Darwin 150 v – hautajaisten aika? Darwinismiin perustuva oppi evoluutiosta on modernin maailmankuvan kulmakivi. Tällä hetkellä myös herätyskristilliset piirit ovat aktivoituneet kautta maailman ja katsovat Jumalan luoneen evoluution avulla. Tätä käsitystä kutsutaan myös teistiseksi evoluutioksi. Näin luomiskertomus mitätöidään ja samalla menee syntiinlankeemus ja Vapahtajan tarve. Evoluution käsite on laajentunut biologian alueelta kosmisen ja kemiallisen evoluution alueelle. Evoluutiolla selitetään myös sairauksien ja käyttäytymisen syitä. Raiskauskin on liitetty evoluution, sillä sen on väitetty olevan evoluution tuottama keino vähemmän puoleensavetäville miehille saada jälkeläisiä. Myös avioero ja partnerin vaihto kuitataan eläimellisiltä esi-isiltämme perittynä käytöksenä. Jopa homoseksuaalista taipumusta pidetään myötäsyntyisenä siitäkin huolimatta, että se on jyrkässä ristiriidassa oletetun evoluutiomekanismin kanssa, jonka mukaan eniten jälkeläisiä tuottavat menestyvät. Evoluution nimessä voi esittää melkein mitä tahansa. Ripulikin olisi evoluution kehittämä mekanismi. Voidaan kuitenkin perustellusti kysyä, kuka siitä hyötyy, taudinaiheuttaja, sairastunut yksilö vaiko ripulin levittämään epidemiaan kuoleva populaatio? Hikkakin olisi jäänne siltä ajalta kun kalat ryömivät merestä ja ryhtyivät kehittämään itselleen keuhkoja! Ateismilleko perusteita Kulttuurievoluutiosta on kirjoitettu paksuja kirjoja. Darwinismin merkityksen uskonnolle kiteytti ranskalainen Le Courier -lehti helmikuussa 2009 otsikossaan "Darwin - mies joka tappoi Jumalan". Darwinin kirjan julkaisemisesta (24.11.1859) on kulunut 150 vuotta. Vasta ’Lajien synty’ antoi tieteen kansanomaistamisen professorin, Richard Dawkinsin mukaan ateismille älylliset perusteet. Dawkins on todennut, että ennen Darwinia ateismi olisi ollut hänelle mahdoton ajatus. Evoluution asema on turvattu tekemällä siitä painovoiman kaltainen luonnonlaki. Se on näinollen kaiken kriittisen arvioinnin ulottumattomissa. Dawkins on todennut, että henkilöt, jotka eivät USKO evoluutioon ovat ”tyhmiä, tietämättömiä, hulluja ja mahdollisesti vielä ilkeitäkin (wicked)”. On mielenkiintoista, että evoluutiota verrataan juuri painovoimaan, sillä sitä välittävää hiukkasta, oletettua gravitonia, ei ole löydetty.  Emme tiedä, mitä painovoima oikeastaan on. Myös energiasta massaa tekevän hiukkasen, Higgsin bosonin eli jumalhiukkasen etsintä on kuumeisesti käynnissä uudessa 4 miljardin euron LHC kiihdyttimessä. Jos sitä ei löydetä, fysiikka täytyy ajatella uudelleen, jos se löytyy, on se osoitus upeasta luomistyön hienosäädöstä. Repivää keskustelua Asiallinen keskustelu evoluutiosta on hyvin vaikeaa, sillä kyseessä on maailmankuvakeskustelu, joka herättää voimakkaita tunteita. Repivää keskustelua käydään myös kristillisten yhteisöjen sisällä. Ruotsissa on suunniteltu lakia, joka estäisi evoluution kriittisen arvioinnin myös kristillisissä kouluissa. Evoluutiokritiikin pitäisi kuitenkin olla itsestään selvä osa normaalia luonnontieteellistä tutkimusta. Maailman ja elämän alkuperän tutkimuksessa tulee pyrkiä objektiivisuuteen. Myös eri tavalla ajattelevien perusteluihin on hyvä tutustua ennakkoluulottomasti (teoria.fi, apologetiikkawiki.fi). Tarinat on erotettava tutkimustuloksista. Yhdenkään inhimillisen