Etusivu
Mediatiedot
Lehden tausta
Tilaa ilmainen näytenumero
Lehtitilaus
 
Yhteystiedot
Kauppa
 
Tässä numerossa
<empty> Ilmaherruus taivaan ylivoimaa
<empty> Keren Kayemeth LeIsrael katsoo tulevaisuuteen
<empty> Lähetyslentäjät ilmastotalkoissa
viiva
Artikkelit
<empty> Vanhemmat lehdet
   
Tosimies nyt myös Facebookissa ja Youtubessa

 

OSASTOLENTO – TAIDETTA TAIVAALLA


Useamman lentokoneen lentäminen lähekkäin on näyttävää ja vaativaa, varsinkin jos siihen liittyy taitolento.

Sana osastolento on sotilastermi, siviilissä käytössä on virallisesti sana muodostelmalento, mutta siviilislangissakin osasto-sana on yleisempi.

Osastolennon, kuten lähes kaiken muunkin ilmailutoiminnan tausta on kovin sotilaallinen. Varsin pian sen jälkeen, kun lentokone keksittiin, se valjastettiin sotilaalliseen toimintaan. Sotilasoperaatiot puolestaan vaativat hetimiten voimaa taakseen eli mahdollisimman paljon koneita samaan tehtävään. Syntyi sotilaalliset lento-osastot.

Siviilissä osastolennoilla ei ole paljoa käyttöä. Esityslentämistä harrastetaan hieman, ja teoriassa osastoa voisi käyttää avomuodossa lentopelastuspalvelussa kadonneen aluksen, ilma-aluksen tai laskuvarjolla hypänneen etsinnässä. Siihen kykeneviä lentäjiä ei vain tahdo löytyä, kun todellista tarvetta on äärettömän harvoin. Näin ollen siviilissä osastolento on lähinnä vain yksi hauskimmista ilmailuharrastuksen muodoista.

Rauhansopimus kielsi pitkään osastolentämisen siviileiltä Suomessa. Näin ollen sen historia on Suomessa lyhyt eikä osastolentokulttuuria ole vielä päässyt Suomessa kehittymään. Eniten sitä lienee harrastanut Suomessa Ilmasotakoulun Lentokerho Kauhavalla. Kerhon erityispiirteet ovat pitkälle kehittynyt purjetaitolennon opetus ja kyky lentää osastolentoa normaalin harrastustoiminnan lisäksi.

Nimeni on osasto – lento-osasto
Pienin lento-osasto on kahden koneen muodostama pari. Siinä muodossa opetellaan ensin sekä siivellä lentäminen että osaston johtaminen. Palataan ohjaustekniikkaan tuonnempana.

Kaksi paria muodostaa parven. Sen yleisin lentomuoto on neliö. Palataan lentomuotoihinkin tuonnempana.

Parvia voi olla useita, jolloin puhutaan lentueesta, laivueesta tai yksinkertaisesti lento-osastosta riippuen tehtävästä.

Onpa koneita kuinka paljon tahansa, johtamisen kannalta se voidaan aina jakaa osiin aina pareihin asti.

Mitä suurempi osasto on, sitä monimutkaisempaa on sen hyödyllinen käyttö. Käytäntö on osoittanut, että esimerkiksi esityslentäminen ohilentoja lukuun ottamatta rajoittaa koneiden määrän helposti alle kymmeneen. Yleisin esityslentoryhmä on parvi eli neljä konetta, yhdeksän koneen osasto on jo käytännön maksimi. Sotilasparaateihin liitetyt ylilennotkin suoritetaan pääsääntöisesti parvet jonossa, harvemmin suurina konelauttoina.

Osastolennon johtaminen
Alkeiden opettelun jälkeen osastoa, oli se miten pieni tai suuri tahansa, on vaikeampi johtaa kuin ”matkustaa mukana siivellä”. Mikään osasto ei lennä paremmin kuin sen johtaja.

Johtamisen tärkein edellytys on rauhallisuus ja määrätietoisuus. Johtokoneen ohjaamisen täytyy olla joustavaa ja selkeää sekä käskyjen, oli ne sitten radiolla tai merkein annettuja, on oltava yksiselitteisiä ja oikeassa kohdassa annettuja.

Osaston johtaja vastaa lennon suunnittelusta, radioliikenteestä lennonjohdon kanssa, suunnistuksesta ja lennon kokonaisturvallisuudesta.

”Matkustus mukana”
Siipimiehen, siis johtokonetta seuraavan lentäjän tulee asemoida itsensä oikeaan kohtaan ja pysyä siinä. Alkukankeuden jälkeen tehtävä ei ole järin vaikea, ellei tehtävänä ole taitolento tai lennetä pilvessä.

Porrastus
Oikea paikka määräytyy konetyypin ja tehtävän mukaan. Yleensä ns. tiiviissä muodossa ajettaessa koneiden etäisyys toisistaan on noin siiven mitta, 5-10 metriä. Siipikone asettuu hieman johtokonetta taaemmaksi, eli nuolimuotoon. ”Nuolen” terävyys päätetään konetyypin mukaan. Paikka on hieman erilainen, riippuen siitä onko kyseessä suorasiipinen potkurikone vai nuolisiipinen suihkukone. Yleensä pyritään asettamaan koneiden siivenkärjet peräkkäin, ei yhtään lomittain.

