Tuhansien taulujen taidemaalari Vuonna 1946 Töysässä opettajaperheen nuorimmaksi pojaksi syntynyt Pauliaukusti Haapanen on nykyisin pyhäjärveläinen kuvataiteilija. Pauliaukusti Haapanen kertoo olevansa onnellinen mies tällä hetkellä. Eniten siihen on kuulemma vaikuttanut elämänmuutos vuonna 1989. – Kaikki on varmaankin alkanut siitä, kun äiti aloitti rukoilun sillä hetkellä, kun hän alkoi odottaa minua. Äiti jaksoi rukoilla 43 vuotta. Sitten lyötiin halolla päähän, tähtiä näkyi ja Jumala pelasti, Pauliaukusti muistelee. Äiti oli juuri silloin Seinäjoen sairaalassa pienen aivoinfarktin takia. Poika soitti äidilleen, joka piti pienen paussin kesken puhelun ja huusi lujaa: ”Kiitos Jeesukselle”. Hän parani infarktistaan ja pääsi seuraavana päivänä kotiin. 98-vuotiaaksi asti elänyt äiti oli kiitollinen elämänsä loppuun asti. Rukousvastauksia riittää Pauliaukusti Haapasen elämäkertakirjassa nousee yhtenä tärkeimpänä asiana miehen suhde rukoukseen. – Olen huomannut, että kun olen rukoillut, niin Jumala onkin vastannut hyvin nopeasti. Hän vastaa minun persoonani mukaisesti, sillä minä olen usein hyvin nopea päätöksissäni. Olen yrittänyt vastata Jumalan kutsuihin ja tahtomisiin heti, kun tiedän sen tulleen Häneltä. Jumala kutsuu meidät joskus meidän omasta mielestämme jopa ylivoimaisiin tehtääviin. Pauliaukusti toteaa, että rajamailla on oltu montakin kertaa. Mutta hän on sen luonteinen, ettei voi eikä uskalla olla toteuttamatta sitä, mitä Jumala sanoo. Esimerkiksi hän mainitsee muuton Seinäjoelta Pyhäjärvelle takaisin. – Nostin käteni pystyyn ja sanoin: ”Tapahtukoon Sinun tahtosi”, en uskaltanut olla lähtemättä. Hän kertoo saaneensa rukousvastauksia aika usein. Niitä ei välttämästi heti edes huomaa, mutta vähän ajan päästä tajuaa, että se olikin rukousvastaus. – Siitä tulee sellainen automaattinen kiitosmieli välittömästi. Jumala johdattaa niitä, jotka rukoilevat. – Minusta on tärkeää vielä se, että me voimme rukoilla täsmärukouksia. Pikkulapsikin, jos siltä kysytään, niin sanoo mielellään, mitä haluaa. Sitä sitten annetaan. Näinhän se Jumalakin tekee. Virheistä huolimatta rakastettu Marketta ja Pauliaukisti Haapasella ei ole yhteisiä lapsia, mutta kaikki kymmenen lastenlasta ovat syntyneet heidän avioliittonsa aikana. Marketta on näin kaikkien oma ”Tössimummo”.  – Perhe on yksi tärkeimmistä asioista, mikä minulla on ilo omistaa. Aikoinaan olin potkinut oman elämäni palapelin täysin hajalle. Uskoontulo muutti kaiken. Tänä päivänä olen kiitollinen siitä, Jumala on koonnut rikkimenneen elämäni, tuon ns. palapelini täydellisesti kokoon. Kaikki palaset ovat löytäneet oman paikkansa, toteaa Pauliaukusti. Marketan kanssa hän on saanut viettää yhteistä elämää kohta 28 vuotta. Kolmentoista vuoden aikana, muutettuaan Pyhäjärveltä Seinäjoelle, silloinen kotiseurakunta rakasti armossaan heidät molemmat tervehdyttävästi toimintakuntoon. Yhdessä he saivat palvella monissa eri tehtävissä. Vuosia pariskunta piti esimerkiksi ”Nuorten Raamista”, ”Vanhusten päiväpiiriä” ja ”Päivärukouskokouksia”. – Elämäni tekee erityisen rikkaaksi se, että minulla on neljä lasta ja kymmenen lastenlasta. Lapset ja lastenlapset ovat siunaus. Oma perhekuntani on minulle suunnattoman