auktoriteetin vakuutteluun tai ”tiedemiesten enemmistön kantaan” ei ole syytä tyytyä, vaan oma mielipide tulee muodostaa saatavilla olevan, mielellään kokemusperäiseen tutkimukseen perustuvan aineiston avulla. Historia on osoittanut, että ”enemmistö” on usein ollut väärässä.Tiedemiesten enemmistön mielipide ei ole koskaan totuus. Viitteitä rappeutumisesta Darwin oli aikansa toisinajattelija. Hän oli myös osittain oikeassa. Uusia lajeja syntyy koko ajan. Siivettömät  hyönteiset menestyvät tuulisilla saarilla. Jos nämä hyönteiset siirrettäisiin Brasilian sademetsien tyyneyteen, sukupuuttoon kuoleminen voi uhata, jos populaatio on menettänyt siipien rakentamiseen tarvittavat geenit. Tämäntyyppisiä esimerkkejä kuten sokeita luolakaloja ym. käytetään evoluution keskeisinä todisteina, ne viestittävät kuitenkin vain rappeutumisesta. Jätekasoissa menestyvät kasvit pärjäävät, koska ne ovat menettäneet kykynsä imeä myrkkyjä maasta, mutta tästä seuraa, että ne eivät enää menesty tavanomaisessa kasvupaikassa, koska myös ravintoaineiden imeytyminen voi olla heikentynyt (katso "Evoluutio - kriittinen analyysi/" Scherer S. ym.). Vastustuskyvyn ylläpitoa Niin sanotut ”hyödylliset” mutaatiot ovat usein vain haitallisten mutaatioiden ”hyödyllisiä sivuvaikutuksia” tietynlaisissa olosuhteissa. Hyvä esimerkki on sirppisoluanemia ("The Edge of Evolution", Michael Behe ). Antibiooteille vastustuskykyisistä bakteereista päästään usein eroon kun antibioottien käytössä pidetään tauko. Jos vastustuskyvystä olisi bakteereille etua luonnossa, kaikki bakteerit olisivat kaikille antibiooteille vastustuskykyisiä. Vastustuskyvyn ylläpidon aiheuttama aineenvaihdunnallinen ylikuorma tai aineenvaihdunnan häiriö (plasmidi tai vaurioitunut ribosomi) ei salli näiden bakteerien menestymistä luonnossa. DDT:lle vastustuskykyisiä mutanttihyönteisiä oli olemassa jo ennen hyönteismyrkyn käyttöönottoa. Kaikki kyseiset ilmiöt ovat ymmärrettävissä ilman Darwiniakin. Lajiutumisesta ei kiistellä, mutta kyseessä on vain muuntelu eikä uusien fysiologis-rakenteellisten kokonaisuuksien synty. Ei tiedetä, miten täysin uusia aineenvaihduntakokonaisuuksia voisi syntyä. Kambrin silmänräpäys Darwinin kirjan otsikon olisikin pitänyt olla ’Pääjaksojen synty" (Origin of phyla), jotta se olisi vastannut keskeisimpiin elämän ongelmiin. Eläinkunnan pääjaksot ilmestyvät evoluutiotutkimuksen mukaan tavattoman nopeasti. Kun evoluution tarvitsema aika alkusolusta ihmiseen on yli ”3 500 miljoonaa” vuotta, ilmestyivät kaikki eläinkunnan pääjaksot vain ”parinkymmenen miljoonan” RADIOAKTIIVISEN vuoden aikana kambrikauden alussa, joukossa myös selkäjänteiset (esim. "Haikouella"). Nykyään pääjaksoja on 35, kambrissa niitä oli noin 50. Nykyisistä eläinlajeista peräti 96% kuuluu vain 9 pääjaksoon, mikä kertoo biodiversiteetin köyhtymisestä. Kambrin ”silmänräpäyksessä” ilmaantuneista hämmästyttävän monimuotoisista pääjaksoista suuri osa on siis kuollut jo sukupuuttoon. Uusia pääjaksoja ei ole ilmaantunut kambrin jälkeen.  