Etusivu
Mediatiedot
Lehden tausta
Tilaa ilmainen näytenumero
Lehtitilaus
 
Yhteystiedot
Kauppa
 
Tässä numerossa
<empty> Tavoittamattomien tavoittaja
<empty> 2024 Vainoraportti
<empty> Immanuelin paluu
viiva
Artikkelit
<empty> Vanhemmat lehdet
   
Tosimies nyt myös Facebookissa ja Youtubessa

 

Matka luostarivuori Athokselle


Athoksen niemimaa on ortodoksisen maailman pyhin paikka. Tuhatvuotisen luostarihistorian aistii jo Dafnin satamassa. Laivamatka sinne Ouranoupoliksen satamakaupungista kestää reilun tunnin.

Karu luonnon kauneus vihreine sävyineen ja jylhine vuoristomaisemineen, ajoittain lähes pystyjyrkkänä, tuo mieleen sanonnan henkeäsalpaavasta näkymästä.

Athos on itsenäinen hallintoalue, jonne tarvitaan viisumi. Kävijämäärä on rajattu päivittäin 200 henkilöön. Eivät halua vieraiden häiritsevän liikaa munkkielämän hiljaisuutta. Luostareiden portit suljetaan 18.30 ja 19.30 välillä.

Ora et labora
Aikainen levolle laskeutuminen onkin välttämätön, jotta jaksettaisiin nousta varhaisiin aamupalveluksiin. Ne alkavat neljältä tai viideltä joka aamu ja kestävät 3–4 tuntia. Luostareiden rytmiin kuuluu myös 2–3 tunnin iltapalvelus päivittäisten töiden jälkeen. Rukoilevat ja tekevät työtä kirjaimellisesti - ora et labora. Vuorokauden aikana rukouspalvelua on siten 6–7 tuntia joka päivä viikosta viikkoon vuodesta vuoteen. On helppo ymmärtää, että munkkielämä ei ole joka miehen. Se vaatii erityisen kutsumuksen.

Athosvuori on niemimaa Kreikassa, jonka pituus 60 km ja leveys 8-12 km, pinta-ala n. 360 km2. Korkein kohta 2033 m. Se kuuluu Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen. Athoksella on tänä päivänä 20 luostaria ja 12 skiittaa eli sivuluostaria. Siellä kilvoittelee tällä hetkellä yli 2600 munkkia. Määrä on kasvussa. Pääluostarit edustavat neljää eri kansallisuutta: kreikkaa, venäjää, serbiaa ja bulgariaa. Lisäksi siellä on kaksi romanialaista skiittaa. Suomalaisia munkkeja siellä on kolme. Jokainen heistä on eri luostarissa.

Athoksen historia on pitkä, vaiheikas ja värikäs. Alue on omistettu keisarillisella käskykirjeellä vain munkeille vuonna 883/885.

Luostariyhteisön perustajina pidetään Pietari ja Athanasios Athoslaisia. Ensimmäinen yhteiselämäluostari Suuri Lavra rakennettiin vuonna 963. Yli tuhatvuotinen historia sisältää mm. 1200 -uvun ryöstelevät ristiretkeläiset, tuhojaan tekevät katalonialaiset sotilaat 1300 -luvun alkupuolella, islamilaisen Turkin valta (1430 - 1912). I ja II maailmansota sekä Kreikan sisällissota 1940 - 1950.

Koettelemuksistaan Athos on selvinnyt ihmeellisesti. Luostareita on tuhottu ja poltettu, mutta ne on aina rakennettu uudestaan entistä ehompina.

Vilkas jälleenrakentaminen on nyt loppusuoralla ja toinen toistaan kauniimpia ja viihtyisimpiä luostareita löytyy helminauhan tapaan ympäri niemimaata. Valtaosa luostareista on rakennettu sinisenä välkkyvän Aigeian meren rannalle, usein lähes rantaviivaan kiinni.

Vierailijaa puhuttelee välittömästi alueen rauha, luonnon kauneus sekä ajattomuuden tunne.

