Sorvari Jumalan Armosta Tämä on tosikertomus siitä, miten Henry Tapani Hakkisesta kehittyi sorvari Jumalan Armosta. Henry Hakkinen syntyi Ruotsissa vuonna 1968. Synnyin maailmaan jalat edellä, josta seurasi happivaje. Todennäköisesti silläkin on ollut jokin haittatekijä miehen oppimisvaikeuteen. – Olen kuitenkin elänyt hyvän elämän lapsuudessa muutamaa asiaa lukuunottamatta. Ne muutamat asiat ovat myös vaikuttaneet elämääni aika paljon, Hakkinen toteaa. Henkien taistelu Kun poika oli 4 -vuotias, perhe asui Flemmingsbergissä. Silloin oli paljon suomalaisia lähtenyt työn perässä Ruotsiin, niin Hakkisenkin vanhemmat. – Oli maaliskuu, leikimme kaverini Jarin kanssa ulkona. Talkkari hiekoitti kerrostalon pihaa ja me juoksimme traktorin perässä. Yhtäkkiä jostain kuului laukaus. Totta kai me pikkupojat olimme sitä kiinnostuneita. Menimme rappukäytävään katsomaan, mitä siellä oikein tapahtui? Henry Hakkinen muistelee. Porraskäytävässä oli kaksi juuri vankilasta karannutta ammattirikollista, jotka olivat hakemassa velkarahoja kaveriltaan. Tämä ei kuitenkaan avannut oveaan. Miehet olivat alkaneet murtaa lukkoa pistoolilla ja olivat ampuneet oveen jo muutaman kerran. Paikalla käväissyt isännöitsijä soitti paikalle poliisit. Huomattuaan Henryn ja vuotta vanhemman Jarin miehet kidnappasivat heidät. Koko tilanne kesti kolme tuntia ja sen aikana ammuttiin viisitoista laukausta. Tapaus on vaikuttanut Henryn elämään tähän päivään asti, ja hän onkin käynyt asiaa läpi sielunhoitajan kanssa. Sen aikaiset psykologit sanoivat, että tapaus on pojille kuin seikkailu, ei siihen tarvitse puuttua sen enempää. Mutta siinä he tekivät suuren virheen. Tapahtuma olisi pitänyt purkaa ja käsitellä silloin. – Tottakai vanhempamme uskoivat auktoriteetteja, psykologeja ja tekivät kuten he sanoivat. Olen elänyt koko lapsuuteni ja nuoruuteni tämän kauheuden kanssa. Öisin näin painajaisia, minulla oli pakkoliikkeitä, alisuoriuduin kaikesta, vatsa on ollut sekaisin ja kipeä. Lapsuuteni on jäänyt elämättä. Tapaus on aina välillä ollut unohduksissa, mutta ollut selkäytimessä, muistissa. Myöhemmässä elämänvaiheessa Henry joutui seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, mutta ei uskaltanut puhua siitä kenellekään. Hän syyllisti itseänsä ja oireili monin tavoin. Muutto Suomeen Kun Henry oli kuusivuotias, perhe muutti Pirkkalaan. Suomessa hän meni konepajakouluun ja valmistui ammattiinsa. Samoihin aikoihin hän tapasi nykyisen vaimonsa Tampereella. Perheellä on tänä päivänä neljä lasta: 14-vuotias tyttö, sekä 16-, 21- ja 23-vuotiaat pojat. – Vuonna 2000 muutimme Seinäjoelle, josta ostimme omakotitalon ja teimme siihen pienen pintaremontin. Vaimo sanoi, että nyt voisi vaikka huoahtaa. Tuosta lauseesta ei mennyt kauaakaan, kun Henryn äiti kuoli kammiovärinään. Muutaman kuukauden kuluttua appiukko kuoli leukemiaan. Myös vaimon siskon ex-mies kuoli äkkiä yllättäen. Se oli vaikeaa aikaa, elettiin vuotta 2002. Hakkisten nuorimmainen syntyi siihen kaaokseen, ja hänellä oli koliikki. – Hän huusi yötä päivää ja tunsimme jääneemme totaalisesti yksin. Oma äiti ja appiukko kävivät usein ja auttoivat meitä eläessään. Nyt ei ollut kumpaakaan. Anoppi ja isä tekivät surutyötä, kun puolisot olivat kuolleet, heistä ei ollut apua. Olimme niin yksin koko perhe. Pikkuhiljaa menin syvemmälle ja syvemmälle. En heti itsekään huomannut tilaani, Henry Hakkinen kertoo. Hänellä on ollut pienestä saakka rytmihäiriöitä. Yhtenä yönä Henrylle tulivat taas kovat rytmihäiriöt, jotka kestivät aamuun saakka. Lääkäri sanoi, että on vakavammasta asiasta kysymys. Nuorella ihmisellä ei saa olla vastaavia rytmihäiriöitä. Kyseessä