Klaus Möller julistaa ydinsanomaa Tanskalaisen evankelista Klaus Möllerin tie Jumalan työmieheksi on ollut pitkä ja varsin kuoppainen, mutta lopputulos on sitäkin vakuuttavampi. Yli kymmenen vuoden ajan hänen julistustaan on kuultu useissa suomalaisissakin seurakunnissa. Klaus Möllerin perhe asui useita vuosia Yhdysvalloissa professori-isän työn takia. – Ulkonaisesti meillä oli kaikki kunnossa, isäni saama palkka NASAsta takasi varsin turvallisen elintason. Isä-poika -suhde ei kuitenkaan koskaan toiminut, Klaus muistelee. Pommi putoaa Hän kertoo kaivanneensa pienestä pitäen isänsä hyväksyntää ja rakkautta, mutta turhaan. Ja mitä vanhemmaksi Klaus tuli, sitä useammin hän otti yhteen isänsä kanssa. Isä olisi toivonut Klausin käyvän yhtäaikaa amerikkalaista ja tanskalaista koulua, mutta se ei sopinut rajojaan koettelevan nuorukaisen suunnitelmiin. Kun Klaus oli 12-vuotias, äiti pudotti pommin paljastamalla, ettei professori-isä ollutkaan Klausin oikea isä, eikä tämä itse asiassa halunnut olla missään tekemisissä pojan kanssa. – Tuntui kuin maailmani olisi pimentynyt kertaheitolla. Tulin täyteen vihaa isäpuoltani kohtaan ja halusin kostaa hänelle kaiken kokemani vääryyden, Klaus kertoo. Puolisen vuotta myöhemmin tilanne perheessä kärjistyi, ja äidin oli tehtävä päätös, kuka lähtee. Klaus teki päätöksen äitinsä puolesta ja lähti kotoaan. – Hyppäsin täysin tyhjään päälle, minulla ei ollut enää ketään turvanani, olin täysin yksin. Mistä lievitystä tuskaan? Klausin ollessa 14-vuotias kuvaan tulivat huumeet. – Vuosikausia juoksin maailmaa pakoon huumehöyryissä, Klaus toteaa. – Koetin parhaani mukaan hukuttaa tuskani huumeisiin. Ja kuten arvata saattaa, tilanne huononi vuosi vuodelta. Miedot huumeet siirtyivät kovempien aineiden tieltä, mutta tuska ei väistynyt. Opiskelu baptistien poikakoulussa ei myöskään tuonut toivottua apua sisäiseen hätään. – Koulussa näkemäni ulkokultaisuus sai minut kääntämään selkäni kristityille ja koko kristinuskolle. Tein päätöksen, että minä en usko Jumalaan vaan kuljen omaa tietäni. Lopulta huumeet saivat aikaan potkut poikakoulusta, ja perhe lähetti Klausin takaisin Tanskaan. – Olin koko ajan niin pöllyssä, ettei koulunkäynnistä tullut mitään, joten aloin myydä huumeita kadulla tienatakseni elantoni, Klaus muistelee elämänsä syöksyvaihetta. Elämään ei yksinkertaisesti mahtunut mitään muuta kuin huumeet. – Sisimmässäni huusin Jumalalta apua ja sydämeni rukoili Jeesusta. Klaus kertoo uskoneensa koko loppuelämänsä kuluvan huumeiden luomissa harhakuvitelmissa.LSD:llä hän pääsi yhä uudelleen matkalle fantasioiden keskelle. Toivo syttyy Missä tahansa Klaus asuikaan, hän kasvatti takapihallaan kannabista. Toisaalta huumekauppiaana olo takasi miehelle itselleen ilmaiset huumeet. Jopa lähimmät ystävät alkoivat epäillä hänen tappavan itsensä huumesekoiluillaan. Tyttöystävän löytäminen auttoi kuitenkin tavallaan välttämään lopullinen syöksyn. – Minulla oli myös koira, ja jos olisin käyttänyt liikaa aineita, en olisi pystynyt huolehtimaan siitä, eikä tyttöystäväni olisi pystynyt huolehtimaan minusta, Klaus naurahtaa. Näin jälkeenpäin hän tunnustaa Jumalan koettaneen varmasti saada hänestä otetta, mutta tuolloin ei kukaan tullut kertomaan evankeliumista Klausille. Monet ystävät etsivät sisältöä elämäänsä joogasta tai noituudesta, mutta Klaus tiesi sen olevan väärä tie. – Lähimmällä ystävälläni oli Raamattu, jota saatoin silloin tällöin selailla ja lukea. Useimmiten kuitenkin käytin sitä kannabislehtien kuivattamiseen sivujen välissä, Klaus paljastaa. – Yllättäen Jumala kysyi minulta, että miksi en lue sitä kirjaa. Ihmettelin, mistä ääni tuli, koska en tajunnut sen olevan Jumalan. Hän kertoo yrittäneensä useita kertoja päästä irti huumeista, mutta demoninen halunhenki piti hänestä lujasti kiinni. Kerran Klaus onnistui pitämään täysin huumevapaan viikon, jonka aikana hän kertoo nähneensä taivaallisen