Peltilintu kiinnosti nuoria Suomen Lähetyslentäjät, MAF-Finland järjesti elokuun alussa nuorten ilmailuleiri Peltilintu 2011:n Huittisissa Tuulikki Vampulan lentokentällä. Nyt jo kuudetta kertaa järjestetty leiri oli kerännyt paikalle ilmailusta ja MAF:n toiminnasta kiinnostuneita 14–18 -vuotiaita nuoria tänä vuonna lähes parikymmentä. Viisipäiväisen leirin ohjelmaan kuului mm. lennonjohtajan, lentomekaanikon ja lentäjän työn ja laskuvarjohyppääjien toiminnan esittelyä. Lisäksi jokainen leiriläinen pääsi kolmesti taivaalle; purjekoneen, pienkoneen ja kuumailmapallon kyydissä. Toivo selviytyä – Ilmailuasioiden lisäksi olemme pyrkineet antamaan monien selviytymistarinoiden kautta nuorille rohkeutta. Kun masentuu tai joutuu vaikeuksiin, siihen ei tarvitse jäädä, vaan meillä on Jumala, joka tavalla tai toisella tulee auttamaan, kertoo toinen leirin vetäjistä, Lähetyslentäjien puheenjohtaja Janne Ropponen. – Sana toteutuu, että he jotka odottavat Herraa, he kohoavat siiville kuin kotkat. Leirillä vierailleet puhujat ovat hänen mukaansa opettaneet nuoria ottamaan vastuun omasta elämästään ja tekemään sellaisia ratkaisuja, jotka vievät heitä hyvään suuntaan. Ropponen muistuttaa, kuinka pienistä päätöksistä elämä voi olla kiinni. – Ei tarvita kuin väärä kaveripiiri, niin koko elämä voi kellahtaa nurin. Oma "hiekkalaatikko" Peltilintu -leirin suojelijana toimi kentän omistava kauppaneuvos Leevi K. Laitinen, joka kertoi nuorille oman selviytymistarinansa kartanolaisuuden kahleista. Kesäkuussa 80 vuotta täyttänyt Laitinen kertoo ilmailukärpäsen puraisseen lopullisesti helatorstaina 1988 pienlentokonelennolla Malmi–Tallinna–Malmi. – Matkalla mukana ollut vaimoni Anna Tuulikki ihastui lentämisestä ja kysäisikin jo puolessa välissä matkaa pilotiltamme, että onko näitä koneita myytävänä. Saman vuoden syksyllä Laitinen jo aloitti lentokoulun ja lopullisen lentolupakirjan hän sai kevättalvella 2001 – virkeänä seitsemänkymppisenä! Ja kun matkat Vampulan viikonloppuasunnolta Oripään lentokentälle alkoivat rasittaa, tuli kauppaneuvoksemme mieleen oman lentokentän rakentaminen. Sopiva paikka löytyikin vain kahden kilometrin päästä vapaa-ajan asunnolta, joten ei kun tuumasta toimeen. – Lapsuudessani kaikki leikit olivat minulta kiellettyjä syntinä, myös hiekkalaatikkoleikit, muistelee Leevi K. Laitinen. – Tämä Tuulikki Vampulan lentokenttä on nyt minun hiekkalaatikkoni, jolle saan tulla leikkimään. Kaiken saa aikanaan, kunhan jaksaa odottaa, hän naurahtaa. Kun Helsingin kaupunki teki joulukuussa 2004 päätöksen Malmin lentoaseman sulkemisesta, Laitinen siirsi protestiksi kirjansa Vampulaan ja muutti Helsingin kodin vapaa-ajan asunnoksi. – Vuosi sitten nämä paikalliset viimein totesivat minun olevan hieman tärähtänyt, ja sain virallisesti Huittisten Hullumies -arvonimen, Leevi K. Laitinen virnuilee. Kesäkuussa vietettiin Vampulassa kentän 10-vuotispäiviä ja Leevi K. Laitisen 80-vuotispäiviä. Noin 600 onnittelijan lisäksi kentällä oli 50 ilma-alusta; kaksi kuumailmapalloa, yksi helikopteri ja erilaisia pienkoneita. – Juhlapuheessaan Vampulan entinen kirkkoherra rovasti Eino Lehtisaari totesi, että lentäjä tarvitsee ilmaan noustakseen aina vastatuulta. Leevillä on elämässään ollut paljon vastatuulta, mutta myös tarvittavan paljon myötätuulta, Laitinen muistelee herkistyneenä.. Teksti: Kimmo Janas