14 miljardia vuotta vai 7 päivää? Paavi ilmoitti syksyllä 2014, että 13,8 miljardia vuotta sitten tapahtunut alkuräjähdys ja 3,8 miljardia vuotta sitten tapahtunut ensimmäisen solun syntyminen ja alkusolun evoluutio Aadamiksi ovat totta. Samalla tavoin uskovat suomalaiset auktoriteetit julistavat, että usko raamatulliseen luomiseen on epätieteellistä ja karkottaa älyköt kirkosta. Kumpi on oikeassa, paavi vai Jeesus, joka sanoo Jumalan luoneen miehen ja naisen jo luomakunnan alussa? Mitä paavin näkemyksen hyväksymisestä seuraa? Raamatussa ei lue, että luominen kesti 4 miljardia vuotta. Tämä ajatus on syntynyt jossakin muualla. Se on peräisin skotlantilaisen lakimiehen, Charles Lyellin vuonna 1830 julkaisemasta kirjasta ’Principles of Geology’. Hänen tärkeimpiä tavoitteitaan oli ”vapauttaa tiede Mooseksesta”. Lyell väitti, että suurimman osan mantereista peittävät kerroskivilajit eivät olleet tulvassa syntyneitä, vaan hitaasti vuosimiljardien aikana kertyneitä. Jos joki kerää suistoonsa maa-ainesta millimetrin vuodessa, tällöin kilometri hiekkakiveä kertyisi miljoonassa vuodessa. Geologinen ajattelu on perustunut tähän käsitykseen lähes 200 vuotta ja sen perusteella aikaisempi käsitys vedenpaisumuksesta kerroskivilajien muodostajana hylättiin. Miljoonien vuosien ikä annettiin kerrostumille jo paljon ennen kuin radioaktiivisuuteen perustuva määritys tuli käyttöön. Aiheesta voi lukea lisää geologi-pastori Pekka Rahkilan kirjasta ‘Säihkyvät kivet’ tai katsoa hänen esitelmänsä youtubesta: especial.tv. Lyellin tulkinnasta seuraa kuitenkin ongelma: kerrostumissa on fossiileja. Fossiilit julistavat kuolemaa. Kuolema tuli luomakuntaan vasta syntiinlankeemuksen jälkeen. Raamatun mukaan kuolema ei ole voinut hallita luomakuntaa vuosimiljardeja ennen Aadamia. Tämän hyväksyminen muuttaisi käsityksemme Jumalasta täydellisesti. Se merkitsisi, että Jumala olisi tappanut luomuksiaan lähes neljän vuosimiljardin ajan ”kehittääkseen” lopulta ihmisen 0,2 miljoonaa vuotta sitten lukemattomien ”välimuotojen” kautta ja sitten julistaisi luomistyön olevan ”sangen hyvää”. Raamattu on tässä asiassa selkeä. Ihmisen tottelemattomuus paratiisissa vei koko kosmoksen kuoleman kirouksen alle (Room.8:19-22). Kuolema on vihollinen (1Kor.15:26). Se ei voinut olla ihmisen luomisen työkalu. Evankeliumin ydin on ylösnousemus ja uusi luomakunta (Jes.65:17-25). Uusi luominen ei olisi tarpeen, jos nykyistä luomakuntaa ei olisi kirottu. Eräs evoluutioon uskova pappi totesi sattuvasti: ”Fossiilit ovat jäänteitä elämästä miljardien vuosien takaa ennen ihmisen kehittymistä. Kuolemaa on ollut yhtä kauan kuin elämääkin. Miten kuolema voisi olla rangaistus synnistä? Fossiilit osoittavat jonkinlaisen pahuuden olleen aina läsnä. Tuskallisia sairauksia, inhottavia parasiitteja. Eläimet ovat kärsineet kivuliaan kuoleman tai joutuneet syödyiksi. Jumala loi maailman tällaiseksi alusta alkaen eikä voida sanoa, että