Etusivu
Mediatiedot
Lehden tausta
Tilaa ilmainen näytenumero
Lehtitilaus
 
Yhteystiedot
Kauppa
 
Tässä numerossa
<empty> Tavoittamattomien tavoittaja
<empty> 2024 Vainoraportti
<empty> Immanuelin paluu
viiva
Artikkelit
<empty> Vanhemmat lehdet
   
Tosimies nyt myös Facebookissa ja Youtubessa

 

150-vuotias Uspenskin katedraali



Yksi pääkaupunkimme tärkeimpiä nähtävyyksiä on Katajanokan kalliolla seisova Helsingin ortodoksisen hiippakunnan pääkirkko, venäläisbysanttilaista tyyliä edustava Uspenskin katedraali.

Autonomian aikana alkoi Helsinkiin tulvia ensiksi venäläistä sotaväkeä mutta myös virkamiehiä ja kauppiassukuja. Niinpä kaupunkiin syntyi 1800-luvun alussa kasvava ortodoksiväestö.

Kertyvillä suolaverorahoilla oli tarkoitus rakentaa pääkaupungiksi muuttuneeseen Helsinkiin ensin uusi luterilainen kirkko ja sen jälkeen ortodoksinen kirkko.

– Ortodoksit olivat kuitenkin sen verran hätäisiä ja kiireisiä, etteivät jääneet odottamaan, vaan pistivät vauhtia hankkeeseen vapaaehtoisella keräystoiminnalla, kertoo pastori Mikko Leistola.

Kun suurta luterilaista kirkkoa eli nykyistä tuomiokirkkoa vasta suunniteltiin, niin naapuritontille oli jo noussut ortodoksiselle rahvaalle tarkoitettu Pyhän Kolminaisuuden kirkko, joka vihittiin käyttöön 1827. Siitä lasketaan ortodoksisen siviiliseurakunnan syntyneen Helsinkiin. Kun seurakunta jatkoi kasvuaan, heräsi Leistolan kertoman mukaan ajatus hieman suuremman kirkon rakentamisesta.

Keisarillinen määräys
Kun 1850-luvulla vihdoin vihittiin käyttöön Engelin suunnittelema Suurkirkko, Nikolain kirkko, oli ortodoksipuolella myös halu näyttävämmän kirkon saamiseksi kaupunkiin.

Venäjän keisarilla autonomisen suurruhtinaskunnan korkeimpana auktoriteettina oli myös halu saada tsaarin kirkko näyttävästi kaupunkiin. Uspenskin katedraalin rakentaminen vahvistettiinkin keisarillisella määräyksellä vuonna 1859. Kun varoja sitten alettiin kerätä katedraalin rakentamiseksi, oli keisari myös hyvin aktiivisesti mukana hankkeessa.

– Ei ole ehkä täysin sattumaa, mihin tämä katedraali rakennettiin. Sehän oli silloisessa Helsingissä aika syrjässä. Tämä korkea kalliopaikka Katajanokalla oli varattu alkuperäisessä kaavassa nimenomaan keisarillisen palatsin rakentamista varten. Ja nyt siihen tuli keisarin uskontoa edustava kirkko tavallaan ilmentämään sitä tsaarillista, isällistä läsnäoloa pääkaupungissa, selvittää Leistola.

Venäläisen kirkkoarkkitehdin ja akateemikon Aleksei M. Gornostajevin suunnittelema katedraali on valmistettu hyvin pitkälle kierrätysmateriaalista. Oolannin sodan (1854-1856) rauhansopimus edellytti Ahvenanmaan demilitariointia, joten Bomarsundin keskeneräiseksi jääneestä linnoituksesta tuotiin 700 000 tiiliskiveä Uspenskin katedraalin rakennusmateriaaliksi. Kirkkorakennuksen ulkovuoraustiilet ovat kuitenkin Leppäkosken tiilitehtaan korkeapolttoista tiiltä, jotka kestävät myrskytuulia ja vuodenkierron mukanaan tuomaa eroosiota.

Gosnostajev johti aluksi itse rakennustöitä, mutta kuoli 1862, katedraalin peruskiven muurausvuonna. Työtä jatkamaan valittiin arkkitehti Ivan Varnek.

Uspenskin katedraali vihittiin käyttöön 25.10.1868. Keisari Aleksanteri II:n toiveesta kirkko pyhitettiin Jumaläidin kuolonuneen nukkumisen muistolle.
Nykyään tässä pohjoisen ja läntisen Euroopan suurimmassa ortodoksisessa kirkossa vierailee vuosittain arviolta puoli miljoonaa kävijää.