näyn. – En pelastunut silloin, mutta aloin kertoa ystävilleni näystäni taivaallisesta kaupungista. Silloin toivo syttyi sisimmässäni. Kannabiksen ohella Klaus kertoo kasvattaneensa myös vihanneksia, koska halusi elää terveellisesti... Oman maanviljelyksen ohessa hän teki töitä myös läheisillä maatiloilla. Yhden tilan omistaja on eläkkeellä oleva kenraali, hyvin tiukka uskovainen. Kaiken todennäköisyyden mukaan näiden kahden miehen olisi pitänyt vihata toisiaan; Klaus oli huumeita käyttävä hippi, joka edusti kommunismia ja anarkismia. Kenraali toisaalta edusti järjestäytynyttä maailmaa vahvoine, fundamentalistisine uskonkäsityksineen. Jumala kuitenkin ohjasi nämä miehet yhteen, ja siitä alkoi Klausin eheytyminen. – Kenraali luki aina ennen ruokailua Raamattua ääneen, ja niinä hetkinä koin valkeuden laskeutuvan pimeyteni keskelle, Klaus muistelee. Uusi rakkaus löytyy Eräänä päivänä kenraali luki Matteuksen evankeliumista, kuinka Jumala huolehtii taivaan linnuistakin, eikä meidän tarvitse huolehtia mistään. – Yllättäen hän kysyi, ymmärsinkö mitä hän oli lukenut. Ja vastasin, että kyllä minä ymmärrän. Silloin hän sanoi, että sinä Klaus uskot Jeesukseen, Klaus kertoo. – Ja minä kuulin vastaavani hänelle, kyllä minä uskon. Siinä hetkessä hän kertoo syntyneensä uudelleen, Pyhä Henki laskeutui voimallisesti hänen ylleen. Klaus muistelee juopuneensa Pyhästä Hengestä niin voimakkaasti, että päästyään ulos kieriskelleensä vain maassa ja hokeneensa ”Minä rakastan sinua Jeesus”. – Tyttöystäväni näki minut ja ihmetteli, mitä huumetta olin nyt käyttänyt. Kotiin päästyäni puhuin koko illan vain pääsystäni taivaaseen. Tyttöystäväni tuli mustasukkaiseksi, koska elämääni oli tullut uusi rakkaus, Klaus naureskelee. Tuli puhdistaa Seuraavana päivänä istuessaan traktorin kyydissä kuunnellen korvalappustereoistaan Jimi Henricksiä Klaus kohtasi Jeesuksen, joka käski hänen lähteä saarnaamaan evankeliumia eri puolille maailmaa. – Minä sanoin, että enkä lähde, minä pelkään liian paljon. Sanoin, että minä olen polttanut aivoni pellolle eikä minulla ole mitään tunteita jäljellä. Mutta seuraavana päivänä hän kuitenkin kertoi kenraalille lähtevänsä saarnaamaan. Aluksi kohteeksi joutuivat lähipiirin huumeiden käyttäjät ja muut vastaantulijat. – Tein päätöksen, että olinpa sitten selvinpäin tai pölyssä, minä en pelkää kertoa Jeesuksesta. Ja pian paikalliset hipit alkoivat pelätä minua, koska julistin heidän päätyvän helvettiin, Klaus kertoo. Pyhä Henki teki päivittäin työtä Klausissa, joka kipuili vielä huumeongelmansa kanssa. Hänen oma maatilansa oli varsinainen huumekeskus; Marokosta salakuljetettu huume lähti sieltä eri puolille Tanskaa ja toisaalta maatilan pellot tuottivat varsin mittavan omankin kannabissadon. Kunnes eräänä päivänä Pyhä Henki käski Klausin hävittää koko varastonsa. – Pääsin ensin eroon ooppiumista ja taikasienistä. Oman pellon tuotteita aloin syöttää sioille, jotka nauttivatkin siitä maatessaan huumehöyryissä pellonpientareella, Klaus naureskelee muistellessaan nuoruutensa edesottamuksia. Varastossa oli vielä noin 100.000 kruunun arvosta huumeita, jotka Pyhä Henki käski polttaa, eikä tyttöystäväkään pannut vastaan. – Silloin tein parannuksen, mutta paholainen hyökkäsi, ja sanoi ettei sellainen sopinut, olinhan kuulunut hänelle jo niin monta vuotta. Mutta välittömästi heitettyäni huumeet polttauuniin, pääsin niistä eroon, enkä ole sen jälkeen hetkeäkään katunut tuota vuonna 1992 tekemääni päätöstäni, Klaus toteaa tyytyväisenä. Uusi riippuvuus Uskoontuloa seuraava vuosi oli Klausille monien menetysten aikaa; tyttöystävä jätti, koira kuoli, vanhat ystävät hylkäsivät hänet ja maatilakin meni velkojen takia. – Mutta toisaalta olin saanut Pyhän Hengen kasteen ja olin lähdössä raamattukouluun. Vaikka olin menettänyt kaiken, olin saanut uskoni takaisin ja merkityksen elämälleni. Hillitön Sanan jano sai Klausin ahmimaan