Athoslaisen munkkilaisuuden varhaisvaiheet
Ensimmäinen kilvoittelija oli ilmeisesti v.681 kuollut Pietari Athosvuorelainen. Perimätiedon mukaan pieniä luostareita on ollut jo kristinuskon alkuajoilta 300 - 400 luvuilta. Konstantinos Suuri aikoi rakentaa imperiuminsa uuden pääkaupungin Athosvuorelle. Se jäi kuitenkin aikomukseksi. Toisen vuosituhannen alkupuolella Pyhälle vuorelle alkoi virrata kilvoittelijoita Georgiasta, Venäjältä, Serbiasta ja Bulgariasta. 1100 -luvun loppuun mennessä Athokselle oli tullut yli 20 000 munkkia, joidenkin arvioiden mukaan jopa 30 000.

Kukoistuskausi päättyi lännen ristiretkiin. Niitä seurasivat ankarat koettelemusten ajat ja kilvoittelijoiden määrä laski nopeasti. Vuonna 1981 munkkeja oli enää 1153. Athoksen 1000 vuotisjuhlaa vietettiin 1963 eräänlaisena munkkilaisuuden muistojuhlana. Synkät ennusteet eivät kuitenkaan toteutuneet. 1980 -luvulta lähtien luostareihin alkoi hakeutua nuoria ja hyvin koulutettuja kilvoittelijoita. Kasvu jatkuu edelleen ja luostarit ovat vahvassa jälleen rakentamis- ja kehitysvaiheessa.

Pyhän Vuoren hallintokeskus sijaitsee Karieksen pikkukaupungissa. Omissa asioissaan jokainen luostari on itsenäinen. Koko niemimaan luostariyhteisöä koskevissa asioista päättää luostareiden edustajien muodostama 20 hengen Pyhä Yhteisö. Tarvittaessa akuuteissa tapauksissa elintä täydennetään luostareiden johtajilla. Kokous päättää lainsäädännöllisistä ja hallinnollisista asioista.

Maallista valtaa käyttää Kreikan valtion määräajaksi nimittämä edustaja, joka rinnastetaan maaherraan. Hänen valvonnassaan toimii poliisi, tulli ja merivartiolaitos. Athoksella on myös posti- ja puhelinlaitos. Pyhän Vuoren hallinnosta on säädetty peruskirjassa, joka on vahvistettu vuonna 1926. Se pohjautuu historian eri vaiheissa keisarien ja muiden hallitsijoiden Athosta koskeviin määräyksiin.

Muutamia helmiä viikon kestäneeltä pyhiinvaellusmatkalta

Simonapetran jylhä luostari sijaitsee äkkijyrkällä kalliolla 300 metriä merenpinnasta. Arkkitehtonisesti ehkä koko Pyhän Vuoren vaikuttavin luostari. Luostari perustettiin 1274. Tarina kertoo, että munkki Simon Mirhanvuodattaja näki kilvoitusluolansa vastapäisen kallion yläpuolella kirkkaan tähden ja kuuli äänen, joka kehotti häntä rakentamaan paikalle luostarin. Kallio oli kapea ja äkkijyrkkä, siksi oli vaikea saada ketään rakennustyöhön. Perimätiedon mukaan rakentajat suostuivat vasta, kun heille virvokkeita tuonut kuuliaisuusveli säilyi vahingoittumattomana pudottuaan telineiltä rotkoon. Eivät edes virvokkeet olleet kaatuneet maahan. Luostarissa on tällä hetkellä 60 munkkia.

Vatopedin luostari sijaitsee myös Aigeian meren rannalla. Luostari on pyhitetty Jumalan äidin ilmestymiselle. Jumalanpalvelukset ovat juhlavia ja kirkkolaulua pidetään koko Athoksen tasokkaimpana. Vanhin kirjallinen tieto luostarista on vuodelta 972. Perimätiedon mukaan keisari Konstantinos Suuri rakennutti v. 321 Vatopedin alueelle kirkon, joka kuitenkin tuhottiin. Se rakennettiin uudestaan, tuhottiin, rakennettiin jälleen jne. Arkeologit ovat löytäneet nykyisen kirkon alta vanhan kirkon rauniot, jotka ajoittuvat 300 - luvulle. Kukoistusaikoina 1100-luvulla luostarissa kilvoitteli 800 munkkia. Tänä päivänä heitä on 200.

