Nyrkkeilykehässä Jumalaa korottaen Nyrkkeilyn SM-tittelin 81 kilon sarjassa itselleen iskenyt Niklas Räsänen haluaa päästä urallaan mahdollisimman pitkälle ja antaa Jumalalle kaiken kunnian. Helsingissä, Töölön Kisahallissa helmikuussa järjestetty miesten SM-nyrkkeilyn 90-vuotisjuhlaturnaus nosti 26-vuotiaan Räsäsen kerralla nyrkkeilyä seuraavan yleisön tietoisuuteen. Urheilukärpäsen puremana Kotkassa syntynyt Niklas kertoo olleensa pienestä asti menevä ja villi, mutta myös hyväntahtoinen poika. Vanhemmilla oli pojassa pitelemistä. – Urheilu ja liikunta on aina ollut iso osa elämääni. Isän esimerkki on myös vaikuttanut tähän kovasti. Ylimääräinen energia oli hyvä kuluttaa liikkuen. 6 -vuotiaana astelin telinevoimistelusalille sekä jalkapallokentälle, ja niiden lajien parissa kuluivatkin seuraavat 10 vuotta, Niklas Räsänen muistelee. Näiden lisäksi harrastuksiin kuuluivat myös yleisurheilu, salibandy, koripallo. – Ja yli jäänyt aika pelattiin kavereiden kanssa päivittäin pihapelejä. Olin urheilullisesti lahjakas. Nautin kilpailusta ja liikunnasta tosi paljon. Murrosiässä tulivat kuvioihin uudet kiinnostuksen kohteet ja urheilu sai jäädä. Rumpujen soitto, kaverit ja tytöt alkoivat viedä nuorukaisen huomiota. Kavereiden kanssa perustettiin bändejä ja vietettiin miltei kaikki aika treenikämpillä. – Tavattuani tulevan vaimoni sai hänkin kokea paikan ihanuuden odotellessaan poikaystäväänsä bändikämpän haisevalla sohvalla, Niklas naurahtaa. Myötä- ja vastamäkiä Parin vuoden seurustelun jälkeen Tiia ja Niklas avioituivat 2007 ja edessä oli muutto Helsinkiin ensimmäiseen yhteiseen asuntoon. Avioliitto ei kuitenkaan ollut ruusuilla tanssimista, ja nuori pari erosi vaikeuksien jälkeen vuonna 2009. Vuoden erossa olon ja kypsymisen jälkeen he palasivat yhteen ja menivät uudelleen naimisiin kesällä 2010. – Jumalan armosta. Koskaan aiemmin en osannut edes kuvitella, kuinka hienoa hyvä parisuhde ja avioliitto voi olla. On mahtavaa saada jakaa koko elämä parhaan ystäväni kanssa. Niin hyvät kuin huonot hetket, Niklas toteaa. Huhtikuussa 2011 Tiia synnytti perheen esikoisen, Ludan. – Poika on minulle kaikki kaikessa. Toki Tiia myös. Vanhemmuus on ollut haasteellista mutta todella hienoa aikaa. Lapsi on opettanut paljon kärsivällisyyttä sekä hetkessä elämistä. En osaa kuvailla, kuinka hyvältä tuntuvat poikani halaukset ja suukot tai muut huomionosoitukset. Katsoessani ja ihaillessani omaa lastani ajattelen usein, kuinka Jumala katsoo meitä samalla tavalla. Rakastaen ja ylpeänä, Niklas herkistyy. Villi ja vapaa kohtaa Jumalan Uskoon Niklas tuli 13 -vuotiaana seurakunnan leirillä, johon kaveri sai hänet houkuteltua. Kokemus oli hänen kertomansa mukaan mieletön. – Iltahartauden jälkeen minä ja kaksi muuta juuri uskoontullutta ystävääni rukoilimme kaksi tuntia teltassamme. Se oli huikea kokemus. Sellaisille ADHD -pojille se oli hurjan pitkä aika rukoilla ja keskittyä. Mutta aika lensi kuin siivillä. Tunsimme Jumalan läsnäolon joka solullamme, nyrkkeilymestarimme muistelee. Uskonelämä on ollut Niklaksen kertoman mukaan yhtä vuoristorataa, eikä hän omien sanojensa mukaan todellakaan ole ollut mikään kuoropoika. Sanonta ’villi ja vapaa’ kuvastikin häntä varsin hyvin. Muutama kuukausi sitten hän koki tulleensa tien päähän. Uskon kanssa oli takana pitkä haalea jakso. Jumala oli puhutellut häntä jo pitkän aikaa, mutta