Ranskan Rivieraa ristiin rastiin Côte d’Azur eli meikäläisittäin Ranskan Riviera tarjoaa turisteille mielenkiintoisia kaupunkeja, viehättäviä pikkukyliä, ystävällisiä ihmisiä ja upeita maisemia – herkullisista ruoka-annoksista nyt puhumattakaan. Suomalaisille helpointa on aloittaa lomailu Ranskan Välimeren rannikolla lentämällä Nizzaan, joka on Ranskan vilkkaimpia lentokenttiä. Nizzan kentältä voi sitten jatkaa matkaa junalla, bussilla, vuokra-autolla tai tietenkin taksilla. Me valitsimme kahden viikon lomamme tukikohdaksi lomakeskus Le Club Mouginsin noin seitsemän kilometriä Cannesista pohjoiseen. Täytyy myöntää, että minulta meni lähes viikko, ennen kuin opin lausumaan oikein kaupungin nimen ”Mougins”… Mougins Le Club Mougins sijaitsee kaupungin uuden keskustan tuntumassa rinneratkaisuna, joten liikuntarajoitteisille paikka ei sovellu. Koronan jälkeen lomakeskuksen ravintolaa eikä saunaa olla jostain syystä otettu käyttöön, mutta kyllähän tosimies pari viikkoa kestää ilman saunomistakin, onhan tarjolla kuitenkin kuntosali ja uima-allas. Ja vaikka lomakeskuksen ravintola oli suljettu, lähimpään ravintolaan oli vain muutaman minuutin kävelymatka. Kaupungista löytyy myös useita leipomoita, joista voi käydä hakemassa vaikka tuoreita croissanteja aamukaffeen kylkiäisiksi. Mouginsin kukkulakylä eli nykyinen vanhakaupunki on ollut asuttuna jo ennen Rooman aikaa. Valtaosa kaupungin taloista on Genovan valtakaudelta eli 1000-1400-luvuilta. Historialliseen keskustaan nousee lomakeskuksen kulmilta varsin jyrkkä tie, joka kummasti hengästytti tarpojaa kesäisessä lämmössä – mutta ainahan voi tietenkin pysähtyä huohottamaan puiden katveeseen… 1900-luvulla Mougins nousi julkisten ja taiteilijoiden suosioon, ja säännöllisistä vieraista voisi mainita vaikkapa Pablo Picasson ja Winston Churchillin. Picasso asui kuulemma viimeiset 12 vuottaan Mouginsissa, ja hänen entisessä ateljeessaan toimii tänä päivänä kaupungin turisti-info. Vanhankaupungin kapeita kujia kierrellessä vierähtää tunti jos toinenkin. Tarjolla on pieniä putiikkeja, useita taidegallerioita ja tietenkin myös niitä gourmet-ruokapaikkoja. Ai niin, ja herkkusuille tuoretta nougatia 70 euroa kilo… Kukkulalta avautuu lisäksi lähes henkeä salpaavat näkymät ympäristöön. Cannes Cannesiin pääsee Mouginsista kätevästi bussilla, eikä kyyti modernissa sähköbussissa maksa kuin 1,80 euroa. 1830-luvulta eteenpäin aristokraatit niin Ranskasta kuin ulkomailtakin rakensivat vaatimattomaan kalastajakylään loma-asuntojaan, ja niinpä alueesta pikkuhiljaa muodostui lomakaupunki, jossa nykyään viihtyvät niin kauniit kuin rohkeatkin. Vaikka ensivaikutelma saattaa olla kallis, voi kaupungissa kuulemma lomailla aivan normaalillakin matkakassalla. Parhaimmin kaupunki tunnetaan vuotuisista elokuvajuhlista (tänä vuonna 12.-23.5.), joiden aikana kaduilla voi bongata kuuluisuuksia toisensa perään. Kaupungissa on kaksi hiekkarantaa, jos haluaa lepäillä auringossa tai harrastaa vesiaktiviteetteja. Mutta jos löhöily ei nappaa, aina voi kävellä La Croisette -rantakadulla ihastelemassa kansainvälisten luksusmerkkien liikkeitä. Niihin ei kuitenkaan kannata pistäytyä, jos lompakko ei ole euroja tulvillaan… Cannesin – niin kuin koko rannikon – ilmasto on varsin lempeä ja soveltuu lomailuun ympäri vuoden. Kesä-syyskuu ovat helteisimmät, mutta tammi-helmikuussakin keskimääräinen lämpötila liikkuu +13 asteen paikkeilla. Ravintoloita – ja hyviä sellaisia – tuntuu löytyvän lähes kylkikyljessä niin