Suomalainen Mika Turpeinen elää Etiopiassa kahden kulttuurin arkea Etiopia on maailman vanhimpia kristillisiä maita. Uskonnollisuus on Etiopian yhteiskunnassa vahvasti läsnä. Mika Turpeisen elämässä uskonto on enemmän arjen tekoja kuin kirkossakäyntiä. Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa katukuva muuttuu vauhdilla. Slummeja puretaan leveämpien katujen, ostoskeskusten ja asuinalueiden tieltä, mikä heikentää ilmanlaatua. – Suomesta kaipaan etenkin puhdasta luontoa ja metsiä. Addis Abeba on likainen kaupunki. En kuitenkaan ainakaan tällä hetkellä halua muuttaa Suomeen, sanoo Etiopiassa vuodesta 2008 asunut Mika Turpeinen. Etiopiaan hän matkasi ensimmäisen kerran ABB-yrityksen työntekijänä vuonna 2004. Työtoveruudesta etiopialaisen naisen kanssa kasvoi vuosien myötä suhde, ja pariskunta avioitui vuonna 2008. Heillä on 10- ja 16-vuotiaat lapset. – Lapset on kastettu ortodokseiksi ja perheessämme eletään ortodoksisten juhlien ja paastojen mukaisesti, mutta minun kanssani lapset käyvät välillä kansainvälisessä seurakunnassa, joka on lähellä baptismia, Turpeinen kertoo. Sähköalan insinöörin töitä yrittäjänä tekevälle Turpeiselle isyys on iso osa arkea. – Olen pyrkinyt tekemään yhteisiä asioita lasten kanssa. Lapsuuden aika on niin lyhyt, vuodet menevät nopeasti. Olen iloinen, että lapset luottavat minuun, ja kysyvät neuvoa. Olen huomannut olevani isähahmo myös heidän ystävilleen, Turpeinen sanoo. Hänellä on myös kaksi aikuista lasta aiemmasta avioliitosta. – Valitettavasti yhteytemme katkesi avioeroni myötä. Tämä harmittaa kovasti. Yhteistä aikaa ilman kännykkää Turpeisen lapset on kasvatettu sekä etiopialaisiksi että suomalaisiksi. Ennen kaikkea hän on pyrkinyt kasvattamaan heidät rohkeiksi. –Olen korostanut, että jos kokee olevansa oikeassa, voi tarvittaessa jopa nousta auktoriteetteja vastaan. Tyttäreni rohkeni koulussa raportoida rehtorille yhden opettajan epäasiallisesta käytöksestä. Vastaava on etiopialaisessa kulttuurissa lähes mahdotonta, Turpeinen kertoo ylpeyttä äänessään. Lapsilleen Turpeinen on pyrkinyt opettamaan myös empatiaa ja myötätuntoa vähempiosaisia kohtaan. Isä ja lapset käyvät toisinaan juttelemassa tai leikkimässä kadulla asuvien lasten ja perheiden kanssa. Joskus Turpeinen tarjoaa ruokaa myös katulapsille ja katuäideille. – Tavoitteenani on tarjota lapsille elämyksiä ja opettaa heitä nauttimaan esimerkiksi luonnosta, ilman kännykkää. Lastenkasvatusasioista on joskus myös käyty perheessä tiukkojakin keskusteluja. Etiopialaisessa kulttuurissa lapsille ja teineille suodaan huomattavasti vähemmän vapauksia ja itsenäisyyttä kuin suomalaisessa kulttuurissa. Uskonratkaisu parikymppisenä Keski-Suomessa varttunut Turpeinen muistaa lapsuuden uskonnollisuudesta etenkin sen, että molemmat vanhemmat olivat kiinnostuneita uskonnosta etenkin historiallisena ilmiönä. – Isä vei minut Israeliin, kun olin 15-vuotias. Kävimme Jerusalemissa kaikissa Jeesuksen elämään liittyvissä paikoissa ja myöhemmin elämässäni olen vieraillut usein monien uskontojen pyhillä paikoilla. Kunnioitukseni uskontoja kohtaan on suurta. Kristinusko kiinnosti Turpeista jo rippikouluiässä. Parikymppisenä hän tutustui Vähäkyrön vapaaseurakunnan väkeen ja vietti paljon aikaa vapaaseurakunnan jäsenten kanssa. – Minun kohdallani kyse oli rauhallisesta nätistä kasvusta uskoon ja kristityksi, ei ollut mitään kääntymystä tai hetkellistä päätöstä. Nykyisin Turpeinen käy kirkossa harvakseltaan. – Usko on tärkeä moraalikoodisto ja antaa elämälle raamit ja ohjauksen. Ihmisiä arjessa auttamalla yritän elää uskoa, en käännyttää ketään, Turpeinen kuvailee. Lapsilleen hän on halunnut korostaa, että uskosta ja uskonnoista saa hyviä oppeja elämään, mutta on oltava myös varuillaan, koska uskontoja käytetään myös aseena ja manipulaation välineenä. – Lapsilla on kavereina myös muslimeja. On hyvä, että he näkevät arjessaan monia uskontoja ja uskonnollisuuden laajaa kirjoa. Lapsiani olen aina yrittänyt viedä yhteisöihin, joissa on kristilliset arvot. Etiopiassa uskonto on Turpeisen mukaan lähempänä arkea kuin Suomessa. Erityisesti ortodoksisuus on myös kiinteä osa kulttuuria ja perinteitä. – Tosin lapsuudenperheessäni kirkko ja usko ei koskaan ollut mitään outoa tai pelottavaa, vaikka emme olleetkaan aktiivisia kirkossa kävijöitä. Etiopiassa oletetaan jokaisen edustavan jotain uskontokuntaa. – Täällä on outoa, jos ei ole uskontoa, ateismi on vieras asia. Ulkomaalaisten oletetaan usein automaattisesti olevan protestantteja. Etiopiassa eri uskontokuntien edustajat tulevat yleensä hyvin toimeen keskenään. – Kun muutin tänne, ABB:n paikallistoimiston johtaja oli muslimi, kakkosmies oli katolilainen ja yrityksen kolmonen oli ortodoksi. Muslimi kävi rukoilemassa kesken kokousten, eikä mitään jännitteitä ollut. Yhteisöllisyys luo yksilölle turvaa Vaikka Turpeinen ei haluakaan muuttaa takaisin Suomeen, hän korostaa arvostavansa sitä, että moni asia on Suomessa hyvin. – Ehkäpä koulujen tilanne on mennyt Suomessa huonompaan suuntaan, mutta täällä etenkin vähävaraisten koulunkäynti on vähäistä ja taso niin huonoa, ettei peruskoulun päättävät läpäise kansallista koetta ja näin heillä ei ole pääsyä jatko-opintoihin. Etiopiassa Turpeinen arvostaa erityisesti yhteisöllisyyttä. – Suomessa pitää soittaa sukulaisellekin ja kysyä voiko tulla kylään. Täällä vain tullaan, ja kävellään suoraan jääkaapille. Yhteisö on Etiopiassa ainoa sosiaaliturva. – On huolestuttavaa, että äärimmäinen köyhyys lisääntyy Etiopiassa. Kaikilla ei ole enää varaa ostaa edes ruokaa. Siksi parempiosaisten apu on tärkeää ja täällä moni hyväosainen kokee velvollisuutenaan auttaa niitä, joilla on vähemmän. Päivi Arvonen