Erityinen piirre kambrin pääjaksoissa on silmien ällistyttävä kirjo aina "Opabinian" viiden silmän järjestelmästä "trilobiittien" silmiin, missä hienoja kaksoislinssejä voi olla tuhansittain ja näkökenttäkin lähes 360 astetta. Niitä voi ihailla googlaamalla "trilobite eyes". Darwinismi on tarkemmin sanottuna neodarwinismia. Sen mukaan perimässä tapahtuvat sattumanvaraiset muutokset eli mutaatiot tuottavat aineiston, mistä luonnonvalinta valitsee parhaiten sopeutuneen ja eniten jälkeläisiä tuottavan mutantin. Mikä eliö sitten on parhaiten sopeutunut ja tuottaa eniten jälkeläisiä? Vastaus on bakteeri. On erinomaisen haasteellista vastata kysymykseen, miksi ja miten bakteerinkaltaisesta ”alkusolusta” olisi kehittynyt suvullisesti lisääntyvä ihminen. Monisoluisten eliöiden ja suvullisen lisääntymisen olemassaolo on evoluution näkökulmasta vaikeasti selitettävissä. Bakteerilla on haploidi perimä eikä isältä ja äidiltä peritty kuten meillä. Siten jokainen perimään tuleva muutos näkyy heti ilmiasussa. Ihmisen perimässä on yli 3 000 kertaa enemmän DNA-koodia kuin kolibakteerilla. Kuinka mutaatio ja valinta rakentaisivat näin paljon uutta DNA:ta? Luonnonvalinta ei suunnittele uusia toiminnallisia tai rakenteellisia kokonaisuuksia. Se voi vain valita jo olemassa olevista rakenteista ja on näin ainoastaan tasapainottava mekanismi. Luonnovalinta ”ottaa tai jättää” kokonaisia yksilöitä. Kun valinta kohdistuu hyönteisiin, jotka ovat menettäneet siipien rakentamiseen tarvittavat geenit, voi lopputuloksena olla tämän mutantin sukupuutto tuulten tyyntyessä. DNA estää evoluutiota Valinnan ongelmana on, että mukana seuraavat kaikki nekin mutaatiot, jotka eivät ole tappavia tai estä lisääntymistä. Näin ajan kuluessa kaikkien eliöiden perimä huononee ja väistämätön sukupuutto on edessä. Kiistattomasti hyödyllisten mutaatioden määrä jää aina vähäisemmäksi kuin DNA-koodia rappeuttavien mutaatioiden määrä. Tämä tapahtuu DNA:n sisäänrakennetuista korjausjärjestelmistä huolimatta. DNA pyrkii kaikin tavoin estämään evoluutiota korjaamalla suurimman osan siihen sattumanvaraisesti syntyvistä mutaatioista, joiden pitäisi olla evoluution raaka-aine. Mutaatiot eivät paranna DNA-kaksoiskierteen informaatiota, sillä DNA:ta luetaan molempiin suuntiin. DNA:ssa voi tämän lisäksi olla 10-12 päällekkäistä tiedostoa, joita sieltä poimitaan eri suuntiin lukemalla kuin lego-paloja, kun lähetti-RNA:ta rakennetaan silmukoimalla (splicing). Siinä DNA:sta poistetaan introneiksi kutsutut jaksot ja näin jäljelle jäävistä eksoneiksi kutsutuista jaksoista muodostetaan valkuaisaineita koodaavia lähetti-RNA molekyylejä. Darwinistinen käsitys ”yksi geeni-yksi valkuaisaine” ja oppi ”roska”-DNA:sta haittasi DNA tutkimusta vuosikymmenien ajan. Sarja olettamuksia Kosminen, kemiallinen ja biologinen evoluutio esitetään aina tapahtuneena tosiasiana. Kyseessä on kuitenkin vain sarja olettamuksia, joita ei ole voitu tai ei voida osoittaa oikeiksi kokemusperäisen tieteen keinoin. Nykyään on mahdollista tutkia laboratoriossa mitä mutaatiot saavat aikaan. Toimiiko evoluution mekanismi käytännössä? Kokemusperäisen tieteen menetelmin voidaan osoittaa, että neodarwinistinen mekanismi ei tuota edes kahta hyödyllistä, samaan aineenvaihduntatapahtumaan vaikuttavaa mutaatiota: Bakteeri, joka ei pysty hyödyntämään laktoosia, tarvitsee kaksi (2) mutaatiota. Laktoosi on (1)kuljetettava solun sisään ja siellä (2) hajoitettava energian tuottamista varten. Kyseessä on kahden, "jo olemassa olevan" solutason entsyymin hienosäätö kahden mutaation avulla laktoosin käyttämiseksi