kutsu on jäänyt mieleen. Palvelin nuorena upseerina Vekaranjärven varuskunnassa. Olin pitänyt vuosia nuorille varusmiehille iltahartauksia vähintään viikoittain. Eihän se meneminen sinne kasarmiin illalla Jeesuksen todistajana niin helppoa ollut. Ajattelin lopettaa. Kysyin johdatusta. Jumala vastasi: ”Raimo, jos sinä et mene, ei kukaan mene. ” Tällä tehtävänannolla jatkoin taas vuosia iltahartauksien pitämistä.

Varo pensistymistä
Lähdettyään sotilasvirasta Raimo Lappi sai kutsun Kansanlähetyksen julistajaksi pitämään muutamana vuotena johtamis- ja suunnittelukoulutusta. Hän pitää opetuksia myös Radio Deissä Sekl:n Avaimia Raamattuun-ohjelmassa. Joroisten srk:ssa Raimo Lappi on evankelioimistoimikunnan puheenjohtaja.

– Suomen Gideonien jäsenenä Uuden testamenttien jakaminen varuskunnissa ja kouluissa on tullut tutuksi, samoin toimiminen ja yhteys eri tunnustuskuntiin kuuluvien kristittyjen kanssa. Elävä suhde Jeesukseen säilyy paremmin, kun on mukana Jumalan valtakunnan työssä. Jos uskovakin elää vain itselleen eikä Herralle, on suuressa vaarassa pensistyä ja nukahtaa hengellisesti. Koen Jumalan työtoverina olemisen merkittäväksi ja osaksi elämän tarkoitusta.

Lyhyet tilivälit
Raimo Lappi muistuttaa, että elämme luopumuksen aikaa. Paha sanotaan hyväksi ja hyvä pahaksi, musta valkoiseksi ja valkoinen mustaksi. Raamattu ohjaa vain harvojen elämää ja uskonnäkemystä.

– Miehet, veljet! Pidetään lyhyet tilivälit Jeesuksen kanssa. Seurataan häntä pysymällä Raamatun sanassa. Viedään evankeliumia eteenpäin sillä armolahjalla mikä kullekin on annettu. Yksilöitä voidaan vielä pelastaa. Emmekö jokainen haluaisi kerran kuulla Ylipäälliköltä sanat: ”Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija! Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule Herrasi ilojuhlaan!” (Matt.25:23)


HANNU UUSMIES

Keuruulla syntynyt Hannu Uusmies oli perheensä kanssa kahdesti YK:n sotilastarkkailijana 1970-luvulla Israelissa ja Egyptissä. Palattuaan 1975 kotiin hän aloitti Sotakorkeakoulun. SKK:n toisen vuoden syksyllä hän kertoo kokeneensa pysähdyksen Matias-poikansa menehtyessä kotipihalla tapaturmaisesti.

– Runsaan vuoden päästä etsikkoaikani tiivistyi. Luin paljon Raamattua. Sain tulla uskoon 1978 maaliskuussa Tampereella, jonne minut oli siirretty SKK:n jälkeen. Riemu oli suuri, kuten apostoli Paavali kirjoittaa: ”Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus” (2.Kor.5:17).

Jumala on uskollinen
Uusmies kertoo kokeneensa Jumalan vetämisen innostuessaan tutkimaan Raamattua. Jo vuonna 1970 hän oli saanut Gideoneilta sinikantisen Uuden testamentin. Uskoon tultuaan hän lähetti heille kiitoskirjeen, ja paluupostissa tuli jäsenhakemuskaavake.

– Minusta tuli Gideon ja sain pian lisää tehtäviä. Sittemmin toimin Suomen Gideonien puheenjohtajana ja myös edustajana Gideonien kansainvälisessä hallituksessa. Gideoneissa sain kokea uskovien yhteyttä yli seurakuntarajojen.

Vuonna 1980 Hannu Uusmies kutsuttiin Kansanlähetyksen puhujaksi. Hän suoritti myös saarnalupatutkinnon. 1990-luvulla oli vuorossa teologian opiskelu, joka johti pappisvihkimykseen 1997.