rantakadulta kuin Le Suquet -kaupunginosasta eli vanhastakaupungista. Paikallisia ranskalaisia herkkuja mielivien kannattaa etsiytyä brasserie-nimellä varustettuihin ravintoloihin. Ja jos matkakassassa on ylimääräistä, voi kokeilla onneaan kaupungin kolmen kasinon pelipöydissä. Kaupungin edustalla sijaitsevat saaret Ile Saint-Marguarite ja Ile Saint-Honorat ovat myös hyviä tutustumiskohteita, sieltä löytyy vanhoja linnoituksia ja luostareita. Eikä venematkakaan kestä kuin viitisentoista minuuttia. Antibes Seuraavaksi oli vuorossa Cannesin ja Nizzan välissä sijaitseva Antibes – yllättävän vähälle huomiolle jäänyt Välimeren helmi, joku on jopa kutsunut sitä Ranskan Rivieran suloisimmaksi kaupungiksi. Eli ei kun junaan Cannesista ja matkaan, joka kesti vaivaiset kymmenen minuuttia. Edestakainen junalippu kustansi 9,60 euro. Jo 500-luvulla eKr. kreikkalaisena siirtokuntana perustettu Antibes on vanha kauppa-, sotilas- ja hallintokaupunki, joka on kasvanut naapurikuntiensa kanssa osaksi Nizzan suurkaupunkialuetta. Kaupungissa on sijainnut jopa piispanistuin 300-luvulla, mutta se siirrettiin vuonna 1252 sisämaahan, Grasseen suojaan vierailta hyökkääjiltä. 1800-luvulla kaupungista tuli mm. venäläisten suuriruhtinaiden kesähuvila-alue. Paitsi että kaupungissa on paljon ulkomaalaisten omistamia kesäasuntoja, Antibes on myös monille eläkeläisille miellyttävä eläkepäivien viettopaikka mm. leudon ilmastonsa ansiosta. Kaupungin venesatamaa kehutaan yhdeksi Välimeren parhaista huvivenesatamista, ja satamassa käyskennellessä saattoi todeta väitteen pitävän paikkansa. Port Vaubanin satamassa on runsaat 1500 laituripaikkaa, eikä siellä säilytetä mitään soutuveneitä vaan toinen toistaan uljaampia huvipursia. Antibesin vanhankaupungin kapeat kadut ja kujat kukkaistutuksineen ja seinillä kiipeilevine köynnöksineen ovat ehdottomasti vierailun arvoisia. Rue du Dr. Rostan -kadun päässä todella kaunis Valkoisten Katujain (Penitents Blancs) 1500-luvulla perustama Sienan Pyhälle Bernardinolle omistettu kappeli, Chapelle Saint Bernard. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen, mikäli löytää kapoisen kadunpätkän. Marché provençal eli kaupungin katettu tori on täynnä kaikkia herkkuja, mitä ranskalainen keittiö tarvitsee – on vihanneksia, hedelmiä, juustoja, makkaroita yms. Nizza Junamatka Cannesista Nizzaan kesti 33 minuuttia ja edestakainen matka maksoi 12,50 euroa. Joskus vuosien 260-154 eKr. välillä kreikkalaisena siirtokuntana perustettu Nizza liitettiin Ranskaan vuonna 1860. Kaupungissa on säilynyt merkittävä keskiaikainen vanhakaupunki, jossa on vielä hyväkuntoisia barokkirakennuksia. Ranskan Rivieran tärkein matkailukohde lisättiinkin vuonna 2021 Unescon maailmanperintöluetteloon. Kävellessämme Nizzan rautatieasemalta kohti rantaviivaa, törmäsimme yllättäen katukahvilassa istuvaan Markku Kallionkieleen, mieheen, jonka myötävaikutuksella hankimme aikoinaan yhdeksän viikkoa Savoy Palacesta Madeiralta. Markun listoilla on myös aivan Nizzan keskustassa sijaitseva pieni huoneistohotelli Résidence Masséna. Hotellin taustalta löytyy edesmennyt tanskalainen Bent Ole Retvig (1936-2005), joka remontoi kiinteistön 6-kerroksiseksi huoneistohotelliksi vuonna 1996. Omatoimimatkailijalle soveltuvien huoneistojen koot vaihtelevat 30 – 80 neliön välillä. Résidence Massénan yksi ehdoton etu on, että se sijaitsee vain muutaman sadan metrin päässä maineikkaasta rantabulevardi Promenade des Anglaisista. Tuon merenrantaa pitkin