polttoaineena. Laboratoriossa voidaan osoittaa, että tämä ei toteudu. Evoluution väitetty mekanismi voidaan näin laboratoriossa osoittaa toimimattomaksi. Kun pieniä muutoksia ei ole mahdollista saada edes kahteen, jo olemassa olevaan rakenteeseen, kuinka kambrikauden ”evoluutiosilmänräpäyksessä” olisi voinut kehittyä kymmeniä erilaisia rakennetyyppejä ja toinen toistaan monimutkaisempia silmiä? On syytä alleviivata, että bakteeriesimerkissä vaadittavan tyyppiseen täsmätoimintaan sopivat entsyymit olivat jo valmiina ja kysymys oli vain niiden hienosäädöstä kahden mutaation avulla. Jokainen aineenvaihdunnan käyttämistä tuhansista erilaisista entsyymistä on valittava noin 1070 mahdollisen rakenteen joukosta. Luku on varsin suuri. On arvioitu, että maailmankaikkeudessa on noin 1080 atomia. Entsyymin, valkuaisainekoneen- tai rakenteen on oikean toiminnon lisäksi rakennuttava muilta osiltaan sähköisesti yhteensopivaksi ympäristönsä kanssa. Sen tulee kiinnittyä tiettyihin rakenteisiin ja hylkiä samanaikaisesti tiettyjä rakenteita. Miten nämä täsmämolekyylit olisivat voineet kehittyä väitetyllä evoluution mekanismilla, sitä ei tiedetä. Ei itsekorjaavaa Vuoden 2009 Nobel annettiin ribosomitutkijoille. Ribosomi on mykistävän monimutkainen valkuaisaineita tuottava tehdas. Tähän liittyvä artikkeli on teoria.fi -sivuilla, missä myös käsitellään alkusynnyn ongelmia laajemmin ja annetaan kirjallisuusviitteitä. Artikkelissa todetaan myös kuinka evoluutiosta voi tiedeartikkeleissakin esittää tosiasioina miltei mitä tahansa ja jos esityksissä olevia virheitä yrittää oikaista, tämä osoittautuu yleensä mahdottomaksi. Maailmankatsomusalueella tiede ei yllättäen olekaan itsekorjaavaa. Darwin ajatteli, että ensimmäinen solu olisi voinut syntyä jossakin lämpimässä pikku lätäkössä (in some warm little pond). Yli puolen vuosisadan laboratoriotutkimus ei ole ratkaissut ensimmäisen solun synnyn ongelmaa. Darwinkriittisessä elokuvassa ”Expelled - no intelligence allowed” Richard Dawkins myötäilee Francis Crickin ajatusta solujen, maapallon ulkopuolisesta alkuperästä. Solun sisäisen maailman tapahtumista saa käsityksen tutustumalla animaatioihin osoittesta XVIVO.NET. Kehäpäättelyä Teologian opiskelija Charles Darwin sai rohkaisua ’Lajien synnyn’ julkaisemiseksi lääkäri ja maanviljelijä James Huttonin ja lakimies Charles Lyellin uusista geologiaa koskevista näkemyksistä. Geologiset kerrostumat oli 1700 -luvulle asti tulkittu vedenpaisumuksen ja sen jälkikatastrofien jäänteiksi, mutta Hutton ja Lyell katsoivat maaperän kerrostumien syntyneen hitaasti, vuosimiljoonien kuluessa. Tästä seurasi kehäpäättelyyn perustuva tulkinta. Jos trilobiitti oli evoluutioteorian mukaan elänyt kambrikaudella 500 miljoonaa vuotta sitten, voitiin tästä päätellä trilobiitteja sisältävän geologisen kerrostuman iäksi 500 miljoonaa vuotta. Nykygeologia hyväksyy taas katastrofit monien kerrostumien aiheuttajaksi, koska muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ole. Uudet havainnot kivettymättömistä pehmytkudoksista (Reinikainen P., "Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu", www.icr.org/article/4827/[1] ja http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/england/wiltshire/8208838.stm) ja vuosimiljoonien ikäisten bakteerien eloon herättämisestä ("Nature, " 19 