– Olen toiminut joitakin aikoja viransijaisena seurakunnissa, mutta eniten Seklin tapahtumissa ja seurakuntavierailuissa. Vuonna 2003 sain kutsun Kyproksen turistipapin tehtävään, jossa viidettä kuukautta ollessamme juuri eläköitynyt vaimoni menehtyi sairauskohtaukseen.

Uusmies ei enää palannut saarelle. Jumalan johdatus vei uuden kumppanin yhteyteen, jonka osana oli samoihin aikoihin puolisonsa menettäminen. Jumala on uskollinen!

Jumalan valtakunnan työ on muodostanut keskeisimmän osan Uusmiehen elämästä kuluneina 40-vuotena. – Kuitenkin sanon nöyrästi, että on joutunut kysymään itseltään, olenko tarpeeksi nähnyt läheisteni tarpeet. Minulla on kolme lasta ja seitsemän lastenlasta. Olen kenties menettänyt alueita, joilla olisi ollut sanottavaa. Soitan trumpettia ja olen kirjoittanut muutamia kirjoja.

Ikuinen osamme
Raimo Lapin lailla myös Hannu Uusmies kokee huolta nykyajasta. Elämme Herramme toisen tulemisen aattoaikaa. Koskaan ei maailmalla ole ollut näin rajattomia mahdollisuuksia elää itsekkäästi.

– Olemmeko me hyväosaiset välittäneet heikoimmista sisarista ja veljistä? Entä pystyykö ihmiskunta elämään rauhassa? Jotkut ovat heränneet, nimittäin luontoihmiset. Taistelu luonnonvaroista kiihtyy. Mutta ikuisesta osasta emme voi taistella. Se annetaan armosta Kristuksen ansion tähden, hän pohdiskelee.

– Sinulle veli, joka luet tätä, toivon, että elämäsi päämääränä olisi Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen, joka on elämämme kallein asia.


ESA KOMULAINEN
Jatkosodan aikana Korpi-Kainuussa Kuhmossa syntyneen Esa Komulaisen tie johti varusmiespalvelukseen Suomen ilmavoimiin päästyään vuonna 1962 Kuhmon Yhteislukiosta. Kadettikoulun jälkeen hän palveli lentäjäupseerina eri puolella Suomea monissa eri tehtävissä. Reserviin Komulainen siirtyi 1.3.1991 everstiluutnanttina Utissa toimineen Kuljetuslentolaivueen komentajan tehtävästä. Hänellä on vaimo, jonka kanssa avioliittoa on kestänyt jo 53 vuotta. Komulaisilla on kolme lasta ja kolme lapsen lasta.

Jeesus löysi mun
– Lapsuuden kodissani maalaistalossa pidettiin sodan jälkeen useita seuroja maallikkovoimin. Uskova mummini kertoi minulle Jeesuksesta. Kävin myös pyhäkoulua, muistelee Esa Komulainen.

Hän kertoo uskoneensa koko elämänsä ajan Jumalaan, mutta Jeesuksen merkitys pysyi kauan hämäränä. Rippikoulussa Sana tuli kohti, hän tiesi olevansa matkalla poispäin Jumalasta, mutta hylkäsi ensimmäisen etsikkoaikansa. Maailman houkutus vei mukanaan. Toinen etsikkoaika annettiin pari vuosikymmentä myöhemmin.

– Sydämen tyhjyys ja elämän tarkoituksettomuus ahdistivat. Synti alkoi painaa. Synnin hätä, kuoleman ja helvetin pelko pehmittivät kovaa sydäntäni. Siinä ahdistuksessani rukoilin epäuskossani: ”Jos Jumala olet olemassa, niin muuta minun elämäni ja pelasta minut.”

Jumala johdatti Komulaisen Puolustusvoimien päällystön hengellisille päiville Lahden varuskuntaan, jossa hän sai nöyrtyä tunnustamaan syntinsä ja pyytämään niitä anteeksi.

