Viktor Klimenko – stand up -evankelioinnin uranuurtaja Viktor Klimenko viettää juhlavuotta kahdellakin tasolla; 50 vuotta taiteilijan uralla ja 70 vuotta maallista taivallusta. Idea juhlavuoden viettoon tuli Klimenkon kertoman mukaan kuin salama kirkkaalta taivaalta. – Joululevyn tekemisen yhteydessä tajusin, että tämähän on historiallisestikin erikoinen tapaus. Tästähän voisi tehdä mediajutun. Kun Viktor Klimenko tuli aikoinaan uskoon, hän oli vetonaula. Oli seurakunnille siunaus, kun kuuluisa taiteilija veti salit täyteen kansaa. Ja levykauppa kävi. Ja seuraavana tuli tietenkin inflaatio. – Olen pyörinyt vieläkin seurakunnissa, mutta ihmisiä ei enää kiinnosta samalla tavalla. Olemme tulleet ristiriitaiseen tilanteeseen; olenko taiteilija vai evankelista? Taiteilijalle oli kysyntää takavuosina, mutta ei enää evankelistalle. Populismi on tullut seurakuntiin, ja sitä ei Klimenkon mielestä hallita. – Niin tuli ajatus irtiottoon kuolemaa tekevistä seurakunnista. Minulla on siihen oikeus juhlavuotta viettävänä taiteilijana, hän naurahtaa. Klimenko myöntää myös olevansa anteeksipyynnön velkaa niille, jotka haluavat kuunnella taiteilijaa, mutta eivät välitä Jeesuksesta. Siksi hän haluaa pitää kunnon konsertin, jonne ihmiset uskaltavat tulla pelkäämättä Raamatulla päähän hakkaamista. – Haluan saada kontaktin ihmisiin, jotka eivät syystä tai toisesta halua tulla seurakuntaan. Kristillisyys ja taide Niille uskoville, jotka luulevat hänen nyt piilottelevan uskoaan, Klimenko haluaa siteerata hieman suurempaa taiteilijaa, joka joutui kahnauksiin ortodoksikirkon kanssa. Eli Leo Tolstoita, joka oli varmasti uudestisyntynyt kristitty. Hänhän vastusti sekularisoitunutta uskontoa. Tolstoi totesi, että uudestisyntyneestä sydämestä pulppuaa aina kristillistä taidetta, vaikka Jeesuksesta ei sanottaisi sanaakaan. – Miten sinä voit piilottaa Kristusta sinussa? Ja millä oikeudella uskovat tappavat sinun taiteesi? ihmettelee Klimenko ja kertoo oppineensa vuosien varrella, että Jeesuksesta laulaminen ei ole taidetta, eikä Raamatun lukeminen ole kirjallisuutta. Ne ovat kaksi eri asiaa. – Siksi en ole koskaan pitänytkään siitä, että seurakunnissa pidetään hengellisen musiikin konsertteja. Kristillisyys ei ole taidetta. Mutta jos lauletaan palavasti Jeesuksesta, sen täytyy tulla sydämestä eikä siksi, että levyjä ostettaisiin. Uudesta Testamentista ei hänen mukaansa löydy yhtään ohjetta, mikä on kristillistä taidetta ja mikä on synnillistä taidetta. Jeesus ei koske siihen kertaakaan. Ja juutalaiset olivat tunnetusti maailman lahjakkaimpia taiteilijoita. Konsertista herätyskokoukseen – Tänä vuonna juhlin taiteilijana ja kysyn, eikö taiteilija saa olla uskovainen, ja eikö taiteilija ole uskovainen, jos se ei jeesustele joka käänteessä? Olisihan se muuten aika upeaa, jos juhlakonserttini saisi nousta siivilleen populistisesti, ja sitä seuraisi herätys. Olisi makeeta vaihtaa konsertti herätyskokoukseksi, Klimenko nauraa. Ensimmäinen juhlakonsertti järjestetään äitienpäivänä Musiikkitalossa, josta saadun palautteen perusteella Klimenko käynnistää kiertueen. Marraskuuksi on jo suunniteltu toinen juhlakonsertti Finlandiataloon. Musiikkitalon valinta konsertin pitopaikaksi oli hänen