oli ns. vanhempien miesten rytmi. Hakkinen laitettiin saman tien leikkausjonoon, ja muutaman piinaavan kuukauden kuluttua hän pääsi vihdoin Tampereelle tähystysleikkaukseen. Leikkaus kuitenkin epäonnistui. Henry Hakkinen kertoo pettyneensä niin kovasti, ettei saanut sitä sanotuksi vaimollekaan. Pikkuhiljaa mies kuitenkin uupui ja väsyi. Itse hän ei tilaansa huomannut. Vaimo vähän katseli, mikähän tuolla miehellä oikein on? Kaikki ei ole nyt kohdallaan. – Nukahtelin istualleni, kaksi vanhempaa poikaani läpsi minua ohimennen. En jaksanut pitää rajoja. Oli ollut niin monta kuolemaa lyhyen ajan sisällä. Minulle oli itsellänikin hirveä kuolemanpelko ja sekä tunne, että olen ihan varmasti seuraava uhri. Rytmihäiriöt vain lisääntyivät. Yhtenä päivänä ollessani aivan loppu, sanoin vaimolle että: ”Nyt lähdetään viimeiselle reissulle, sillä reissulla ei tarvita turvavöitä.” Vaimo pelästyi ja itsekin pelästyin omia sanojani, jotenkin havahduin ja mietin, että sisälläni joku puhui. Oliko se sielunvihollinen, jolla oli oma suunnitelmansa tuhota minut ja perheeni? Henry arvuuttelee. Naapuriapua Mutta Jeesus tuli kreivin aikaan! Naapurit kuulivat tilanteesta ja pyysivät seurakuntaan. Se muutti Hakkisen perheen elämän täysin. Henry muistelee rohkaisseensa mielensä, kun ensimmäisellä seurakuntavierailulla tuli alttarikutsu eteen. Hän kertoi lyhyesti rukouspalvelijalle mitä oli tapahtunut, rytmihäiriöt, kuolemat, muutto sekä oma jaksaminen. Hänen puolestaan rukoiltiin, mutta hän ei kokenut siinä tilanteessa mitään ihmeellistä. – Yhtäkkiä seuraavana yötä havahduin, kun minut valtasi hyvä olo. Ihmettelin mitä tapahtuu? Sitä kesti koko päivän. Seuraavana yönä tapahtui samoin. Koin, että minulle laitettiin kuin putki päähän, josta tuli kirkasta valoa, Henry muistelee. Naapurit kertoivat hänen täyttyneen Pyhällä Hengellä. Samalla parantuivat rytmihäiriöt, myös tupakka ja alkoholi jäivät siihen paikkaan kertaheitolla. Tuli kolmas yö, joka ei ollutkaan niin mukava. – En tiennyt hengellisistä asioista mitään, joten en tiennyt myöskään, että on olemassa hyvän ja pahan hengen taistelu ihmissieluista. Olin elänyt saatanan puolella tietämättäni. Saatana yritti tulla takaisin asuntoonsa eli minuun. Yöllä tunsin raskaan painon rintani päällä, enkä tiennyt mitä tehdä. Vaimokin heräsi ja tunsi, että huoneessa on kuin kolmaskin henkilö. Oli painostava tunne. Hakkiset kertoivat naapurille, että heillä tapahtuu ihmeellisiä pelottavia asioita. Naapurit kertoivat heti, että kyseessä on sielunvihollinen. He neuvoivat Hakkisia siunaamaan talonsa ja soittivat paikalliselle evankelistalle, jolla on henkien erottamisen armolahja. Pyhä Henki kehotti hänen kauttaan polttamaan takassa kaikki roskakirjallisuus mitä talosta löytyi: astrologikirjat, Pokemon -kortit, unikirjat, tarotkortit jne. Paholainen yritti tulla taas seuraavana yönä. Tuntui, että peitto painoi 100 kg. – En meinannut saada sanaa suustani, mutta sitten sain sanottua: ”Jeesuksen nimessä häivy täältä”. Meillä oli tuuletusikkuna auki. Tunsin oikein miten pahahenki lähti pois ja ilmavirta kävi läpi huoneen. Ulkoa kuului harakan pelästynyt rääkäisy. Sitten tuli rauha taloon eikä ole sen jälkeen yrittänyt tulla meille. Nämä ovat ihmeellisiä asioita, tajusin myös sen, että jos olisin kuollut rytmihäiriöihin, olisin todennäköisesti joutunut helvettiin. Kyllä helvetti on totta! Henry Hakkinen painottaa. Eheytymisen ihme Henry Hakkinen kertoo leijuneensa monta päivää näiden ihmeellisten tapahtumien seurauksesta. Vaimokin oli kateellinen, kun mies täyttyi jatkuvasti Pyhällä Hengellä ja sai kielet siinä melkein samantien. Jeesus oli tullut ykköseksi