Oct. 2000, Vol. 407, ss. 897-900, "Science", 19 May 1995, Vol. 268, ss. 1060-1064) osoittavat geologisten kerrostumien iän suuruusluokan, joka on tuhansia, ei miljoonia vuosia. Lisätietoja iänmäärityksen ongelmista on myös kirjassa "Thousands, not billions" (Don DeYoung). Suunniteltu elämää varten Maailma on täynnä suunnittelua. Oletetun alkuräjähdyksen hienosäätö, luonnonvakioiden arvot, ulottuvuuksien määrä ja fysiikan matemaattisuus sekä maapallon ainutlaatuinen sijainti kertovat, että kaikki on suunniteltu elämää varten. Todennäköisyys että näin olisi sattumalta on samaa suuruusluokka kuin veikata lotossa oikea rivi 10 000 miljardia kertaa perättäisinä viikkoina. Tähän suunnitteluun tutustumista varten kannattaa hankkia dvd-elokuva osoitteesta www.privilegedplanet.com. Ensimmäisen solun syntymisessä ei voida edes puhua todennäköisyyksistä. Mahdoton ei tule mahdolliseksi siten, että sen toteutumiseksi varataan riittävästi aikaa. Koska maailma on ilmiselvästi suunniteltu elämää varten eikä darwinismilla ole mekanismia, joka tuottaisi tarvittavat bio-ohjelmat ja toisaalta estäisi niiden, termodynamiikan toisesta pääsäännöstä seuraavan tuhoutumisen, darwinistit ovat keskittyneet puolustamaan teoriaansa viittaamalla luonnossa havaittaviin ”suunnitteluvirheisiin”, jotka osoittaisivat, että suunnittelijaa ei ole. Richard Dawkins on todennut uudessa kirjassaan, "Maailman hienoin esitys", että silmä on ”idiootin suunnittelema”. Silmässä näet aistinsolut ovat kääntyneet valosta poispäin ja silmässä on sokea täplä. Onko solujen asento evoluution eli ”sokean kellosepän”  työskentelytavasta johtuva ’jäätynyt onnettomuus’ (frozen accident) vai osoitus nerokkaasta suunnittelusta? Jos aistinsolut osoittaisivat silmään tulevaa valoa kohden, kuten mustekalalla, salaman leimaus sokaisisi silmät pitkäksi aikaa. Tätä vaaraa ei mustekalalla ole veden pinnan alla. Ihmisen silmään joka sekunti saapuvat tuhat miljoonaa fotonia kuljetetaan näkösoluille erityisten Müllerin solujen avulla. Kyseessä ovat ”elävät optiset kuidut”, joilla on lukuisia tehtäviä. Ne korjaavat väriaberraatioita, vahvistavat verkkokalvon rakenteen, säätelevät ionien, välittäjäaineiden ja näköpigmenttien tasapainoa ja kierrätystä, huoltavat aistinsoluja ja voivat korjata niissä tapahtuneita vaurioita (www.theregister.co.uk/2007/05/01/eye_eye). Mutkat suoriksi Samaan tapaan ongelmallinen on Dawkinsin väite miehen siemenjohtimen tekemästä mutkasta, joka on hänen mielestään ”naurettava”. Dawkins kirjoittaa: ”siemenjohdin tekee naurettavan mutkan virtsanjohtimen takaa ... jos tämä olisi suunniteltu, kukaan ei voisi vakavissaan kieltää, että suunnittelija on tehnyt vakavan virheen”. Jos kuitenkin miehen kivekset olisivat jääneet sikiöaikaiseen sijaintipaikaansa, tästä olisi seurauksena lapsettomuus. Jos kivekset kiertäisivät virtsanjohtimet ulkokautta, seurauksena voisi olla kaksi kivespussia kummankin reiden tyveen, missä ne olisivat alttiita kuumenemiselle ja vammautumiselle. Dawkins näyttää olevan sokea kivesten 120 miljoonaa siittiötä päivittäin tuottavan koneiston nerokkuudelle. Dawkins ei puhu aidasta vaan aidan seipäistä. Epäoleellisiin yksityiskohtiin takertumisen sijasta hänen pitäisi selittää miksi ja miten evoluutio kehitti suvullisen lisääntymistavan? Toisaalta voidaan