Rakkaudesta urheiluun Alppihiihtäjä Kalevi Häkkisen urheilu-ura on monipuolisuudessaan ja ennen kaikkea pitkäkestoisuudessaan maailmanlaajuisestikin mitattuna vailla vertaa. Nyt kasikymppinen Häkä saavutti kuusikymmentäyksi vuotta sitten seiväshypyssä nuorten Suomen mestaruuden ja hän osallistui vielä 2000-luvulla, 75-vuotiaana, nopeuslaskun MM-kisoihin. Näin urheilulegendan kilpailu-ura on piirtynyt seitsemälle vuosikymmenelle. Kalevi Häkkinen syntyi Hankasalmen Kovalanmäelle Etelän tilan nuorimmaiseksi keväthankien hohtaessa vuonna 1928. Vanhemmat Ida ja Taneli Häkkinen olivat juurevia ja työhönsä sydämestään omistautuneita talonpoikia. Perheen kaksi poikaa Kalevi ja vanhempi veljensä Pentti kasvatettiin ajan tavan mukaan Herran kurissa ja nuhteessa. Kristilliset arvot ja aatteet olivat omilta vanhemmilta saatuja läpi elämän kantaneita ohjeita. Näitä ohjeita myös Kovalanmäen koulu, josta myöhemmin tuli Kalevi Häkkisen ja hänen perheensä koti, teroitti oppilaittensa mieliin. Sodan vuoksi Kalevi Häkkisen kouluopinnot supistuivat neljään kansakoululuokkaan. Veljensä jouduttua rintamalle ja siellä sittemmin haavoituttua piti Kalevin osallistua ikäistään suuremmissa saappaissa kotitilansa hoitoon. Etäällä sijaitsevien kivisten peltojen viljely vaati aamusta iltaan ankaraa työntekoa. Liikenevä vapaa-aika kuluikin sitten urheilussa: tahto oli pojalla rautainen kiivetä kavereitaan korkeammalle ja hypätä heitä kauemmaksi. Mielenmaisemansa siintäessä yli laajan horisontin. Voiton nälkä – elämän nälkä Kalevi Häkkisen luontaiset taipumukset veivät hänet jo varhain teknistä taituruutta vaativien urheilulajien pariin. Mäki- ja seiväshyppy sekä aitajuoksu vaihtuivat pujotteluun ja syöksylaskuun. Lajeihin, jotka sodan jälkeisessä Suomessa kuuluivat eksoottisten ja elitististen kirjoihin. Ensimmäisen kilpailumatkansa ulkomaille Häkkinen teki Ruotsin Jällivaaraan vuonna 1950. Rahat menolippuun tulivat oman takin myynnistä ja osa paluumatkasta taittui makuuvaunussa jäniksenä. Jällivaarassa Häkä pääsi ensimmäistä kertaa elämässään laskemaan isosta rinteestä. Se antoikin varsinaisen lähtölaukauksen tulevalle: eteenpäin ja kaikki peliin. Tarvittava pohjakunto ja tienesti löytyivät raa’alla työnteolla mottimetsästä. Etelän talon nuorimmaista oli jäänyt kaivelemaan se, ettei hän päässyt opintielle, sillä tiedonjano kulki yhtä jalkaa hänen elämänjanonsa kanssa. Omatoimiselle ja kekseliäälle nuorukaiselle tulivat tässä vaiheessa avuksi kirjeopiston kielikurssit, joita hän sitten tentti Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun (nyk. Jyväskylän yliopisto) iltakursseilla. Sitä kautta hän omaksui ruotsin, englannin ja italian kielet sekä myöhemmin omatoimisesti saksan kielen. Näin hankittu kielitaito on harjaantunut maailmalla reissatessa ja se on ollut korvaamaton apu erilaisten kontaktien solmimisessa. Kalevi Häkkinen oli Suomen edustajana alppilajeissa Cortinan talviolympialaisissa vuonna 1956. Jälkeenpäin häntä on jäänyt harmittamaan erityisesti se, ettei häntä valittu huippukuntoisena ja kansainvälisissä kisoissa menestystä saavuttaneena sekä olympiarinteet hyvin tuntevana Squaw Valleyn kisoihin vuonna 1960. – Oli se niin karvas pettymys, että siinä tilanteessa harkitsin vakavasti Suomen lumien karistamista kantapäistäni ja Chileen muuttamista, muistelee Häkä tuonaikaisia tuntemuksiaan ja jatkaa, että siihen aikaan valitsijamiehemme eivät yksinkertaisesti olleet tilanteen tasalla ja ymmärtäneet alppilajien merkitystä. 