Saimme kokoontua seitsemän kuukauden jälkeen taas perinteiseen Miesteniltaan 30.10.2020 Peräseinäjoen kirkkoon, joka on seisonut samalla paikalla jo 128 vuotta.

Peräseinäjoen miehet ja suntio olivat järjestäneet maistuvat kahvitarjoilut aluksi. Raimo Mäki-Reini ja Tapio Hirvilammi toivottivat miehet lämpimästi tervetulleiksi Sanan ja musiikin kuulolle.

– Me suunnittelimme työryhmällä, että syyskaudella olisimme kokoontuneet siellä sun täällä, firmoissa ja muualla. Mutta vaikka liikeyritykset ovat kuinka suuria halleja hyvänsä, niin käytävät ovat kapeita. Niin tulimme lopputulokseen, että sen turvallisempaa paikkaa ei Seinäjoen seurakunnan maaperältä löydy kuin mitkä ovat nämä kirkot.
Turvavälien mahdollistaminen on täällä kaikista parahin, totesi Tapio Hirvilammi. – Koetamme kaiken arjen keskellä olla tarjoamassa teille miehet parahinta, mitä meistä irtoaa. Sen takia päätimme kutsua tähän iltaan tämän seurakunnan ykkösnyrkit, eläkerovastit Mauri Pitkäranta ja Markku Ylinen.

Tee Sana eläväksi
Mauri Pitkäranta kertoi tulleensa mielellään pitämään puheenvuoron lapsuutensa kirkkoon, johon liittyviin tapahtumiin hän puheessaan viittasi. Lapsena varsin vilkkaan Mauri-pojan hillitsemiseksi kuulemma riitti usein äidiltä löytynyt pieni rusinapussi, jota napostellessa Mauri jaksoi taas istua paikoillaan kirkonmenojen aikana.

– Kyllä minä välillä kuuntelinkin, mitä alttarilla sanottiin, ja olin kuulemma vielä kotonakin kommentoinut kuulemaani, Pitkäranta muisteli naurahtaen.
Merkittäviä virsiä luetellessaan Mauri Pitkäranta nosti yhdeksi esimerkiksi Olli Tien vanhan saarnavirren 204 ”Herra Jeesus, Hengelläsi henkeäni liikuta…”.

– Siinä lauletaan myös, että tee sanasi eläväksi. Mikä sen parempi saarnavirsi voi olla, kun seurakunta rukoilee, että pappi tekisi sanan eläväksi. Virsi muistuttaa meitä, että sana ei saisi olla vain kuollutta kirjainta vaan elävää sanaa. Jumalan sanan kautta me saamme elämää.

Paikka seurakuntalaivassa
Markku Ylinen kiinnitti miesten huomion kirkon katon rajassa roikkuvaan laivan pienoismalliin. Rannikkokirkoissa tällaiset pienoismallit ovat yleisiä, mutta niitä näkee harvemmin sisämaan kirkoissa.

Ylinen siteerasi 300-luvulla elänyttä kirkkoisää: ”Kirkko on laiva, joka purjehtii tämän maailman läpi. Herra itse ohjaa laivaa ja uskovat ovat siinä miehistönä, mastona risti, purjeina usko ja Pyhä Henki kuljettaa sitä. Näin purjehtii kirkko paratiisin ja iankaikkisen elämän satamaan. Jumalan sana on siinä kompassina, toivo ankkurina, rukous ankkurin kettinkinä ja Jumalan uskollisuus pohjana, johon ankkuri tarttuu”.

– Niin hyvät veljet, me olemme laivassa, johon meidät on kasteessa otettu. Pelastavaan alukseen ja sen pelastuksen yhteyteen, jossa pysymme, niin pääsemme turvallisesti kotisatamaan. Mutta mikä on meidän paikkamme tässä seurakuntalaivassa? Onko se siellä matkustajien vai miehistön joukossa? Markku Ylinen kysyi ja epäili miehille sopivan paremmin miehistön rooli, jossa laitetaan hanskat käteen ja ruvetaan töihin.

Miksi miestenilloissa?
Miehet olivat tosi tyytyväisiä, kun taas näkivät tuttuja ja saivat tutustua uusiinkin miehiin.
Antti Kriikku on iloinen, miten vanhalle ”paapallekin” tarjotaan Sanaa.

– Nämä kaikki miestenkeskeiset asiat kiinnostavat, tietenkin myös muut seurakunnalliset tapahtumat. Täällä on hyvä olla, kun samoilla kymmenluvuilla mennään monen kanssa, hän totesi.

Karpalojen keruun lomassa ehti Artturi Kiviahokin miesteniltaan. On kiitollinen, että on saanut olla uskossa jo yli 40 vuotta.

– Sain jättää elämäni Herralle noin 40-vuotiaana, kun Niilo Ylivainio piti tilaisuuksia tuolla raviradalla. Voi kun olisin ymmärtänyt sen jo rippikouluiässä, mutta ei kylällä ollut ketään, joka olisi sen kertonut. Näissä tilaisuuksissa aina odottaa, että mitä sanottavaa palvelijalla on, Kiviaho kertoi.