Ikkunoita taivaaseen
Ortodoksisessa kirkossa on perinteisesti runsaasti ikoneita eli pyhiä kuvia. Ikonin tehtävä on välittää yhteyttä taivaan ja maan välillä. Ikonia sanotaankin ikkunaksi taivaaseen.

Uspenskin katedraalin koillisnurkasta löytyy pieni, mutta varmasti yksi Suomen ortodoksisen kirkon merkittävimmistä ja rakastetuimmista hengellisistä aarteista. Kyseessä on Kozelshtshanin Ihmeitätekevä Jumalansynnyttäjän ikoni tai oikeastaan ikonin jäljennös. Alkuperäinen ikoni on Ukrainassa Pultavan alueella Kozelshtshanin luostarissa kunnioitettuna, ja sillä on oma historiansa.

– Mutta myös tällä Helsingissä olevalla ikonilla on varsin mielenkiintoinen historia, joka juontaa juurensa runsaan sadan vuoden taakse, kertoo katedraalia esittelevä pastori Mikko Leistola.

Kronstadtin saaressa Pietarin edustalla vaikutti aikanaan karismaattinen seurakuntapappi Johannes Kronstadtilainen, joka myöhemmin kanonisoitiin Pyhäksi. Yksi tämän rakastetun paimenen rippilapsi sairastui Viipurissa, ja tytön vanhemmat kutsuivat Johannes Kronstadtilaisen rukoilemaan tyttärensä puolesta. Valitettavasti paimen ei itse päässyt tulemaan, mutta hän lähetti ikonin, jonka ääressä toimitettiin rukouspalvelus – ja tyttö parani ihmeellisesti. Perhe päätti, ettei tuollainen ihmeitätekevä hengellinen aarre sopinut yksityisen perheen omistukseen ja lahjoitti ikonin Viipurin hautausmaan kirkolle.

Sotien jälkeen ikoni päätyi monien muiden arvoesineiden kanssa Helsinkiin SYP:n kassaholviin, jossa se lepäsi kymmeniä vuosia unohduksissa, kunnes 1970-luvulla päätyi Uspenskin katedraalin seinälle.

Vahvatahtoinen ikoni
Ja kuten monet uutisia seuranneet muistavat, kesäkuisena yönä vuonna 2010 ikoni varastettiin ja oli pitkään kateissa. Kyseiset varkaat päättivät uudistaa tuottoisan keikkansa ja palasivat katedraalin vielä uudelleen, jolloin joutuivat kuitenkin kiinni. Suurin osa ikonia ympäröivistä koruista ja helmillä koristeltu päällyslevy eli riisa hävisivät lopullisesti, mutta puolen vuoden vankeuden jälkeen toinen varkaista tuli tunnontuskiin ja paljasti ikonin kohtalon.

Kun miehet olivat olleet poistumasta maasta Turun kautta, he olivat haudanneet ikonin Hansapuistoon, Kakolanmäen eteläpuolelle – paljaaltaan, kuvapuoli alaspäin.

Ikoni löytyi kerrotusta paikasta lumen alta, ja se toimitettiin Valamon konservointilaitokseen. Siellä ikonista paljastui uusi yllätys. Kyseessä ei ollutkaan perinteinen munatemperavärein puupohjalle maalattu ikoni, vaan Pultavassa vuonna 1885 painettu ikoni, jossa painokuvan päälle oli käsin maalattu kädet ja kasvot.

– Voi pitää aikamoisena ihmeenä, että tällainen sekatekniikkatyö oli millään lailla pelastettavissa maattuaan monta kuukautta turkulaisessa puistossa lumen alla. Onkin muodostunut käsitys, että tuolla ikonilla on itsellään vahva tahto, ja se halusi tulla unohduksista kaiken kullan ja korujen alta esille. Niinpä sitä ei olekaan enää peitetty riisalla, vaan se on katedraalissa omana vaatimattomana itsenään, kertoo pastori Mikko Leistola.

Ikoni palasi elokuussa 2011 pitkän kunnostusprosessin jälkeen Uspenskin katedraaliin ristisaatossa.

– Tämä ikoni muistuttaa meitä, että vaikka kirkkoon voi liittyä paljon ulkoista koreutta ja jopa ulkokultaisuutta ja tekopyhyyttä, ikonin pyhyys ei ole sen taloudellisessa arvossa tai taiteellisessa suurenmoisuudessa, Leistola huomauttaa.

Kimmo Janas


Yhteistyössä
CMN