kysyä missä on ongelma? – lapsia syntyy ”mutkasta huolimatta”. Eri sukupuolten äärimmäisen monimutkaisen suvunjatkamisjärjestelmän mekanismeista ja sen ”evoluutiosta” Dawkinsilla ei ole paljoa sanottavaa, eikä hän näytä olevan perillä välttämättömän tärkeistä fysiologisista tapahtumista siittiöiden kulkureitin varrella. Siittiöiden ’perämoottorin’ käynnistys ja ’bensiinitankin täyttö’ ym. on tarkoin ohjelmoitu, jotta ne jaksaisivat perille. Esimerkit ”huonosta suunnittelusta” kuten silmän sokea täplä, palaava kurkunpäähermo jne. eivät aiheuta yksilölle haittaa, vai oletko huomannut jotakin? Sen sijaan aikaisempi darwinistinen näkemys kymmenistä ”hyödyttömistä evoluution jäänteistä” tappoi monia ihmisiä, kun esimerkiksi ”tarpeettomia umpieritysrauhasia” kuten jopa kilpirauhasia leikattiin pois. Suomalaisen darwinistin käyttämä esimerkki ihmisen selän kelvottomuudesta on käsitelty teoria.fi -sivustolla. Luonnossa havaittava rappeutuminen johtuu alkuperäisiin eliöihin kertyneestä haitallisten mutaatioiden painolastista. Hautajaisten aika Olemme tilanteessa, missä maailman joka tasolla voidaan todeta suunnittelu, joka tähtää elämän olemassaoloon. Emme tiedä kuinka ”alkusolu” olisi voinut kehittyä ja neodarwinistinen mekanismi ei selitä pääjaksojen samanaikaista ilmaantunista. Luonnossa havaittavat ”suunnitteluvirheet” ja ”roska-DNA” argumentit ovat esimerkkejä tutkijoiden tietämättömyydestä. Sairaudet ja kehityshäiriöt ovat mutaatioden aikaansaamia eiväkä ole ristiriidassa luomisnäkemyksen kanssa vaan aivan päinvastoin tukevat sitä. Luonnontieteen havaintojen valossa on tullut darwinismin hautajaisten aika. Darwinismi on rajoittanut luonnontieteellisen tutkimuksen aluetta jo 150 vuoden ajan. Darwinismista luopuminen ei estä tieteellistä tutkimusta. Newton, Faraday, Maxwell, Kelvin, Boyle, Dalton, Pascal, Ray, Linné, Mendel, Pasteur, Steno, Woodward, Brewster, Agassiz, Kepler, Galilei, Herschel ja Maunder uskoivat luomiseen samoin kuin monet muutkin tieteen uranuurtajat. Tutkimusta kahlitseva darwinismi murtuu vasta uuden tutkijasukupolven myötä. Tietokoneita ohjelmoivalle sukupolvelle ei voi enää uskotella, että ihmistä, kaikki tai ei mitään periaatteella, ohjaavat 10 000 yhteensopivaa bio-ohjelmaa olisivat syntyneet sattumanvaraisten mutaatioiden ja valinnan avulla. Muitakin esteitä tosin on. Kuuluisa kristitty matemaatikko Blaise Pascal totesi: "Niille, jotka haluavat nähdä, on riittävästi valoa. Niille, jotka eivät halua, on riittävän pimeää”. Etuoikeutettua aikaa Luonnossa havaittavaa suunnittelua on nykyään ryhdytty tutkimaan. Tutkimustuloksia sovelletaan jo kaikkien ihmisten eduksi (http://brainz.org/15-coolest-cases-biomimicry). Elämme etuoikeutettua aikaa. Koskaan ei ole samalla tieteellisellä varmuudella voinut yhtyä Paavalin sanoihin Roomalaiskirjeessä (1:18s). Siinä kerrotaan, kuinka luomisen hylkäämisestä seuraa polveutumisoppi ja näin päästäänkin nykyisen maailman ajankohtaiseen kuvaukseen 1. luvun loppuosassa. Tilanne on monin tavoin paradoksaalinen, sillä myös ihmisen erityinen rakenne todistaa hänet Jumalan kuvaksi. Tähän liittyen olen juuri julkaissut aihetta käsittelevän englanninkielisen kirjan "The Image of God". jota voi tiedustella allekirjoittaneelta osoitteesta pekka.reinikainen@fimnet.fi. Pekka Reinikainen