Henryn elämässä. – Kerroin kaikille Jeesuksesta, siitä ei voinut olla hiljaa. Olihan tämä ollut täydellinen vallankaappaus ja suuri ensirakkauteni. Olin niin innoissani, sanoin Jeesukselle, että Hän saa tehdä minulle ja minun kauttani mitä haluaa, kunhan vain ei anna lisää häpeää eikä sairautta. Lähdin eheytymään ja annoin luvan näille asioille nousta pintaan: kidnappaus, seksuaaliset hyväksikäytöt, hylkäämisen kokemukset ja lapsuuden epäonnistumiset, kömpelyys jne. Pitkä prosessi Henry Hakkinen löysi hyvän sielunhoitajan, jonka kanssa kävi läpi elämänsä tapahtumia. Asiat nousivat esiin kuin ilmapallot vedestä. Niitä ei voinut enää painaa alas, ne vaan nousivat ylös. Se oli kova prässi, mutta se kannatti. Hän kertoo vapautuneensa katkeruudesta psykologeille, kahdelle kidnappaajalle sekä hyväksikäyttäjille. Katkeruus on kuin elimistön syöpä, se syntyy anteeksiantamattomuudesta. – Sain antaa heille anteeksi sydämestäni. Herra on opettanut minulle kantapään kautta miten anteeksianto vapauttaa taakoista. Se ei ole helppoa se on prosessi, mutta yksin ei tarvitse tehdä mitään, kun Herra on meidän kanssa, annetaan vaan lupa siihen, niin pääsemme pikkuhiljaa eheämmäksi, irti primitiivireaktioista, siksi ihmiseksi millaiseksi Jumala on meidät luonut. Viha Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat on tehty suuressa vihassa. Henryllakin on ollut niin paljon patoutunutta vihaa, että hän olisi voinut tappaa jonkun. Hän oli nuorena niin äkkipikainen, ettei vanhemmatkaan antaneet hänelle pienoiskivääriä. – Kehotan ihmisiä rohkeasti purkamaan vihaansa ja hakemaan apua. Seurakunnassa tällainen kehotus voi tulla esimerkiksi tiedonsanoina rukoustilanteessa. Se voi hämmentää uskovaa, kuitenkin asian käsittely olisi sellaiselle henkilölle hänen parhaakseen. Viha voi olla tunnistamaton möykky ihmisen sisimmässä, joka ilmenee epämääräisenä pahanaolona. Vapautuminen tuo iloa ja antaa uutta energiaa kun Pyhä Henki saa täyttää ihmisen, Henry Hakkinen kannustaa. Sorvari Jumalan Armosta Henry on tehnyt puutöitä vasta muutaman vuoden. Ala-asteelta lähtien hänellä oli kipinä tehdä puutöitä, ja hän koki onnistumista. Valitettavasti Henry ei kuitenkaan päässyt niitä enempää toteuttamaan. Nuorempana ei ollut välineitä, ja sitten tuli perhe sekä lasten harrastukset. Tavallaan hän hylkäsi omat harrastuksensa, mutta tiesi niidenkin ajan tulevan, kunhan lapset kasvavat. – Minulla on valtava intohimo puutöitä kohtaan. Olen oikein joutunut pidättelemään itseäni, että ei vielä eikä vielä. Sain profetian, että töitäni tullaan viemään ulkomaille saakka. Sitä ihmetellen epäilin. Nyt niitä on kuitenkin jo Amerikassa, Afrikassa ja Euroopassa. Vuonna 2008 Suomela-lehti järjesti Tee-se-itse-kilpailun, suunnitellun esineen piti olla monikäyttöinen esine, joka on toteutettavissa helposti tavallisilla työkaluilla Sen tuli olla toimiva, hyödyllinen ja käyttökelpoinen. Valmistusmateriaalien tuli olla kenen tahansa saatavissa, eikä esine saanut olla plagiaatti. Henry Hakkinen kiinnostui kilpailusta, meni rukoukseen ja sai näyn liitoksista. – Tein siitä ensin paperiversion ja kuin ihmeen kautta osat sopivat toisiinsa: oli kaksi kapeaa laatikkoa sisäkkäin, kun päällimmäisen laatikon nosti pois ja käänsi 90astetta ja laittoi sen takaisin toisen laatikon sisään, se jäikin korkeammalle, kuin kukkapöydäksi tai mihin tarkoitukseen sitä halusikaan käyttää. Kiitin Herraa ja toteutin näyn. Hän osallistui kisaan ja Herran kunniaksi voitti sen! Henry sai todistaa näystään lehtihaastattelussa. Palkinnoksi hän sai työkalupakin, jossa oli yli 1000 euron arvosta työkaluja. Näin Herra järjesti työkaluja. Iikka Löytty