Niklas ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa – kunnes tuli täysi stoppi. Hän koki hakkaavansa päätä seinään, eikä tuntenut elämässä olevan mitään todellista järkeä. Vaikka vierellä oli ihana perhe, nyrkkeily kulki, ystäviä ympärillä ja paljon muuta. Kaikki tuntui kuitenkin merkityksettömältä. – Yhtenä iltana menimme seurakunnan kokoukseen, ja Jumala kohtasi minut niin suurella rakkaudella, etten voinut kuin murtua itkemään. Koin kuinka Jumala piti minua sylissään ja vakuutti kaiken olevan Hänen kädessään. Kunhan luovuttaisin koko elämäni hänelle. Päätin laskea irti ja antautua. Jälleen kerran se oli mieletöntä. Enkä ole hetkeäkään katunut päätöstäni, Niklas kertoo. Jumalalta tasapainoa ja onnellisuutta Nyrkkeilyn Niklas Räsänen aloitti vasta 20 -vuotiaana muutettuaan Helsinkiin vuonna 2007. Hän arvioi, että jos Jumala on antanut hänelle lahjoja urheilijana, niin olisi suotavaa käyttää ne mahdollisimman hyvin. Nyrkkeilyssä olisi vielä tilaisuus, vaikka monen mielestä hän olikin jo liian vanha. – Kävin puntilla ja huomasin joukon kavereita menevän nyrkkeilytreeneihin toiseen saliin. Halusin myös kokeilla. Huijasin valmentajaa, että osaan jo hieman nyrkkeillä, jotta hän päästäisi minut suoraan kisaryhmään. Niklas muistelee nähneensä edellisenä vuonna nyrkkeilyn SM-kilpailujen finaalit televisiosta ja nauraneensa ystävänsä kanssa, kuinka pienellä treenillä kaikki voitettaisiin. Lyönnit eivät edes näyttäneet kovilta, ja olihan ottelijoilla ’nössöt’ kypärät päässä. – Kuinka ollakaan nyrkkeilysalillani treenasi yksi televisiossa näkemistäni finalisteista. Ensimmäisen otteluharjoituksen jälkeen ymmärsin paremmin. Kaveri löi niin kovaa, että tuntui kuin pääni halkeaisi. Usein myös makasin lattialla haukkoen henkeä ja pidellen kylkeäni, johon mojova koukku oli uponnut. Treenien jälkeen särki usein päätä ja oli todella runneltu olo. Niklas ajatteli kuitenkin, että joku päivä hänestä tulee todella hyvä eikä hän aio varmastikaan luovuttaa. Ensimmäiset kolme otteluaan hän hävisi liian jännittämisen ansiosta. – En saanut itsestäni mitään irti. Monet puhuivatkin, ettei minusta koskaan tule nyrkkeilijää. Päätin kuitenkin toisin.  Nyt viiden ja puolen vuoden jälkeen hänellä on SM-kilpailuista pronssia, kaksi hopeaa ja viimeisenä kulta. Niklas on myös päässyt edustamaan Suomea maajoukkueen mukana ja saavuttanut kovista kansainvälisistä turnauksista mitaleja – Geebee-turnauksessa hopeaa ja Tammer-turnauksessa pronssia. Niklas harjoittelee ahkerasti. Kaksi kertaa päivässä kuutena päivänä viikossa. Joskus viitenä. – Ennen nyrkkeily oli epäjumala minulle. Määritin itseäni sen kautta ja elin elämääni vain menestys mielessäni. Ajattelin aina että sitten olen onnellinen, kun olen saavuttanut sitä tai tätä. Mikään saavutus ei kuitenkaan tuntunut sen kummemmalta. – Jumala on antanut elämääni tasapainoa ja onnellisuutta. Osaan jo paremmin nauttia hetkestä. Päämääränä minulla on oppia tuntemaan Jumalaa enemmän ja elää elämää täysillä Hänen kanssaan. Nyrkkeilyssä haluan päästä niin pitkälle kuin pystyn, ja haluan antaa Jumalalle kaiken kunnian. Helppoa se ei ole, mutta onneksi omassa voimassa ei tarvitsekaan rypistellä, Niklas huomauttaa. Niklas Räsänen 26 v Vaimo: Tiia Poika: Luda Oliver Seura: Helsingin Urheiluseura Valmentaja: Henri Kujanpää Painoluokka : -81kg Teksti: Kimmo Janas Kuvat: Risto Hirvonen