Kristillinen porilaisyhtye Keep the Change, Despair voitti makeisyhtiö Leafin järjestämän Sisulla Stagelle -bändikilpailun, johon osallistui yhteensä 930 bändiä. Voittaja matkusti Helsinkiin Nosturiin keikalle metallibändi Mokoman lämppäriksi.

– Ääniä internetissä järjestetyssä kilpailussa annettiin kaiketi noin kolmekymmentätuhatta, joista me saimme 8 319. Vaikka kilpailu oli kaiken kaikkiaan melko rankka kokemus, on Nosturin keikka ehdottomasti unelmiemme täyttymys, sanovat bändin pojat.

Jumalan kunniaksi
KTC,D lähti käyntiin neljän koko ikänsä toisensa tunteneen nuoren toimesta. Yhteisen menneisyyden ja kristillisen taustan lisäksi poikia yhdisti intohimo musiikkiin. He halusivat tehdä jotain erilaista, ei muilta kopioitua, vaan juuri sitä, mistä he pitivät. Musiikkia he halusivat tehdä Jumalan kunniaksi ja Jumalan kanssa. Kesällä 2008 yhtyeeseen liittyi Lauri Lilja, joka tuli täyttämään basistin paikan, jota nykyään toisen kitaran varressa oleva Viktori soitti.

Vuodesta 2008 lähtien (vuoden säveltämisen ja harjoittelun jälkeen) Keep The Change, Despair on keikkaillut eri puolilla Suomea. Bändi on myös järjestänyt itse useita tapahtumia kotikaupunkinsa Porin alueella. Tuntemattomana bändinä keikkojen saaminen on vaikeaa, halpojen ja DIY-tyylisten bändi-iltojen järkkääminen on kehittävää ja palkitsevaa.

Vaikutteita KTC,D on saanut ainakin yhtyeiltä kuten Killswitch Engage, After The Burial, Underoath ja Enter Shikari.

KTC,D on julkaissut tähän mennessä 2 demoa, molemmat vuonna 2009. Toukokuun lopussa 2010 julkaistiin Mini EP, joka sisälsi kaksi kappaletta.

Pidä loput, epätoivo
Nimi ”Keep the Change, Despair” eli ”Pidä loput, epätoivo” on kitaristi Rasmus Forssellin idea. – Vaikkakin sen saa tulkita kuten haluaa, niin meille se tarkoittaa sitä, että jokainen ihminen on syntinen, ja että jokainen voi tehdä parannuksen. ”Epätoivo”, toivon vastakohta voidaan ajatella paholaisena ja ”pidä loput” taas toteamuksena siitä, ettei tarvitse epätoivolta enää mitään takaisin, kommentoi Rasmus.

Ennen nykyistä nimeään oli bändillä nimenä ”Ocho Nuevo”, joka on peräisin lukion espanjan kursseista ja joka kuulosti silloin hyvältä, suomeksi ”kahdeksan uusi”.

– Kun tuli tilanne, jossa mietimme bändin nimen vaihtamista ja siinä oli kaikenlaisia ehdotuksia, joista poimin sitten nimen ”Keep The Change, Despair”, Rasmus lisää.

Yhteiskristillisyys
Yksi jäsenistä kuuluu metodistikirkkoon, yksi luterilaiseen, yksi vapaaseen ja loput helluntaiseurakuntaan. – Emme ole kaikki kristillisistä perheistä, mutta yhdessä olemme uskova perhe, painottaa Penjami bändin sisäisestä yhteydestä.

– Jossain vaiheessa oli erinäisiä kriisejä bändin sisällä, eivätkä kemiat synkanneet yhteen, mutta olemme saaneet selvitettyä ne.
Meillä meni ennen hyvin, mutta nyt tuntuu, että menee vieläkin paremmin. Olemme keskustelleet asiat kuntoon, ja nyt näyttää hyvältä, Penjami kommentoi.

– Bänditoiminnan ulkopuolellakin hengailemme yhdessä, ja parhaat kaverit löytyvät tästä bändistä, Viktori hymyilee.

Pojat elävät uskoaan todeksi joka päivä, ja se vaikuttaa myös bändiin. Sanoituksillaan pojat haluavat kertoa, että on olemassa jotain suurempaa kuin se, mikä on maailmassa. On Jeesus, joka otti voiton kuolemasta. Rukous ja yhteys Jumalaan näkyvät bändissä, ja jatkuvana rukousaiheena on, että Jumala ohjaisi yhtyeen tulevaisuutta.

Niin kuin poikien myspace -sivustollakin lukee Raamatun kohdan lainaus ”Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt” – Matteus 11:30.

Pojilla on myös omia rakkaita Raamatun kohtia, kuten ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu” kertoo Penjami.

– Luukas 9:23 on noussut minulle tosi tärkeäksi, kertoo Viktori.

– Mulle useasti toistuva kohta on Matteuksen viidennestä ”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta”, Robert kertoo.