kaiken käsiinsä saaman hengellisen kirjallisuuden. – En yksinkertaisesti saanut tarpeekseni, vaikka luin jatkuvasti Raamattua ja kuuntelin voideltujen opettajien kasetteja. Huumeriippuvuus vaihtui Sanariippuvaisuudeksi, hän toteaa. – Mitä enemmän toimin Sanan pohjalta, sitä enemmän sain vapautta, sitä enemmän pääsin irti paholaisen kahleista. Vielä näin yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen Klaus myöntää olevansa kiitollinen kenraali-maanviljelijälle, joka asetti hänelle selkeät rajat ja oli siten pelastamassa heikolla itsetunnolla varustettua nuorukaista lopulliselta tuholta. Oppia eri seurakunnista Joku saattaa käydä yhden raamattukoulun, mutta Klaus on käynyt läpi jopa kolme! Ensimmäiset opinaskeleensa hän otti Missionuorten raamattukoulussa, jossa 2,5 vuoden aika vei hänet lähetysmatkoille mm. Israeliin, Pariisiin ja Ruotsiin. – Se oli varsinaista eheytymisaikaa voidessani olla poissa tutuista ympyröistä. Jumala teki minussa työtään hitaasti mutta varmasti. Vuoden kotona vietetyn ajan jälkeen oli vuorossa matka Ruotsiin, jossa Klaus vietti Arken-seurakunnassa viisi vuotta, kaksi vuotta raamattukoulussa ja lopun ajan nuorisopastorina. – Oli mahtavaa työskennellä Linda Berlingin kanssa ja nähdä Jumalan tekevän ihmeitään. Kaikki liikenevät varat Klaus käytti lomillaan evankeliointimatkoihin Venäjälle ja Afrikkaan. Seuraavaksi Jumalan kutsu vei Klaus Möllerin Ruotsiin Livets Ord –seurakuntaan, jossa hän toimi mm. Pastori Ulf Ekmanin puutarhurina. – Nautin elämästäni siellä ja uskoin saarnaajaurani olevan jo taakse jäänyttä. Ulf kuitenkin kannusti minua jatkamaan ja lähetti minut vuonna 1995 puoleksitoista vuodeksi evankelioimaan Itä-Eurooppaan. Käynnistettyään oman palvelutyönsä Klaus lähti hakemaan virkistystä herätyksen keskeltä mm. Pensacolasta ja Torontosta. Jeesus rakastaa minua Klaus kertoo rakentaneensa itselleen hyvin tiukan uskonnollisen haarniskan ja vasta siitä luovuttuaan koki Jumalan läsnäolon voimallisesti. – Jeesus sanoi odottaneensa minua 30 vuotta, ja heti kun annoin periksi, Hän otti minut kuin pikkupojan syliinsä ja paransi hylätyksi jätetyn sieluni. – En ollut enää entiseni, tiesin Jeesuksen rakastavan minua teinpä mitä tahansa. Minun ei tarvitse todistella Hänelle mitään, Klaus toteaa. Ja Jumala on ollut uskollinen hänelle, suhteet niin oikeaan isään kuin isäpuoleenkin ovat eheytyneet. Kaikki mitä paholainen riisti Klausilta nuoruudessa, on palautettu ennalleen. Klaus Möller viettää nykyään Suomessa vuosittain noin kaksi kuukautta kiertäen eri seurakunnissa auttamassa ja tukemassa pastoreita näiden töissä. – Haluan auttaa ihmisiä aktivoitumaan, emme suinkaan saa olla jouten herätystä odotellessamme, Klaus painottaa. Miesten on ryhdistäydyttävä Klaus Möller haluaisi nähdä miesten nousevan ylös ja ottavan paikkansa Jumalan mahtavassa suunnitelmassa ja alkavan kantaa vastuuta. – Nykyajan miehet tuntuvat pelkäävän vaimojaan ja piiloutuvat usein heidän selkänsä taakse, hän toteaa. – Miehet eivät uskalla olla miehiä. Jumala on viisaudessaan luonut miehet ja naiset erilaisiksi, ja meidän tulisi hyväksyä tilanne eikä yrittää muuttaa stoïcisme itsemme kaltaisiksi. – Haluaisin miesten vapauttavan Jumalan voiman sisältään ja astuvan rohkeasti opettamaan tuleville sukupolville, kuinka toimia Jumalan mielen mukaan. Emme saa olla Adamin kaltaisia pelkureita. Klaus kertoo havainneensa samanlaista ongelmaa ympäri maailmaa, mutta epäilee meidän pohjoismaisten miesten kohdalla tilanteen korostuvan. Olemme rakentaneet itsellemme vankilan, jonka kätkössä on turvallista lymyillä. – Muistan, kuinka Ed Cole puhui Uppsalassa miehille. Kaikki me hurrasimme yhteen ääneen ja löimme korkeita vitosia keskenämme. Kun seuraavana päivänä kokoukseen osallistui myös naisia, miehet istuivat hiiren hiljaa penkeissään..., Klaus hymähtää. – Tämä maailma tarvitsee voimakkaita miehiä, tosimiehiä! Kimmo Janas