25 vuotta sitten kaverukset Risto Hirvonen ja Kari-Pekka Juurikkala päättivät lähteä Lappiin. Reissusta tuli perinne ja nyt neljännes vuosisata myöhemmin Pohjoisessa on tullut käytyä joka vuosi. Välillä kahdestaan, välillä isommalla porukalla. Tämän vuoden juhlareissulle saatiin testiin Volkswagen Amarok.

Testasimme Volkswagen Amarokia Norjan tunturistossa. Amarok tarjoaa miellyttävän pehmeän ajonautinnon niin maantiellä kuin soratielläkin. 

Ensimmäisen kerran kaasua painaessa nousee pieni ihmetys suupielille: “No mutta tämähän lähtee yllättävän hyvin.” Amarokin 3,0 litran turbodiesel ja 165 kW:n tehot sopivat tähän autoon erinomaisesti. 2470 kiloa liikahtaa yllättävänkin jouhevasti nollasta 100 km/h vauhtiin eikä perässä vedettävä asuntovaunukaan hidasta vauhtia jyrkemmässäkään Norjan vuoriston ylämäessä. 

Maantieajossa Amarok on erinomainen. Pehmeä kulku, hiljainen ääni ja voimakkaalta tuntuva ajo-ominaisuus tekevät ajamisesta nautintoa. Ohituksissakaan ei tarvitse jännittää, etenkin kun laittaa sporttivaihteen päälle. Rallivaihteet (eli manuaaliset rattivaihteet) ovat myös hauska lisäominaisuus, josta saa entisestään helpotusta niin ohituksiin kuin maastossakin ajamiseen. 

Kuoppaisessa maastossa Amarokia on varsin helppo ja pehmeä ajaa. Neliveto vetää vaivattomasti ja rallivaihteet helpottavat raskaammassakin mudassa ryömimistä. Vaikeimpaan maastoon Amarok ei kuitenkaan sovellu suhteellisen matalan maavaransa johdosta. 

Testaamamme Amarokin Highline Chrome sisätilat ovat varsin mukavat. Nahkapenkit ovat normaalia laadukkaammat ja nahka sopii tähän autoon hyvin myös sen vuoksi, että niitä on helpompi pitää puhtaina. Äänentoisto on hyvä ja puhdas. Takapenkki voisi olla kuitenkin isompi, sillä yli 182-senttisellä kaverilla polvet osuvat etupenkkiin. USB-paikkoja autossa oli vain yksi, mikä oli selkeä ihmetyksen aihe varsinkin, kun samaan aikaan 12 volttisia tupakansytytin paikkoja on 5 kappaletta (joista yksi on lavalla). Lavalla on riittävästi remmipaikkoja, joilla saa tavarat taatusti kiinni. Auto on muotoiltu siten, että tuuli ei puhalla lavalle juuri lainkaan. 

Amarokia testatessa tulee lopulta mieleen: “Kenelle tämä 77 000 euron auto on tehty.” Tämä on tuskin paras vaihtoehto rakennusammattilaiselle tai vastaavalle työmiehelle rajallisen säilytystilan ja avolavan vuoksi. Varsinainen maastoautokaan tämä ei ole pienen maavaran johdosta. Hinta-hyöty -suhde ei ole tässä autossa korkein mahdollinen, vaikka “hyötyautosta” onkin kysymys. Mieleen tulee, että tämä on ehkä tarkoitettu enemmänkin lava-autoista fiilisteleville maantiecowboylle. Tämän testin jälkeen on kuitenkin selkeää, että tämä on erinomainen lava-auto. 

Amarok DC Highline 3,0 TDI 165 kW Autom. 
Moottori 3.0 l 165 kW/224 hv 
CO2 päästöt 204 g/km 
EU-yhdistetty 7.8 l/100 km 
EU-kaupunki 8.6 l/100 km 
EU-maantie 7.3 l/100km 

Plussat 
- Pehmeä ja vahva ajo-ominaisuus 
- Hiljainen ääni isosta koneesta ja väännöstä huolimatta 
- Lavalla remmipaikkoja 
- Nahkapenkit 
- Hyvin toimiva neliveto 
- Rallivaihteet 
- Yllättävän pieni kulutus, vaikka perässä olisi asuntovaunu (noin 11-12 l/100km asuntovaunu perässä) 

Miinukset 
- USB-paikkoja on vain yksi. 12 voltin tupakansytytin paikkoja on sen sijaan viisi kappaletta, joista yksi lavalla 
- Hinta suhteutettuna 
- Pieni takapenkki

Teksti: Teemu Nyyssönen
Kuvat: KP Juurikkala