– Minulle julistettiin syntini anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Puolestani rukoiltiin. Sain kokea syntien anteeksisaamisen, sain rauhan sydämeeni ja synnin kahleet katkaistiin tuossa hetkessä. Elämäni muuttui ja elämäni suunta muuttui kohti iankaikkista elämää. ”Muistan päivää autuasta, jolloin Jeesus löysi mun syntein tähden tuomitun.” Tämä tapahtui 15.11.1980.

Yhteinen näky
Kohta uskoontulonsa jälkeen Esa Komulainen sai sydämelleen tehtävän saarnata parannusta ja syntien anteeksisaamista Jeesuksen nimessä, niin kuin Herran itse on käskenyt.

– Tiesin, etten sellaiseen tehtävään kykene. Niinpä en ollut siihen halukas, vaan etsin itselleni jotain muuta sopivampaa työtä Jumalan valtakunnassa. Jumala kuitenkin taivutteli minut sananjulistajan tehtävään, koska hän oli nähnyt näin parhaaksi minun kohdallani.

Reserviin siirryttyään hänet kutsuttiin Suomen ev.lut. Kansanlähetyksen sopimusperusteiseksi julistustyöntekijäksi. Tässä tehtävässä Komulainen on kiertänyt Suomessa, Ruotsissa ja jonkun verran Aunuksen Karjalassa.

– Olen ollut vapaa menemään sinne, mihin minua on kutsuttu, jos olen kokenut sen olevan Herrani tahdon mukaista, hän lisää.

Julistustyön kautta Esa Komulainen on saanut kohdata monia veljiä ja sisaria ja näin kokea uskovien yhteyttä aina siellä, minne Herra on hänet lähettänyt.

– Sydämeni on usein täyttynyt siitä ilosta, että saan olla Kristuksen työtoveri, minä armahdettu syntinen.

Komulainen on toiminut vuosikymmeniä Suomen Gideonit-järjestössä sekä Päällystön hengellisessä säätiössä. Molemmissa järjestöissä on eri tunnustuskuntaan kuuluvia. Silloin kun näky on yhteinen sielujen voittamiseksi, yhteistyössä ei ole ongelmia. Jos yhteinen näky puuttuu, yhteistyöstä ei tule mitään.

Kansa nukkuu synneissään
– Uskossa oloaikanani maassamme on tapahtunut nopea ja syvä luopuminen Jumalan Sanan totuuksista. Suomen Siion on taipunut kompromisseihin ja maailmanmielisyyteen. Olemme tulleet jälkikristilliseen aikaan ja suorastaan uuspakanuuteen. Hyvästä Vapahtajasta Jeesuksesta puhuminen on niin monessa paikassa jo kielletty. Nouseva sukupolvi johdetaan päiväkodista alkaen kadotuksen tielle. Rippikoulusta on tullut lähetyskenttä. Jeesuksen käskemä parannussaarna on hylätty. Ilman parannusta ei ole syntien anteeksisaamista. Julkisynnit rehottavat. Sodoman synti on valtiovallan ja uskonnollisen johdon erityisessä suojeluksessa. Tämän osoitti kesäkuussa 2019 Helsingissä pidetty Pride-marssi, jonka keulilla marssi pääministeri adjutantteinaan kolme piispaa. ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” Syntiä ei paljasteta, kansaa ei herätetä. Kansaa ei häiritä heidän synneistään. Kansa nukkuu synneissään. Kansa hukkuu synneissään iankaikkiseen kadotukseen, ellei herätä ja nöyrrytä parannukseen. Näin Jeesuksen ristin ja veren armo jää turhaksi, ellei sitä oteta vastaan, Esa Komulainen painottaa.

Hän huomauttaa, että parasta mitä ihmiselle tässä ajassa voi tapahtua, on päästä Jeesuksen omaksi ja elää synnit anteeksisaaneena taivastoivossa. Sitä ei kukaan kadu, että on antanut elämänsä Jeesuksen käsiin, sillä hän vie varmasti perille.

– Tee siis parannus tänään, jos se on tekemättä kohdallasi. Jos jo olet Jeesuksen oma, kilvoittele uskossa perille asti.

Jaakko Mäkeläinen


Yhteistyössä
CMN

aitoavioliitto