Pentti Taipalus pitää seurakunnan järjestämistä miestenilloista, koska esillä on sanaa Jeesuksesta, ja se tuo ihmisen elämään uutta pohjaa ja voimaa. Oman seurakunnan järjestämissä miestenilloissa hän kertoo käyneensä jo kolmisenkymmentä vuotta.

– Miestyö on järkevä ja kannatettava työmuoto seurakunnilla. Se saa mukaan sellaisiakin miehiä, jotka eivät välttämättä käy jumalanpalveluksissa tai muuten osallistu aktiivisesti seurakunnan toimintaan, Taipalus arvioi.

– Tapaan käydä näissä miestenilloissa. Oman seurakunnan puitteissa kokoonnumme kesäisin Kalajärven rannalla ja viileämpänä aikana täällä seurakuntatalolla. Täällä on hyvä tavata vanhoja tuttuja. Juttua piisaa, kun saman ikäisiä kaikki ollaan. Pitää olla kiitollinen, että seurakunta jaksaa näitä järjestää, toivottavasti jatkossakin, toivoi Antti Puska.

Omaa aikaa seurakunnalle
Timo Niemi kertoi kokevansa, että vapaaehtoisena voi antaa omaa aikaansa seurakunnan hyväksi. Miestenillat ovat hyviä hengähdyspaikkoja ja niistä saa paljon ajattelemisen aiheita arkeen.

– Täällä tapaa tuttuja miehiä, ja illan mittaan saa rauhoittua ja pyytää siunausta omaan elämäänsä yhteisen rukouksen kauttakin. Pyrin pääsemään mukaan mahdollisimman usein, Niemi lausui.

Jussi Juurakon mielestä miestenillat ovat matalan kynnyksen hengellistä seurakuntatyötä. Sinne on kaikkien miesten helppo tulla.

– Täällä Sanan selittäminen on hyvin selkeää. Ja koko ilmapiiri on lämmin. Pyrin käymään näissä illoissa mahdollisuuksien mukaan. Muuten olen mukana lähinnä seurakunnan diakoniatoiminnassa vapaaehtoisena, hän kertoi ja muistutti: – Armo ja rakkaus kuuluu kaikille, se pitää aina muistaa – ketään ei saa kivittää. Samanlaisia syntisäkkejä olemme kaikki.

Raimo Mäki-Reini muutti Peräseinäjoelle 1989 ja on siitä lähtien ollut mukana miestenilloissa. Muutamia vuosia kuulunut myös miestyöryhmään.

– Mahtavaa, että raavaat miehet kokoontuvat hengellisten asioiden ympärille. Se ei ole vain naisten asia, vaan koskettaa yhtä lailla miehiäkin, hän lisäsi.

Matti Uusi-Pohjola kertoi olleensa mukana jo pitkään miestyössä.

– Kun miestenilta on tulossa, mikään muu ei saa tulla esteeksi, sinne on päästävä. Nykyinen vastuiden jakaminen on hieno homma. Toivotaan, että miestenillat jatkuvat tällaisenaan – eikä olisi pahaksi, vaikka vieläkin paranisivat, hän aprikoi.

Myös Kalevi Pitkäranta on kulkenut miestenilloissa pitkään. Ensiksi siellä tapaa tuttuja kavereita ja oppii myös paljon, kun tehdään erilaisia yritysvierailuja.

– Ja tietenkin siellä on minulle hirvittävän tähdellinen eli tämä Jumalan Sana.

Omalla kohdallaan hän koki elämän muutoksen, kun vaimo kuoli 12 vuotta sitten syöpään vain lyhyen aikaa sairastettuaan.

– Jäin yksin ja vapaa-aikaa tuli lisää, nyt myös eläkkeellä olon myötä lisää. Että kerkiää moneen mukaan. Käyn lähes joka pyhä jumalanpalveluksessa ja samoin näissä miestenilloissa käyn aktiivisesti, Pitkäranta kertoi.

Entä jatko?
Nurmon kappeli- ja Seinäjoen alueseurakunnan yhdessä järjestettäviä miesteniltoja oli tarkoitus järjestää kerran kuussa, mutta Pohjamaan koronatilanteen takia kaikki yli 20 hengen tilaisuudet on toistaiseksi peruttu. Niinpä 28.10 Ylistaron kirkon miestenilta on peruttu, samoin kuin 17.10. suunniteltu miesten aamiainen Nurmon seurakuntakodissa on peruttu.

Jos korona antaa myöten, seuraavat miestenillat ovat Törnävän kirkossa 30.11. klo 19 ja Nurmon kirkossa 15.12. klo 19. Vastaavasti miesten aamiaistilaisuus on tarkoitus järjestää 14.11. klo 10 Nurmon seurakuntakodissa ja 12.12. klo 10 Hyllykallion seurakuntakodissa.

Iikka Löytty