Pettymysten kautta voittoon
– Suurin pettymys urallamme on ollut se, kun meillä oli tulossa tutun kautta saatu ensimmäinen keikka. Sitten päivää ennen tapahtumaa kaveri ilmoittikin, että tapahtumassa ei saa olla mitään hengellistä ja keikka joudutaan perumaan, ellei sanoja esimerkiksi muuteta tai jos emme soita omaa musiikkia keikalla. Se oli varmaankin suurin pettymys, koska bändin nimikin oli ollut kaikissa julisteissa, muistelee kitaristi Rasmus.

– Mielestäni suurin pettymys on ollut, kun menimme Ryttylään bändikilpailuun ja vuokrasimme pienen Skodan Avis-autovuokraamosta, johon upposi rahaa noin 200 euroa kolmelta päivältä. Sitten menimme keikkapaikalle ja vedimme 15 minuutin setin ja hävittiin kilpailu, laulaja Penjami lisää.

– Myös jotain positiivistakin löytyy Ryttylän kilpailusta. Saimme todella arvokkaita vinkkejä bändille, kuten että yhteissoittomme silloin oli todella huonoa. Olemme vinkkien ansiosta päässeet kehittymään vielä pidemmälle musiikissamme.

– Tähän saakka kappaleet ovat tehneet molemmat kitaristit. Yksi tekee ensin koko rungon kappaleeseen, sitten kaikki heittelee omia ideoitaan siihen lisäksi, ei sen kummallisempaa, kitaristi Viktori kertoo.

– Jokainen meistä tekee myös sanoituksia, mutta sitten minä sovitan ne kappaleeseen lopuksi, Penjami lisää.

Mielenkiintoista taustaa poikien musiikkiin tuo lukihäiriönsä takia laulaja Penjami, joka kirjoittaa usein omia sanoituksia, mutta välillä pyytää veljeään Viktoria kirjoittamaan sanelunsa perusteella, ja näin saadaan homma luistamaan hyvin.

Arvomaailma
– Tuomme esille arvomaailmaamme sanoitusten kautta ja joltain osin tekojemmekin. Yritämme parhaamme mukaan näyttää, että olemme uskovia. Haluamme ihmisten näkevän biisien nimissä, sanoituksissa ja soittoasenteessamme, kenelle ja kenen vuoksi soitamme tätä musiikkia, ja että tässä on jotain isompaa takana, kertoo rumpali Robert.

– Olemme rukoilleet rohkeutta, että pystyisimme näyttämään enemmän sitä, kenelle me teemme tätä. Meille on oikeasti tärkeää, että meistä tulee ilmi, että teemme kaiken tuonne ylöspäin, Viktor lisää.

– Monilla keikoilla olemme kertoneet, että olemme kristitty bändi, mutta usein, kun on ollut lyhyt setti ja pitää saada soittaa mahdollisimman paljon siinä ajassa, emme ole pystyneet kertomaan kaikkea, mitä olisimme halunneet, vaikka se olisikin hyvin tärkeää, Penjami harmittelee.

– Toivomme, että tämän illan keikallakin Pyhä Henki voisi vaikuttaa ihmisiin, koska ei se vaikuta aikaan tai paikkaan, missä Henki voi toimia ja vaikuttaa, Robert toivoo.

Ei kiirettä
Tällä hetkellä pojat odottavat tulevaisuudelta hyvää. Toiveissa on uusia valloituksia keikkojen ja äänitteiden muodossa. Viestin vieminen on tärkeää, koska sairaat tarvitsevat edelleen parantajaa, Jeesusta Kristusta. Tavoite KTC,D:llä on edelleen sama kuin alussa: pyrkimys omaperäisyyteen ja suurimman rakkauden julistaminen.

– Tulevaisuuden suunnitelmista sen verran, että levysopimus olisi hieno saada. Sillä ei toki ole mitään kiirettä, koska meillä on vielä suurin osa bändistä koulussa. Kyllä se olisi OK nytkin, mutta meillä ei ole aikaa panostaa niin paljoa, mitä se ehkä sitten vaatisi. Olemme vielä melko nuoria, eikä tässä mitään kiirettä ole, hymähtelee kitaristi Viktori.

Illan Nosturin keikan jälkeen Robert ja Lauri juttelivat pääesiintyjäbändin laulajan Marko Annalan kanssa.

– Annala kyseli, että kauanko ollaan soitettu ja paljonko keikkoja ollut, ja ihmetteli, että paljon on ollut keikkaa näin nuorella bändillä. Hän kehui myös laulajaa Penjamia hyvästä kontaktista yleisöön ja rohkeasta asenteesta, yleensä aloittelevat bändit vähän ujostelevat yleisön edessä kuulemma. Yleisesti hyvää settiä, kertoo basisti Lauri illan keikasta.

Bändiä voi käydä tutkailemassa osoitteessa:
www.myspace.com/ktcd

Teksti: Petri Janas
Kuvat: Juha Seila