Stavronikitan luostari sijaitsee merenrannalla korkealla kalliolla. Luostari on Pyhän Vuoren pienempiä. Luostaria on kuvattu mm.: ”Sijainti, etäisyydet ja mittasuhteet tekevät siitä arkkitehtonisesti yhden Athoksen kauneimmista rakennuskokonaisuuksista. Charmia lisää luostarin ekologisuus: hakelämmitys, luomuviljely ja puukaminat huoneissa. Luostarissa ei ole lainkaan sähköä. lllat vietetään kynttilöiden ja öljylamppujen hämyvalossa. Luostaria onkin verrattu italialaiseen linnaan. Siellä on tällä hetkellä 25 munkkia.

Johannes Kastajan skiitta sijaitsee niemimaan kärjessä 250 m merenpinnasta. Kyseessä on romanialaisten asuttama yhteiselämäskiitta. Siellä on 25 munkkia. Ensimmäisen munkin asunnon (kelja) tiedetään olleen siellä jo 1400-luvulla. Paikka on hyvin rauhallinen eikä siellä ole riesaa liian monista kävijöistä. Merkille pantavaa oli todella isot ja hyvin kasvavat vihannekset ja hyvin menestyvät viiniviljelmät. Taitaa rukous auttaa myös vihannesten kasvatuksessa. Saimme kokea siellä matkamme pisimmän jumalanpalveluksen ns. kokoöisen, joka alkoi klo 22.00 ja päättyi klo 06.00 seuraavana aamuna. Palvelus toimitettiin romaniaksi bysanttilaisin sävelin. Kyrie Eleison toistui lukemattomia kertoja yön kuluessa.

Matkalla Johannes Kastajan Skiitalle poikkesimme erikoiselle Neitsyt Marian ilmestymisen lähteelle. Tarina kertoo, että eräs ensimmäisistä Athoksen munkeista Athanasios oli huolissaan alulle panemansa luostarirakennuksen taloudesta. Majesteettinen nainen ilmestyi hänelle ja esitteli itsensä : ”Olen tämän vuoren taloudenhoitaja. Älä huolehdi usko vaan”. Sitten hän kehotti munkkia lyömään sauvallaan kallioon. Heti iskun jälkeen kalliosta puhkesi kirkasvetinen ja hyvän makuinen raikas lähde, josta vettä on riittänyt tähän päivään saakka.
Välillä tapahtui seuraava episodi. Kun lähteestä virtasi jatkuvasti vettä, munkit jossain vaiheessa ajattelivat hyödyntää vesivirtaa ja rakensivat vesimyllyn alajuoksulle. Kun myllyrakennus valmistui, lakkasi vedentulo. Silloin munkit ajattelivat, että tuliko tehdyksi virhe ja purkivat myllyn. Heti vesi alkoi virrata jälleen. Se virtaa vielä tänäkin päivänä.

Pyhän Andreaan skiitta sijaitsee hallintokeskus Karieksen läheisyydessä. Skiittaa kunnostetaan ripeästi. Se tunnetaan myös nimellä Serrai. Upea oli aamuyön jumalanpalvelus, joka alkoi klo 04.00 ja päättyi 08.00. Erikoista meille suomalaisille oli, että palveluksen toimitti suomalainen pappismunkki Josef. Alunperin kiteeläisellä isä Josefilla on luostarivuosia takanaan 19.

Alttarin itään suuntautuvasta ikkunasta lankesi nousevan auringonvalo, joka suitsutussavun noustessa teki alttarista lähes taivaalliselta vaikuttavan näyn. Mieleen tuli Salomonin temppelin kaikkein pyhin alttariosa.

