Antti Hakala: Tosimies huolehtii jaloistaan(kin) Podologi Antti Hakala on huolissaan suomalaisen miehen prioriteeteista; autoon satsataan tuntuvia summia, mutta omat jalat jäävät huomattavasti vähemmälle huomiolle. Antti Hakala toteaa heti haastattelun aluksi, että vaikka hän on luopunut Pelle Pelottomalle tunnusomaisen propellimyssyn käytöstä, hän tunnustautuu täysveriseksi keksijäksi. – Keksijöistä on tehty useita väitöskirjoja, ja niiden mukaan meille keksijöille on yhteistä erittäin vähäinen unentarve, hyvä muisti, helppous oppia kieliä ja vahva matematiikka, luettelee 80-vuotias Hakala. – Minä esimerkiksi en ole koskaan omistanut laskinta, vaan lasken kaikki laskut päässäni. Keksijät ovat hänen kertomansa mukaan myös hyvin intuitiivisia ihmisiä. Hakala kertoo usein heräävänsä keskellä yötä ja näkevänsä silmiensä edessä hahmotelman jostain uudesta keksinnöstä. Joka kaiken lisäksi on täysin vieras hänelle. – Nämä ideat nousevat mieleen tavallisesti REM-unen aikana. Herättyäni kirjoitan kaikki unessa ilmi tulleet asiat muistiin. Kun sitten herään aamulla kunnolla, en useinkaan saa selvää muistiinpanoistani – täysiä harakanvarpaita, Antti Hakala naurahtaa. Sama aihe saattaa tulla uniin parinkin vuoden kuluttua, mutta silloin jo huomattavasti viimeistellympänä. Hakala kertoo kokeneensa työssään niin valtavan syvää hartautta auttaessaan vuosien varrella lähes 20.000 ihmistä irti vaivoistaan, ettei voi kuin kiittää Jumalaa siunauksesta. Jalkahiestä liikkeelle Antti Hakala kertoo joutuneensa tavallaan vahingossa tekemisiin jalkojenhoitoalan kanssa vuonna 1971, jolloin hän keksi aineen miesten pahan hajuisen jalkahien torjumiseksi. Jo lapsena herännyt kiinnostus kemiaa kohtaan johti seikkailuretkelle hikirauhasten ihmeelliseen maailmaan. – Meillä miehillä jalkahikeä aiheuttavaa hiivasientä elättävät ekriiniset hikirauhaset, kun taas naisilla puolestaan on jaloissaan apokriiniset hikirauhaset, jotka eivät elätä hiivasientä. Mielenkiintoista tuossa avioriitojakin aiheuttavassa miesten jalkahiessä on, että ko. hiivasieni on sama, jota tarvitaan esimerkiksi viinin valmistuksessa… Alun perin Hakala kehitteli ainetta, jolla voisi puhdistaa saunan lauteet ja lattian, mutta testausvaiheessa havaitsikin kokeeseen osallistuneiden miesten jalkahien kadonneen. Näin lähti liikkeelle Ortopeda -nimisen jalkahien poistoaineen menestystarina, josta ensimmäinen kultamitali tuli Brysselin keksintömessuilla vuonna 1978. Myöhemmin jalkojenhoitoaineiden tuoteperhe jalostui Pedica -nimiseksi, jolla Brysselistä tuli arvokas juryn kultamitali vuonna 1980. Jalkojen hoito retuperällä Suomessa huolehditaan Hakalan mielestä jaloista heikoimmin länsimaista. – Vuonna 2007 suomalaiset käyttivät kenkien ostoon vain 42 euroa henkeä kohden. Me olemme 47. sijalla maailman kenkienkäyttäjämaista! hän huokaisee ja heittää retorisen kysymyksen, minkä perheenjäsenen kengät saavat maksaa kuinka paljon tahansa? – Perheen rakkain jäsen on auto, sen renkaat saavat maksaa 1000-2000 euroa. Lisäksi meillä on laki, joka velvoittaa huolehtimaan tarvittavasta kulutuspinnasta jne. Mutta miten on omien kenkiemme laita, kuka niistä kantaa huolta? Sairaaloittemme ortopedisilla osastoilla odottaa tälläkin hetkellä satoja ihmisiä leikkaukseen pääsyä. Ja Hakalan kertoman mukaan sadasta jonottajasta peräti 84 on naisia ja väittääkin, että suurin syy tähän ovat naisten käyttämät korkeat korot! – Jos suomalaiset hoitaisivat jalkojaan paremmin, kuinka moni todella sairas, esimerkiksi sydänpotilas, pääsisikään leikkaukseen nykyistä nopeammin? Hakala kysyy. Sen