tärkeä. Välit lapsiin ja heidän perheisiinsä ovat olleet aina moitteettomat. Olen saanut kokea läheisteni taholta suurta anteeksiantoa. Tiedän, että minua rakastetaan monista tekemisistäni virheistäni huolimatta. Näin toimii armo käytännössä, Pauliaukusti tilittää. Ei turhan tuputtaja Pauliaukusti Haapanen on liikkunut Kristuksen joukoissa yli rajojen. Se on hyvin mielenkiintoista ja ainoa hyvä tapa tänä päivänä hänen mielestään. – Täytyy aina muistaa mitä Jeesus sanoi: ”Siitä teidät tunnetaan minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus”. Tämä on ollut minulla siitä lähtien, kun tulin uskoon ja avasin ensimmäisen kerran Raamatun, lähes 30 vuotta sitten. Avasin sen tästä kohdasta, ja Jumala jo silloin ilmoitti tuonne sisälle minulle: ”Sinä tulet joskus tekemään yhteistyötä yli rajojen.” Se on myös pitänyt paikkansa. Haapanen myöntää, että sen lisäksi, että hän on taidemaalari, hänellä on myös evankelistan ja sielunhoitajan kutsu. Kun Haapaset muuttivat Seinäjoelta takaisin Pyhäjärvelle, niin entisiä oppilaita alkoi käydä keskustelemassa asioista ja rukoilemassa. Hyviä merkkejä on kuulemma seurannut jäljestäpäin. – Syntyi hyviä ihmissuhteita. Ne saatiin Jumalalta. On turha lähteä omassa voimassa ja viisaudessa yrittämään mitään. Kyllä minä koen, että olen myös evankelista. En ole sellainen tuputtaja, mutta jos joku minulle vihjaisee, niin sitten tulee. Sitten tehdään peli selväksi. Haapasen pariskunta on järjestänyt Pyhäjärvellä, muutettuaan Seinäjoelta sinne takaisin 3,5 vuotta sitten, joka keskiviikko yhteyden iltoja, jotka perustuvat evankeliumin levittämiseen ja Raamatun sanan opettamiseen. Näitä tilaisuuksia pidettiin myös useita vuosia ennen muuttoa Seinäjoelle. Puhujia on omasta, Haapasten ja heidän ystävien perustamasta yhteiskristillisestä Keitaasta sekä myös eri seurakunnista. Vieraana on ollut mm. Ilkka Puhakka ja useat Seinäjoen helluntaiseurakunnan pastorit. Tärkeää on, että puhuja puhuu Kristusta. Sitten on ollu isoja musiikkitapahtumia mm. Excetera kuoro. Luomista vettä ja väriä yhdistellen – Taiteilijauran alkukin liittyy jotenkin äitiini. Olin pitämässä yhtä näyttelyä Töysässä. Lehdistön edustaja kysyi vanhalta äidiltäni: ”Kuinka kauan tuo poikasi on maalannut?” Äitini vastasi, että aina se on sutannut, muistelee Pauliaukusti. – Eli se on lähtenyt aivan tuolta lapsesta. Olin opettajan poika ja oli mahdollisuus saada paperia ja väriä, niitä oli talossa aina. Myös isä oli taiteesta kiinnostunut. Hän maalasi kanssa jossain vaiheessa, mutta ei ammatikseen. Haapasella oli siten heti alusta alkaen hyvät olosuhteet taiteen tekemiseen. – Näin kymmenien vuosien jälkeen voin sanoa, että minua on aina kannustettu. Minä en ole koskaan saanut kotoa mitään negatiivista evästä, vaan kaikki on ollut positiivista. Mutta minkälainen on se hetki, kun uskova taiteilija maalaa taulua? Se on Pauliaukustin mukaan työtä, niin kuin uskovaisella voi olla. – Se lähentää tätä muuta elämää. Siihen kuuluu rukous, Jumala siunaa ja sitä kautta antaa myös elannon tekijälle. Kyllä siinä Jumalaa tarvitaan näissäkin asioissa, hän toteaa. Pauliaukusti Haapanen muistuttaa, ettei akvarelleja tehdessä koskaan tiedä lopputulosta. Siinä on vettä ja