Siipikoneen paikalle määritetään johtokoneesta merkit, joiden avulla pyritään siipikoneen paikka pitämään vakiona. Merkkejä on vähintään kaksi linjaa, toinen johtokoneen etuosasta ja toinen takaa. Noiden linjojen risteämässä tulee siipikoneen lentäjän pitää oma katseensa, jolloin paikka pysyy vakiona. Tätä nuolimuotoa nimitetään porrastukseksi.

Kerrostus
Siipikone lentää muutamia sotilaspoikkeuksia lukuun ottamatta aina johtokonetta hieman alempana. Sillä varmistetaan väistömahdollisuus, jos siipikone ajautuu liian lähelle johtokonetta. Väistö tehdään aina alas, jotta näköyhteys johtokoneeseen säilyy. Tästä syystä yläsiipiset koneet eivät sovellu osastolentoon muuta kuin korkeintaan johtokoneena.

Väistö konetta ulospäin kallistamalla on ehdottoman kiellettyä, etteivät koneiden siivet joudu ristikkäin. Väistössä ohjataan alas ja vähennetään tehoa ja jos koneessa on lentojarrut, niin käytetään niitä.

Tätä pientä, noin 1-2 metrin korkeuseroa nimitetään kerrostukseksi.
Tosimiehelle ihan helppoa.

Lentomuodot
Kuten jo sanottua, parvi lentää yleensä neliössä. Mikäli kaikki siipikoneet ovat johtokoneen samalla puolella kyseessä on vinorivi.

Johtokoneen siipimies toisella ja toinen pari johtokoneen toisella puolella muodostavat kiilan.

Jonomuotokin on joskus perusteltua, mutta kaikki koneet rinnakkain, eli rivissä lentäminen, on harvinaista ja erittäin vaativaa. Edes Suomen ylpeys, Ilmavoimien Midnight Hawks taitolentoryhmä, ei sisällytä usein esitykseensä rivissä lentämistä, niin vaativaa se on.

Ohjaaminen
Kuten viittasin jo aiemmin, osaston johtajan ohjaustapa eli ”käsiala” tulee olla rauhallinen, melkein flegmaattinen. Äkkiliikkeet tai eiku-toiminta ei sovi osastolentoon alkuunkaan.

Siipimiesten ohjaaminen on jatkuvaa paikan korjaamista. Täysin tyynessä ilmamassassakin koneet lentävät aina hieman erilaisella liikeradalla ja siipimies joutuu tekemään aina vähintään pieniä korjausliikkeitä, sekä ohjaussauvalla että kaasulla. Parhaimmillaan kaasun muutokset ovat erittäin pieniä ja ohjausliikkeetkin olemattomia.

Osastotaitolennossa tilanne muuttuu täysin. Vaikka koneet lentäisivät vain metrien päässä toisistaan, lentoradat ovat erilaiset ja siipikone joutuu käyttämään tehon muutoksia erittäin paljon. Mitä pienempi tehoreservi on käytettävissä, sitä suuremmat muutokset tarvitaan.

Nykyisin ei voi kuin ihmetellä miten Ilmavoimien lentäjät pystyivät erittäin pienitehoisella Fouga Magister-harjoituskoneella lentämään jopa yhdeksän koneen esityslentoja. Koneen tehoreservi oli niin olematon, ettei nykyaikainen lentäjä meinaa uskoa sitä edes todeksi. Tosimiehiä.

Hauskimpia lajeja
Purjekoneellakin lennetään jonkin verran osastolentoa. Ilman moottorin apua toiminta on tietysti rajoitettua ja moottoritehon puuttuminen täytyy korvata lentoratoja muuttamalla. Kaikissa purjekoneissa olevat lentojarrut puolestaan helpottavat lennon hallintaa. Varsin suuri riski liittyy purjekoneiden siipien pituuteen. Vaikka siivellä lentäminen tuntuu paikoin jopa helpolta, oman siiven kärjen paikkaa on erittäin vaikea hahmottaa. Vaarana on osua johtokoneeseen omalla siivenkärjellä.

Osastolento on joka tapauksessa ilmailuharrastuksen hauskimpia alalajeja.

Lisätietoa löytyy myös YouTubesta.
• Usean purjekoneen hinaus: 
https://youtu.be/-lhORd1BECs
• Neljän koneen osastolento:
https://youtu.be/txX6U6nBgM8

Kirjoittaja on ilmailun monipuolinen ammattilainen. Hän työskentelee avustusjärjestön palveluksessa kriisialueilla. Suomessa ollessaan hän luennoi mm. ilmailun eri osa-alueista ja yleisestä kriisivalmiudesta. Yhteyden saa lehden toimituksen kautta.

Jukka Nieminen


Yhteistyössä
CMN

aitoavioliitto