lisäksi, että me suomalaiset olemme mieltyneet mahdollisimman halpoihin kenkiin, hankimme itsellemme aivan liian ahtaat, pienet kengät. Antti Hakala muistuttaakin, että iän myötä jalkakaaret laskeutuvat, mikä aiheuttaa jalan sekä pitenemisen että levenemisen. Tämä tulisi ottaa huomioon myös kenkäkaupassa käydessä. Hyväksy epäsymmetrisyytesi Podologi Antti Hakala uskoo suomalaisen lääkärikunnan tarpovan parikymmentä vuotta ruotsalaisia kollegojaan jäljessä. Muutama vuosi sitten Suomessa tehtiin 15 kertaa niin paljon selän ja alaraajojen leikkauksia kuin Ruotsissa. Meillä ei millään tahdota myöntää tosiasiaa, että ihmisen alaraajat ovat erimittaiset ja se aiheuttaa paljon ongelmia ihmisten elämässä päänsärystä ja migreenistä aina sormien puutumiseen ja lonkkakipuihin asti. – Ihminen on yksinkertaisesti epäsymmetrinen luomus. Jokainen nainen tietää vasemman rintansa olevan erikokoinen kuin oikea, ja jokainen mies tietää ”kulkustensa” olevan erikokoiset. Aivan samoin on alaraajojemme kanssa, Hakala toteaa. – Yhden ihmisen muodostumiseen tarvitaan yli 9,3 miljardia tekijää, ja siinä todellekin näkyy Jumalan kädenjälki. Runsaalla 73 prosentilla ihmisistä vasen alaraaja on pidempi kuin oikea. Hakalan kertoman mukaan hyvin yleinen pituusero on naisilla 11–16 mm ja miehillä 12–18 mm. Antti Hakala ei kuitenkaan yritä pidentää lyhyempää jalkaa rukouksella, vaan tekee sen patentoimillaan kenkiin asennettavilla jalkatuilla. Kadunmiehestä presidenttiin Hakala kehitti vuonna 1978 alaraajojen pituuseromittausmenetelmän, pediterapian, joka on edelleen ainutlaatuinen koko maailmassa. Menetelmää voisi verrata tarkkuudessaan hammasproteesien tai silmälasien valmistukseen. Noin pari tuntia kestävässä tutkimuksessa Hakala ottaa lukuisia mittoja asiakkaan jaloista ja tutkii mahdolliset deformaatiot alaraajoissa ja tukirangassa. Tutkimusten perusteella asiakkaalle valmistetaan yksilölliset ortoosit, jotka kestävät normaalissa käytössä saman kuin kengätkin eli 3–12 vuotta. Vuosina 1982–1984 Hakala poti ristiselässään kovaa kipua, johon lääkärit tarjosivat ainoaksi ratkaisuksi lonkkaleikkausta. – Vuoden 1984 huhtikuussa laitoin keksintöni mukaiset jalkatuet kenkiini, ja kaikki kivut lähtivät parissa tunnissa, eivätkä ole sen jälkeen vaivanneet. Tyytyväisiin asiakkaisiin kuuluvat tänä päivänä niin yksi maamme presidenteistä kuin ex-hiihtäjä Jaana Savolainen ja suunnistaja Minna Kauppikin. Mistä työlle jatkaja? Pitkän päivätyön tehnyt, 80-vuotias Antti Hakala myöntää kaipaavansa jo päästä hieman helpommalla. Tyypilliselle pienyrittäjälle ’vuosiloma’ on jo sananakin tuntematon käsite. Suunnitelmissa on myös kirjan kirjoittaminen ja tietouden siirtäminen tuleville sukupolville, jos vain rahoitus löytyisi. – Muistan kuinka takavuosina naistaiteilija, joka mm. toi erääseen näyttelyyn epämääräisen ”klöntin”, sai valtiolta suuren taiteilijapalkinnon. Itse olen uhrannut tähän työhöni koko elämäni, mutta valtio ei ole antanut minulle euron euroa, Hakala huokaisee surullisena. Hän on kuitenkin kiitollinen Jumalan läsnäolosta elämässään. Hakala myöntää Taivaallisen Isämme toki koetelleen häntä, mutta myös ohjanneen vaikeiden aikojen lävitse. Tällä hetkelle Antti Hakala toivoisi löytävänsä itselleen kumppanin, jolla olisi taloudelliset resurssit jatkaa toimintaa ja turvata hänelle kolmen kuukauden rauha kirjoittaa kirjansa ja opetusohjeet. – Jumala on antanut minulle työn, joka minun on saatava päätökseen. Jumala on muistuttanut minua kahdesti tämän syksyn aikana, että älä Antti tuhlaa sinulle antamiani lahjoja. Kimmo Janas