| |
|
Arpa ei langennut Vietnamin sotaan
Lentäjän matka Suomeen muutti elämän |
 Kauko Majonen matkasi Suomesta siirtolaiseksi Australiaan vuonna 1959. – Vuonna 1965 aloitin Australian Nation Wide Aviation Space Academyssa. Pienkoneen lentäjän lupakirjan saaminen edellytti selviytymistä hyvin vaikeista testeistä. Sain luvan charterlentojen suorittamiseen koko Australian alueella ja myös Papua-Uudella-Guinealla. Tosin en koskaan lentänyt Uuden-Guinean saarelle jossa lento-olosuhteet ovat tiettävästi maailman vaikeimmat.
Kauko Majonen muutti vanhempiensa kanssa Australiaan vuonna 1959. Alkuvaikeuksien jälkeen perheen elämä vakiintui. Jokaiselle riitti työtä Australiassa.
– Olin 15 vuoden ikäinen poika tullessamme Australiaan. Opiskelut jäivät Suomessa pahasti kesken. Nuori kuitenkin sopeutuu uusiin elämäntilanteisiin varsin helposti. Vuoden 1965 alussa pääsin testien jälkeen lentokouluun ja lentämisen aloitin kolmen vuoden kuluttua. Kauko Majonen suoritti tilauslentoja Australian sisämaassa.
– Vein suomalaisten metsästysryhmiä Lightning Ridgeen. Siellä oli runsaasti villisikoja, joita miehet ampuivat. Metsästyksen jälkeen he raahasivat niiden ruhoja kohti lentokonetta. Tosinaan saalista oli niin runsaasti, että punnituksen jälkeen sanoin miehille, että huomattava osa kaadetuista villisioista on jätettävä paikalliseen kylään.
Kenguruja kiitoradalla
Australia on suuri manner. Kookkaammat karjatilat ovat Yhdysvaltojen Texasin osavaltion kokoisia. Lampaita ja karjaa paimennetaan toisinaan helikoptereilla.
– Farmeilla on omat lentokentät. Niille kuitenkin täytyy saada aina laskeutumislupa, sillä ne ovat yksityisiä. Laskeutuminen on kuitenkin turvallista, sillä kentät ovat yleensä hyvässä kunnossa. Kenguruista on toisinaan melkoista vaivaa. Kun lähtee koneella nousuun, niin kiitorata näyttää avoimelta. Nousukiidon aikana jostain heinikosta kuitenkin saattaa pompahtaa yllättäen suuriakin laumoja kenguruita. Niitä sitten pitää jotenkin hätistellä pois. Lensin 4-paikkaisella Cesnalla ja 6-paikailla Piper-koneilla, kertoo Majonen.
Arpa sotaan
Vietnamin sotaa käytiin 1955 – 1975. Australialaiset lähtivät mukaan sotaan vuonna 1962. Yhteensä 60 000 Australiasta osallistui sotatoimiin Vietnamissa.
– Arvalla heitettiin ja joka 10. mies sai kutsun Vietnamin sotaan. Perheellisten ei tarvinnut kuitenkaan lähteä. Olin kolme kertaa arvonnassa, mutta en saanut kutsua. Olin nuori ja olin kiinnostunut lähtemään vapaaehtoisena sotaan. Erityisesti halusin lentäjäksi, joka johtaa tykistön tulta. Sodat ovat aina järkyttäviä, mutta nuori haluaa seikkailuja. Ajattelin silloin, että Vietnamin sota loppui kesken, kun en päässyt mukaan. Hallitus lupasi lähtijöille kaikenlaisia etuja sitten, kun heidät kotiutetaan.
Tietojeni mukaan neljä suomalaista siirtolaispoikaa lähti Vietnamiin. Yksi oli tykistössä. Tunsin hänet ja hän kertoi, ettei koko sodan aikana nähnyt vihollista. Yksi suomalaisista kuoli miinanräjähdyksessä. Vaarojakin lentäjillä on Australiassa.
Muistan kun näin voimakkaan ukkosrintaman. Ajoin rintaman reunalle ja ajattelin, että kyllä tästä helposti selviää. Sitten ilmavirtaukset alkoivat viskata konetta. Toisinaan kone oli 60 asteen kulmassa. Siitä kuitenkin sitten kaarrellen selvittiin.
Kauko Majonen lensi Australiassa viisi vuotta.
– Australiassa oli vaikea saada työtä lentäjänä. Työpaikkoja oli kuitenkin tarjolla, mutta Vietnamissa palvelleille upseereille annettiin etuoikeus työpaikkoihin. Useilla oli yli 1000 tuntia taistelulentoja Vietnamin taivaalla.
Taakka otettiin pois
Vuonna 1972 Kauko Majonen lähti lomalle Suomeen. "Lomamatka" venähti 28 vuodeksi.
– Vietnamiin lähtö ei onnistunut. Suomessa tapasin tulevan puolisoni Siljan. Äitini oli uskova ja innokas esirukoilija. Veljeni Teuvo oli myös tullut uskoon. Hengelliset asiat eivät olleet minulle tuttuja. Lähdin vaimoni kanssa hengelliseen tilaisuuteen Muuruveden koulun yläasteelle vuonna 1983. Vaimoni ystävä pyysi meitä. Menimme kaikki kolme samaa matkaa. Sanoin vaimolleni, että istutaan ulko-oven lähelle, niin päästään pois, jos tilaisuus muuttuu ahdistavaksi. Kaukolla ei ollut paljoakaan tietoa mitä tällaisissa tilaisuuksissa tapahtuu.
– Puhujana oli Niilo Närhi, joka nykyisin toimii Avainmedian toiminnanjohtajana. Tilaisuuden lopussa hän pyysi kaikkia, jotka haluavat tulla uskoon salin eteen. Vaimoni lähti ystävänsä kanssa. Istuin ja katsoin ympärilleni. Paikalla oli monia tuttaviani. Ajattelin, että on noloa lähteä kävelemään salin eteen. Kuulin kuitenkin ajatusmaailmassa lempeän äänen: "Kauko, minä kutsun sinua”. Rohkaisin mieleni, lähdin liikkeelle ja sanoin Niilo Närhelle, että haluan tulla uskoon. Hän rukoili, että saisin syntini anteeksi. Juuri tätä minä pyysin ja toivoinkin tapahtuvan. Heti rukouksen jälkeen aivan kuin raskas reppu olisi otettu selästäni. Hetki oli niin todellinen, että käännyin ja katsoin taakseni. Takanani ei kuitenkaan ollut ketään.
Vuonna 1998 Majoset lähtivät takaisin Australiaan.
– Uudestisyntyneen ihmisen elämä on mielenkiintoista. Australiassa asumme Tamborine-vuorella. Lähellämme asuu toinen suomalaispariskunta. Joka viikko olemme Gold Coastilla, jossa järjestetään säännöllisesti suomenkielisiä tilaisuuksia. Toisinaan paikalla on parisenkymmentä suomalaista. Joulujuhlissa ja erityistilaisuuksissa kuulijoita saapuu runsaammin.
Eero Ketola
|
|
|
|
|
|