Kävimme myös 1900-luvun ortodoksimaailman merkittävimpänä pidetyn ohjaajavanhuksen, Isä Paisioksen keljalla, jossa hän kilvoitteli. Hän oli kuuluisa osuvista ja hyvistä neuvoistaan. Avuntarvitsijat kärsivällisesti jonottivat isä Paisioksen pakeille pääsyä, jopa iltamyöhään saakka. Koskettava nähtävyys oli myös hänen hautansa Surovin Nunnaluostarin puutarhassa lähellä Thessalonikia. Vaikka oli jo myöhäinen ilta, haudalle oli katkeamaton jono kävijöitä. Pyhien ihmisten vaikutus ei rajoitu vain maalliseen elämään. He puhuvat myös siirryttyään ajasta ikuisuuteen. Hänestä on julkaistu puolen tusinaa kirjaa. Ehkä tunnetuin on nimeltään: Pyhän Vuoren vanhus Paisios.

Mitkä asiat puhuttelivat eniten?

Fantastisen kauniin auringon paisteen ja kimaltelevan Aigeian meren liplatellessa laivan keulassa laskeuduimme Athoksen toisenlaiseen maailmaan. Meluisan Dafnin satamasta nousun jälkeen varttitunnin serpentiininousu paikallisella taksilla Simonopetran luostariin 300 m merenpinnasta. Ajantaju katosi välittömästi ja aikamatka 1000 vuotta takaisin alkoi. Luostarirytmi seuraa auringon nousuja ja laskuja fantastisine ilta- ja aamuruskoineen. Porttien sulkeutumisen jälkeen, 19.30, vaaka-asento. Hiljaisuutta häiritsi vain oman sydämen syke. Ihmeteltävän hyvin jaksoin nousta aamupalveluun klo 04.00.

Pitkät ja hoikat munkkihahmot hädin tuskin erottuivat tuohusten himmeässä valossa. Kreikan kieli kuulosti aidolta” hebrealta”. Toistuva Kyrie Eleison – Herra armahda, syöpyi nopeasti mieleen ja soi heti aamulla korvissa.

Sukkuloimme luostareiden lyhyet välit paikallisilla takseilla, joten vaeltaminen jäi vähäiseksi. Se olisikin vaatinut vähintään 3 -4 viikon matkan. Ehkä seuraavalla kerralla.

Helteinen ja aurinkoinen sää suosi matkalaisia. Silmiin pistävää oli myös luostareiden kissakanta, joka vaihteli luostarista toiseen samoin kissojen kunto. Koiria näimme vain yhden koko matkan aikana. Maailmasta tullutta vierailijaa ihmetytti Athoksen rauhallinen elämänrytmi ja kiireettömyys. Kuitenkin samaan aikaan vilkas jälleenrakentamisen vilske ikään kuin tasapainotti kokonaiskuvaa. Myös kunnioitus munkkielämää kohtaan kasvoi matkan aikana. Kyseessä ei suinkaan ole pako maailmasta, vaan oman elämänsä uhraaminen rukoilemaan maailman puolesta. On todella oltava kutsumus kuten iso kirja sanoo: ”Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut”.

Ankarastakin kilvoituselämästä huolimatta munkit ovat iloisia ja huumorintajuisia. Hyvä esimerkki munkkihuumorista. Käväisimme munkkivanhus Gabrielin majalla Karieksessa. Hän otti meidät vastaan hyväntuulisena, mutta laskeutui pian pitkäkseen vuoteelle, iäkäs kun oli ja piti meille varttitunnin saarnan. ”Alkää riidelkö vaimojenne kanssa”, jota seurasi opetus, josta jokainen meistä sai osansa. Mutta se vitsi. Erä uusrikas juppi tuli papin luokse ja pyysi papilta siunausta juuri ostamalleen tuliterä Ferrarille. Pappi siunasi ajopelin kuten hyvään ortodoksiseen tapaan kuuluu. Kului jonkin aikaa ja rikas mies palasi harmistuneena reklamoimaan papille Ferrarinsa siunaamisesta. Hän oli näet ajanut kolarin ja auto oli romuttunut täysin. ”Minkälaisen siunauksen sinä oikein annoit”, sanoi mies tohkeissaan papille. Pappi kysyi mieheltä: ”Kuinka kovaa sinä ajoit”. Mies vastasi 280 km tunnissa. Siihen pappi vastasi: ”Siinäpä se. Siunaus kattaa vain 260 kilometrin tuntinopeuteen”.

Martti Issakainen


Yhteistyössä
CMN