60-luku oli kauttaaltaan Kalevi Häkkiselle menestyksekäs vuosikymmen, joka huipentui Italian Cerviniassa saavutettuun nopeuslaskun maailmanmestaruuteen vuonna 1968. Kilpailun teki erityisen vaikeaksi se, että järjestäjät pitkittivät kisaa tahallisesti toista vuorokautta. Häkkinen toteaa, että hän oli tuolloin niin kovassa kunnossa, että vaikka kilpailua olisi jatkettu vuodella eteenpäin, niin voittaja ei olisi jäänyt epäselväksi. Kalevi Häkkinen on osallistunut kuusi kertaa nopeuslaskun MM-kisoihin ja laskenut muutaman lajin maailmaennätyksen. Oma nopeusennätys (217 km/h) syntyi vuonna 1992 eläkeiässä 63-vuotiaana! Cortinan kisojen lisäksi Häkä on ollut mukana Innsbruckin olympialaisissa vuonna 1976 alppilajien päävalmentajanamme, minkä ohella hän osallistui Albertvillen olympialaisiin vuonna 1992 esilaskijana. Vaikka Kalevi Häkkinen tunnetaankin varsinkin nuoremman polven keskuudessa nopeuslaskijana, eivät hänen kansainväliset saavutuksensa pujottelijana ja syöksylaskijana ja ennen kaikkea näiden lajien suomalaisena uranuurtajana jää nopeuslaskusta juurikaan jälkeen. Kalevi Häkkinen on profiloitunut puhtaan urheilun vankkumattomana puolestapuhujana. Hän uskoo lujasti siihen, että lahjakas nuori terveenä pysyessään pystyy tänäkin päivänä pitkäjänteisellä, professionaalisella valmentautumisella ja peräänantamattomalla sinnikkyydellä nousemaan urheilumaailman huipulle. Häkkisen mukaan huippu-urheilu on ollut iät ja ajat armotonta kamppailua, nykyisin vaan ikävät lieveilmiöt ja rahanmahti ovat tulleet mukaan peliin. Häkkinen painottaa, että dopingtestejä tulisi entisestäänkin tiukentaa, jotta epäterve kilpailu saataisiin kuriin. Kenties ulkomailla vieläkin tunnetumpi ja tunnustetumpi Kalevi Häkkinen listaa pitkän kilpauransa myönteisimmäksi puoleksi hyvien, liki elämänpituisten ystävyyssuhteiden solmimisen. Hänen aikanaan eivät taloudelliset seikat olleet päällimmäisenä kilpailtaessa. Ystäväänsä, olympiavoittaja Toni Saileria lainatakseen Häkä toteaa, että kyllä meillä silloin hauskaa oli, vaikkei meillä rahaa ollutkaan. Kalevi Häkkinen on ollut halki elämänsä oman tiensä kulkija. Pitkälle tee se itse -menetelmin ja omin sovelluksin on hän lujasti itseensä ja Korkeimman johdatukseen uskoen päässyt mielensä päähän. Ikimuistoisia ovat olleet Häkän harjoitukset syöksylaskuasennossa ralliauton katolla kuin myös Julma-Juha Vääätäisen hänelle laatimat juoksuharjoitteet. Kalevi Häkkisen pitkällistä kokemusta ja asiantuntemusta on tarvittu muiden muassa FIS:n tehtävissä (parikymmentä vuotta) ja alppilajien päävalmentajanamme sekä edustushiihtäjiemme mäenlaskutaitojen treenaajana. Kunnossa kaiken ikää Kalevi Häkkiselle on monipuolinen liikunta ollut sisäsyntyistä pikkupojasta lähtien. Nuorison parissa mainiosti viihtyvä Häkä onkin erityisen huolissaan lasten ja nuorten vähäisestä liikunnan määrästä tänä päivänä. Lääkkeeksi hän ehdottaa entistä aktiivisempaa vapaaehtoistyötä sekä nuorten tehokasta liikuttamista. Häkkinen kertoo itse tehneensä runsaasti hiihtourheilun eteen työtä saamatta siitä sen kummempaa korvausta. Työn tulokset ja siitä saatu hyvä mieli ovat tekijänsä palkinneet. Kalevi Häkkinen ei varsinaisesti lopettanut koskaan omaa kilpailu-uraansa, vaan se katkesi 75-vuotiaana jalan loukkaantumiseen. Nykyäänkin hän on timmissä kunnossa. Päivittäiset polkupyörälenkit Sulo-koiran kanssa sekä itselle räätälöidyt voimisteluliikkeet itse suunnitelluilla ja rakennetuilla laitteilla yhdistyneenä harmoniseen perhe-elämään, terveelliseen ravintoon ja mieluisaan asuinympäristöön pitävät miehen edelleen vetreänä. – Tärkeintä on saada tehdä työtä siihen tahtiin kun se itsestä hyvältä tuntuu, korostaa Häkä ja jatkaa, että omia tuntemuksiaan pitää osata kuunnella ja rytmittää päivänsä sitten sen mukaan. Kansan syvistä riveistä kosmopoliitiksi ja alppihiihdon suomalaiseksi pioneeriksi tiensä raivanneen Kalevi Häkkisen elämänmittainen kiintopiste on ollut Kovalanmäki ja synnyinkodin tanhuat. Hyvä on ollut mestarin lähteä sieltä eri puolille maailmaa, mutta vielä parempi on ollut palata kotiin oman perheen pariin, kunnes kutsu on taas kuulunut uusiin koitoksiin. Anna-Leena Pänkäläinen