kulkevan, useiden kilometrien pituisen bulevardin ajokaistoja erottavat palmurivistöt ja upeat kukkaistutukset – ja rantaa tietenkin riittää silminkantamattomiin. Kannattaa olla Markkuun yhteydessä, jos haluaa viettää viikon upeassa Nizzassa, www.holidaytime.fi kautta löytyy yhteystietoja. Niin kuin muissakin merenrannan kaupungeissa, Nizzastakin löytyy viehättäviä kujasia, joiden varrella voi ihastella pastellivärisiä julkisivuja ja vaikka ikkunoiden ulkopuolella kuivuvia pyykkejä. Herkkusuille löytyy myös visiitin arvoisia ravintoloita yllin kyllin. Monaco Loman viimeinen tutustumiskohde oli tarunhohtoinen Monaco, jonne Cannesista pääsee junalla, matka kestää vain pari minuuttia yli tunnin. Ja edestakaisen lipun hinta oli 12,50 euroa, yllättäen muuten samanhintainen kuin tuo edellinen Cannes-Nizza väli. Monacon rautatieasema sijaitsee vuorenrinteessä maan alla, joten kaupungille poistuttaessa lähdettiinkin yllättäen liukuportaita alaspäin. Mutta kyllä se rantabulevardi sieltä lopulta löytyi. Itsenäinen Monacon ruhtinaskunta on pinta-alaltaan maailman toiseksi pienin ja asukastiheydeltään puolestaan suurin valtio. Grimaldien suku nousi Monacossa valtaan vuonna 1297, ja on hallinnut ruhtinaskuntaa siitä lähtien, tällä hetkellä valtionpäämiehenä on Albert II – ruhtinaan motto on muuten ”Deo Juvante – Jumalan avulla”… Elintaso Monacossa on maailman korkeimpia, ja jonkun arvion mukaan kolmasosa asukkaista on miljonäärejä. Ja sen voi todeta omin silmin Monacon katukuvassa, jossa Bentley -merkkiset autot (useimmiten vielä avomalliset) tuntuvat olevan yhtä yleisiä kuin meillä Toyota Corollat. 1860-luvun lopulla Monaco oli vararikon partaalla, minkä välttämiseksi ruhtinas Kaarle III perusti Monte Carlon kasinon vuonna 1865. Vararikon uhka väistyi ja neljä vuotta myöhemmin Monaco lopetti tuloveron keräämisen – ei siis ihme, että paikka vetää ökyrikkaita puoleensa. Vaikka Monacossa on käytössä eurot, se ei kuitenkaan varsinaisesti kuulu EU:hun. Eli kännykän käyttö onkin yllättäen kalliimpaa kuin ympäröivässä Ranskassa. Tämä tuli ilmi varsin konkreettisesti, kun kävelimme kännykän navigaattorin opastamana kohti ruhtinaan palatsia – dataa siirtyi parin minuutin välein ehkä turhankin kalliisti. Mutta tämä ei ollut suinkaan syy, miksi emme menneet kasinolle pelaamaan – minulla oli vääränlaiset kengät jalassa, eikä ovivahti päästänyt meitä kasinon pyhimpään. Välimereen työntyvällä kallionimellä on Monaco-Ville eli vanhakaupunki, jossa myös ruhtinaan palatsi sijaitsee. Monacon ruokakulttuuri on yhdistelmä ranskalaista ja läheisen rajan takaista italialaista keittiötä, jossa käytetään paljon paikallisia raaka-aineita, kalaa ja äyriäisiä. Monaco on autourheilua seuraaville tuttu niin Monte Carlo -rallista kuin formula-kisoistaan – tänä vuonna Formula E 16.-17.5. ja Formula 17.6. Viehättävään kaupunkiin tutustumista hieman haittasivat formulakisoja varten pystytetyt katsomorakenteet ja turva-aidat katujen varsilla. Summa summarum Vaikka yleisesti arvostellaan, että ranskalaiset eivät suostu puhumaan muita kieliä ja saattavat siksi tuntua luotaantyöntäviltä, ainakaan omien kokemusteni perusteella en voi allekirjoittaa tuota väitettä. Meitä kohdeltiin lomamme aikana erittäin ystävällisesti, ja jos yhteistä kieltä ei löytynyt, kansainvälisillä käsimerkeillä mentiin etiäpäin. Tällä kertaa tutustuttiin Ranskan Rivieraan, mutta rajan toisella puolella jatkuva Italian Riviera on vielä kokematta. Ehkäpä tulevaisuudessa… Kimmo Janas