Helsinkiläinen maarakennusyrittäjä Timo Havo teki marraskuussa elämänsä matkan Chileen. Maapallon toiselle puolen ei yleensä lähdetä hetken mielijohteesta. Ja tälläkin kertaa riittävän hyvä syy löytyi enduron joukkuemaailmanmes- taruuskilpailuista, josta käytetään nimeä Six Days – eli kyseessä on kuuden päivän ajo.

Timo ei kuulunut joukkueeseen, vaan oli mukana huoltoporukoissa. Tosin varsinainen pointti matkalle oli omien pyörien vuokraus ja tutustuminen maahan hieman kilpailupaikkakuntaa, Pohjois – Chilessä sijainnutta La Serenaa laajemminkin.

Varsinainen kilpailu ajettiin 12. – 17.11., mutta Timo Havo ja Kyösti Tuuli lähtivät matkalle jo 4. 11. ja palasivat vasta 20.11.
– Väillä ajelimme kilpailureittejä, toisinaan valloitimme mielenkiintoisen vuoren tai jäimme vain rannalle leikkimään beach-crossia, kuvaa Timo kaksikon pyöräilyjä.

Varsinainen kilpailukin on iso tapahtuma, sillä osanottajia on ympäri maailman n. 530 ja joukkuekokoonpanoja on monenlaisia - on trophy joukkueita aikuisille, juniorijoukkueita ja enemmänkin harrastajapohjalta toimivia kerhojoukkueita. Vanhin kisan läpiajanut kilpailijakin oli suomalainen, 55 -vuotias Seppo Suominen.

Suomi on ollut lajissa varsin suvereeni, voittaen mm. viime vuonna Uudessa –Seelannissa järjestetyissä kisoissa maailmanmestaruuden. Tälläkin kertaa Suomi oli tukevassa johdossa, mutta viime hetken tekniikkamurheet pudottivat sijoituksen kauas kärjestä. Katsojat nimittäin osallistuivat sääntöjen vastaisesti suomalaiskilpailijan, seitsemänkertaisen maailmanmestarin Juha Salmisen hiekkaan juuttuneen pyörän työntämiseen. Tämä tilanne oli liikaa, sillä yksi suomalaisjoukkueen jäsen oli jo joutunut keskeyttämään aiemmin kaatumisen tuloksena syntyneisiin teknisiin ongelmiin.
Voitto meni tällä kertaa Italiaan.

Tosin Suomi ei nyt ollut liikkeelläkään aivan parhaalla mahdollisella joukkueella, sillä pari maailmanmestaria oli syrjässä muiden kilpailujen ja loukkaantumisten vuoksi.

Viinitilalle jaTenolle kalaan
Havo ja Tuuli eivät tyytyneet katselemaan Chilen maisemia vain pyörän selästä. Heillä oli heti 30 -tuntisen lentokoneella ja autolla tehdyn matkan jälkeisenä päivänä vuokrattuna auto, jonka keula suunnattiin maan eteläosiin.

Matkaa autolla kertyi noin 800 kilometriä, joka pitkässä maassa ei ole vielä lähelläkään eteläkärkeä eli Tulimaata. Matkalle osui kuitenkin mielenkiintoisia paikkoja, kuten Argentiinan rajalla Andeilla kolmen kilometrin korkeudessa sijaitseva laskettelukeskus Portillo ja Valparaison satamakaupunki.

Matkaan kuului myös vierailu Miguel Torresin viinitilalla ja yritys päästä kalaan Teno – joella. Pohjois –Suomen kuulun lohijoen kaimalla olisi ollut kyllä mahdollisuus kalastaa, mutta kalastusvälineitä ei vain ollut saatavilla.

Automatkalla miehet kokivat myös Chilen ilmaston vaihtelevuuden. Jossain ylhäällä vuoristossa olevasta kahdeksan asteen viileydestä laskeuduttiin hetkessä laakson 34 asteen helteeseen. Matkan aikana toisella puolella maapalloa elettiin kevättä ja perusilma oli viileähkö, mutta maan kapealla Andien ja meren jäävällä kaistaleella lämpötilaerot olivat todella dramaattisia ja äkillisiä.
– Auringon kuumuuden huomasi muuten selvästi, kun päivän pyörälläajelun jälkeen ranteeseen hansikkaan ja hihan väliin oli palanut selvä raita, muistelee Timo olosuhteita.

Muuten enduromatkailu on Timo Havon mukaan hieno kokemus, sillä pyörällähän pääsee käytännössä mihin tahansa. Tosin tiettömien taipaleiden takana vaanivat myös vaarat ja tarvittava apu loukkaantumisten ja pyörärikkojen sattuessa voi olla tavoittamattomissa. Havo ja Tuuli selvisivät kuitenkin retkistään vain vähäisin naarmuin ja pyörän korjauksin sekä lukemattomissa pienissä kaktuksissa rikkoutuneiden renkaiden paikkauksin, vaikka vuokratuille tuliterille Hondan pyörille kertyi matkaa toistatuhatta kilometriä. Timolla oli käytössään nelipuolisatanen 4-tahti pyörä ja Kyöstillä kaksijapuolisatanen, samoin nelitahtinen.

Uudelleen, mutta nyt Kreikkaan
Varsinainen kilpailu oli myös tapahtumana mielenkiintoinen. Kuuteen päivään mahtui leirielämään La Serenan golfklubin alueelle pystytetyllä varikolla – jossa muonahuollosta huolehti oma kokki. Asiakkaitakin hänellä riitti, sillä huoltopuolella pyöri yhteensä nelisenkymmentä henkeä.

Toiminta ei myöskään keskity vain varikkoalueelle, sillä kilpailijoiden päivämatkat ovat 250 kilometrin luokkaa, joten huollonkin on jalkauduttava maastoon. Tällaisia päivämatkoja tehdään kilpailussa viitenä päivänä ja viimeisenä on vain loppucrossi.

Timon mukaan chileläiset myös onnistuivat järjestelyissään kohtuullisen hyvin, vaikka pientä kotiinpäinvetoa olikin havaittavissa.
Timo Havo on aiemmin ollut mukana vastaavissa kisoissa vain katsojana, mutta Kyösti Tuuli on myös kilpaillut.

Matka upeine maisemineen ja kokemuksineen teki Timo Havoon kuitenkin siksi lähtemättömän vaikutuksen, että ensi vuonnakin on tarkoitus osallistua vastaavaan kilpailuun. Tosin nyt reissu lyhenee huomattavasti, sillä tällä kertaa kilpailut ajetaan Euroopassa Kreikassa.

Antti Kyynäräinen