kertomansa mukaan selvä; jos musiikki ei kiinnosta, niin uuden musiikkitalon luulisi ainakin kiinnostavan. – Laitoimme lippujen hinnatkin mahdollisimman alhaisiksi (alk. 17 euroa) että perheetkin voisivat tulla. Jos ostaa opastetun kierroksen tyhjään taloon, sekin maksaa jo 15 euroa, Klimenko huomauttaa. – Jos sali tulee täyteen, selviämme suurin piirtein omillemme, olettaen, että edes osa muusikoista tulee mukaan vanhalla kunnon talkooperiaatteella – voittoahan tässä ei tavoitella, vaan viettää juhlavuotta. Herätys on tulossa – Odotan herätystä, siitä on kolme vahvaa profetiaa, Klimenko toteaa innostuneena. Niilo Ylivainio sanoi aikoinaan, ettei tämä ei ole se herätys, jonka Jumala on hänelle näyttänyt. Hilja Aaltonen odottaa myös herätystä, jonka Jumala on hänelle luvannut. Eikä hän sanallakaan mainitse, että kyseessä olisi Niilo Ylivainion aikana ollut herätys. Samaa todistaa myös Kathryn Kuhlmanin aikoinaan saama profetia, että Suomi saa herätyksen 30 vuotta Niilo Ylivainion kuoleman jälkeen. – Mielestäni meidän kannattaisi jo uskossa tarttua lupaukseen, ettei sekin kulje ohi. Meidän täytyy ojentautua herätykseen ja tämä juhlakonsertti on yksi ulostulo. Jos populismi hyväksyttiin, kun tulin uskoon, se täytyy hyväksyä nytkin. Viktor Klimenko muistuttaa, että seuraavasta herätyksestä tulee vaikea, sillä Saatana tekee kaikkensa estääkseen sen. Ja maalliset lait, tasa-arvolait, vihalait yms. antavat meille täyden oikeuden nousta herätystä vastaan. Myös kirkko tulee Klimenkon arvion mukaan nousemaan herätystä vastaan. Aivan kuten Jeesuksen aikanakin. – Mutta uskovat tulevat myös näkemään ihmeitä, kun palaamme julistamaan totuutta eli sitä, mikä on kirjoitettu. Karitsan häihin haluava porukka tulee harvenemaan mutta myös vahvistumaan, hän toteaa. Vedestä viiniä – Olen aina ihmetellyt, miksi Jeesus teki vedestä viiniä. Moni toteaa viinin olleen alkoholitonta, mutta minä en usko sitä. Raamatussahan todetaan, että tätä olisi pitänyt antaa ensin, että he humaltuisivat. Tuskin alkoholiton viini ketään humalluttaisi, sehän on jo Raamatun vääristelyä väittää moista, Viktor Klimenko huomauttaa. Eli mikä oli Jeesuksen juju, sitä hän ei tiedä. Mutta sen Klimenko tietää, mitä se sai aikaan – yhdessä yössä koko Israel tunsi Jeesuksen. Se oli varsinainen mediatemppu. Jeesus ymmärsi median merkityksen! Eikä se ollut edes suuri ihme, sillä olihan esimerkiksi kuolleita herätetty henkiin aikaisemmin yms. Klimenko harmittelee, ettei hääväki ymmärtänyt ottaa talteen edes yhtä pullollista Taivaallista viiniä! – Ajattele, ei rypäleistä puristettua, ei käynnistettyä – todella upeata! Siksi minäkin kutsun tätä juhlavuosiprojektia Vedestä viiniksi -projektiksi. Evankeliointi on taitolaji Viktor Klimenkon mielestä taiteilijoiden pitäisi antaa kehittää omia kalastusmenetelmiänsä. – Vajaa vuosi sitten erään tilaisuuteni jälkeen minulle tultiin sanomaan, että vaude Viki, ook sä tajunnut, että sä oot stand up –evankelista, hän muistelee hymyillen. – Jos olet esiintymässä jossain seurakunnassa, et voi pitää pitkiä saarnoja, vaan laulu + iskulause, laulu + iskulause jne. On aivan sama radioesiintymisissä; jos puhut pitkään laulujen välissä, kuulijat kääntävät toiselle kanavalle. Kimmo Janas