pahuus tunkeutui siihen tiettynä hetkenä. Meille uskotellaan, että Aadamin ja Jumalan välit olivat hyvät ennen syntiinlankeemusta ja meille riittää parannuksen teko ja Jeesuksen tunteminen, jotta välit voisivat palautua hyviksi. Mutta tällaista täydellistä luomakuntaa ei koskaan ole ollut. On harhaa yrittää palata sellaiseen takaisin. Valitettavasti tämä on edelleen evankelioinnin ydinasia”. Raamattu opettaa kuitenkin aivan toisin uudesta luomakunnasta Teistinen evoluutio, eli oppi Jumalasta, joka olisi luonut evoluution avulla ei mitenkään eroa ateistisesta evoluutiosta, joka tekee Jumalan tarpeettomaksi. Siinä ennen syntiinlankeemusta vallinnut pahuus ja kuolema asetetaan Jumalan syyksi ja evankeliumin ilosanoma tuhotaan. Jos lankeemusta ei ole tapahtunut, mihin Lunastajaa tarvitaan? Kuitenkin useimmat asiaan perehtyneet teologit ymmärtävät, että 1 Mooseksen kirjan alkuluvut ovat historiankirjoitusta. Mihin sitten tarvittaisiin raamatunkohtia, kuten heprealaiskirjeen 9. luvun tekstiä, jossa kerrotaan miksi Kristus vuodatti verensä. Missä on toivomme uusista taivaista ja maasta? Jos kuolema on osa luomisen sisältöä, miksi surra sitä? Teistinen evoluutio johtaa ennemmin tai myöhemmin evankeliumin hylkäämiseen. Tämä on jo havaittavissa sen vaikutuksesta kirkkoon. Laajalle levinnyt teistisen evoluution opettaminen myös Suomen seurakunnissa on aiheuttanut nuorten paon niistä Suomessa enää 15% alle 30 vuoden ikäisistä uskoo Raamatun mukaisesti. Jäljelle jääneiden on yhä vaikeampi puolustaa evankeliumia, sillä he eivät pysty vastaamaan kysymyksiin, kuten ”Miksi hyvä Jumala sallii kuolemaa ja kärismystä”. He eivät pysty perustelemaan, että tämä johtuu ihmisen tottelemattomuudesta ja syntiinlankeemuksesta. Ne kristityt, jotka pitävät kiinni Raamatullisesta luomisesta, voivat kertoa asiasta johdonmukaisesti uskosta osattomille. Juuri näin Paavali toimi julistaessaan pakanoille Kristusta (Apt.14:15-17; 17:23-31). Verukkeita Millä perusteella luomiskertomuksen päivät voisivat tarkoittaa aikakausia? Onko 1 Mooseksen kirjan ensimmäisten jakeiden välissä aukko? Onko luomiskertomus vain runoutta? Eikö yksi päivä ole Herralle kuin ’tuhat vuotta’? Onko Raamatussa kaksi luomiskertomusta? Nämä ovat esimerkkejä tyypillisistä verukkeista, millä luomiskertomus asetetaan kyseenalaiseksi. Meidän on kuitenkin ratkaistava, olemmeko Jeesuksen kannalla vai ’kirjanoppineiden’ kannalla luomisasiassa. Jeesus viittasi selkeästi luomiskertomuksen historiallisuuteen. Raamattu tarkoittaa mitä siinä lukee, erilaisten tulkintojen akrobatia tuhoaa uskon. Jumala itse kirjoitti omalla sormellaan kivitaululle, että Hän loi kuudessa päivässä (2 Moos.20:11). Raamatussa viitataan luomiseen, lankeemukseen ja lunastukseen yli 300 kertaa. Kyseessä ei ole mikään sivujuonne. Kysymys on Raamatun arvovallasta. Meidän on valittava Jeesuksen näkemys, sillä Hänen kauttaan kaikki on luotu. Pekka Reinikainen