väriä, ja ne aiheuttavat keskenään eri sävyjä, valumia ja niin sanottuja ”sattumiakin”. Ne pitää vaan käyttää hyväksi ja ymmärtää, että niitä tulee. – Kun on kysymys vedestä ja väristä, niin haluaisin taltuttaa vielä joskus veden ja värin. Saattaapi olla, ettei niitä voikaan taltuttaa. Ne toimii niin kuin toimii. Triangelieloa Pauliaukustilla on kolmio, mitä hän tekee työkseen tänä päivänä. Yksi on hengellinen työ, toinen on taide ja kolmas on politiikka. Hän sai KD:n ehdokkaana Pyhäjärven valtuustoon neljänneksi eniten ääniä. – Se on ollut kiinnostavaa olla uskovaisena siellä ja koenkin, että se on minun evankelistan kenttäni tänä päivänä – hallituksessa, valtuustossa ja sivistyslautakunnassa. Se on oikein mukava kenttä kaiken tämän hengellisen työn ja taiteen lisäksi. Enhän minä ole kuin vasta 71-vuotias, niin eiköhän sitä voi tehdä vaikka mitä, mies naurahtaa. Usein tapaa ihmisiä, jotka sanovat, ettei politiikka sovi uskovaiselle. Se oli määrätyn ajan opetus, ainakin vapaissa suunnissa. – Sanottiin, ettei politiikka kuulu uskovaisille. Mutta missäs me ollaan, jos ei ihmisten keskellä. Tavallisten ihmisten keskellä, päättämässä asioista omalla vakaumuksellamme. Puhun ehkä enemmän vapaiden suuntien ajatuksista, kun niistä enemmän tiedän. Voimia tilanteen mukaan Jumala on antanut uuden liiton mukaan hyvin rakkaudelliset hyväksyvät ohjeet. Aina pitää kuitenkin luottaa siihen Armoon. – Armo on asia, jonka kertomisesta en halua koskaan luopua. Aina siihen puhuessaan päätyy, alkaisi sitten mistä Raamatun kohdasta hyvänsä. Olen joutunut aikaisemmin vuosien varrella yksin selvittämään tai kyselemään, minkä takia minä en saanut uskoontulon alkuvuosina armollisuutta, kun kaikki muut saivat? Minun puolestani rukoiltiin paljon, että kun tuo tulisi uskoon. Ja sitten kun se tuli, se ei ollutkaan hyvä. Mutta kyllä Jumala on niin armollinen, ettei minulla eikä sinulla ole syntiä, jota ei olisi annettu anteeksi. Haapanen toivoo, ettei sortuisi koskaan pitämään itseään muita puhtaampana. Ylhäältä puhuminen koskee. – On se ihmeellistä, kun Jumala on antanut uusia mahdollisuuksia. Olen aikoinani elänyt sellaista elämää, joka olisi loppunut hyvin pian, jos en olisi tullut uskoon. Uskossa ollessa olen sairastanut vakavan syövän, josta selvisin. Olen nyt tavallaan jo jatkoajalla. Se, jos mikä, on uusi mahdollisuus. Jumala antaa kyllä voimaa jokaiseen päivään. – Ja vaikka olen läpeensä sairas mies, niin siitäkin huolimatta tuntuu siltä, että joka aamu on armo uus ja voima myös sen mukana. Pauliaukusti myöntää luottavansa siihen, että voimat annetaan tilanteen mukaan. – Niinkuin on päiväsi, niin on voimasi, iso totuus. Kyllähän se joskus tuntuu, että voisi helpomminkin eläkkeellä olla. Minulla on ollut mielenkiintoinen elämä, enkä tiedä miksi se vielä muuttuu. Elämä jatkuu, kunnes Taivaan koti häämöttää. Kyllähän sitä tällä ikää välillä on taivaskaipuuta. Sellainen ihminen, joka ei ole löytänyt Kristusta, elää huolettomasti, mutta meillä on taas huoleton elämä sen takia, että meillä on tieto, mihin me olemme menossa. En jaksaisi millään vielä luovuttaa. Tällainen on onnellisen miehen tarina, Pauliaukusti hymähtää. Teksti: Iikka Löytty Kuvat: Pauliaukusti Haapanen