Jerusalem Foundation Vuonna 1966 perustettu Jerusalem Foundation on laittanut alulle ja osallistunut Jerusalemin alueella yli 4 000 hankkeeseen, pienistä lähiöpuistoista aina maailmankuuluisiin maamerkkeihin. Jerusalem Foundationin perusti Tonavan rannan pikkukaupungissa syntynyt Teddy Kollek. Hän muutti 29-vuotiaana Israeliin Wienistä vuonna 1935 ja omisti elämänsä uuden yhteiskunnan rakentamiselle. Vuonna 1952 pääministeri David Ben Gurion nimitti Kollekin pääministerin toimiston johtajaksi, jossa tehtävässä hän palveli 12 vuotta. Vuonna 1965 Teddy Kollek voitti Jerusalemin pormestarin vaalit, ja hän toimi virassaan peräti 28 vuotta. Vuonna 1967 pormestari Kollek ymmärsi, ettei jaettu kaupunki pysty selviämään, ja hän totesi, että jokainen Jerusalemin asukas riippumatta uskostaan tai syntyperästään on oikeutettu yhtäläisiin palveluihin ja elämän laatuun. Teddy Kollek oli pormestarikaudellaan mukana lukuisien julkisten puistojen ja koulujen samoin kuin maailmanluokan kulttuuri-instituutioidenkin perustamisessa. – Kaikki hieno ja kiva, mitä Jerusalemista löytyy tänä päivänä, on Jerusalem Foundationin rakentamaa, naurahtaa säätiön varainhankkijana toimiva Ariel Nadbornik. Ortodoksijuutalaisten työllistämistä Kuluneiden runsaan 50 vuoden aikana Jerusalem Foundation on kerännyt yli miljardi dollaria eri hankkeisiin. Säätiön rahoittamiin hankkeisiin sisältyy museoita, kirjastoja, kouluja, musiikkikeskuksia, puistoja, urheilustadioneita ja mm. 21 lähiökeskusta eri puolilla kaupunkia sekä Via Dolorosan saneeraus. Itä-Jerusalemin alueella on yhdessä asumiseen liittyviä hankkeita ja taas ultraortodokseille tarkoitetuissa projekteissa on pääpaino työllistämisessä. Lisäksi säätiöllä on hankkeita syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. – Kaikki eivät voi olla ns. toora-neroja, joten heille koetetaan löytää muuta tekemistä. Ultraortodoksinaisten kohdalla ollaan päästy tavoiteltuun työllistämisprosenttiin 71 %, mutta palkat ovat vielä turhan matalia. Tänä päivänä on suosittua kouluttautua kirjanpitäjiksi tai lastentarhan opettajiksi. Miesten kohdalla tilanne on paljon huonompi, vain 20-30 %, Nadbornik selvittää. – Ben Gurion sopi aikoinaan, ettei ultraortodoksijuutalaisten ei tarvitse mennä armeijaan ja he saavat stipendejä opiskeluunsa. Mutta silloin puhuttiin 600 miehestä vuodessa, kun taas nykyään puhutaan useista tuhansista miehistä eli tilanne on täysin toinen. Työtä syrjäytymistä vastaan Etiopiasta on muuttanut toista tuhatta juutalaista viime vuosina Israeliin, ja jäljellä lienee vielä runsaat 7 000 juutalaista. Esimerkiksi ICEJ on ollut tukemassa taloudellisesti etiopialaisten alijaa. Etiopialaisten juutalaisten kotoutumiseen on panostettu voimakkaasti. Etiopiasta Israeliin muuttavien juutalaisten pitää matkustaa ajassa 400 vuotta eteenpäin, joten sopeutumisvaikeuksia tulee. Etiopialaisvanhemmat eivät lue lapsilleen kirjoja, ja lapsilla on vähän leluja – kyseessä on kulttuurikysymys. Lukemaan oppiminen vie etiopialaislapsilta normaalia kauemmin, josta syystä koulumenestykseen tulee helposti aukko. Kiryat Menachemin kaupunginosaan lounais-Jerusalemiin on keskittynyt paljon maahan muuttaneita etiopialaisia. Kaupunginosassa on selvästi köyhempää väestönosaa kuin muualla Jerusalemissa. Asukkailla, varsinkin nuorilla on monia ongelmia, jotka helposti johtavat syrjäytymiseen. Kaupunginosassa asuu noin 18 000 asukasta, joista 2 000 on etiopialaisia juutalaisia eli noin 500 kotitaloutta. Asunnot ovat pieniä ja selvästi muuta Jerusalemia halvempia. Kaupunginosa on myös jäänyt kehityksessä jälkeen muita kaupunginosia. Alueelle on viime vuosina muuttanut myös paljon lapsiperheitä. Ponnahduslaudalla tuloksiin Jerusalem Foundationin tuella on rakennettu lähiökeskus, jossa koululaiset voivat viettää aikaansa koulun jälkeen, lukea läksyjään ja saada myös tarvittavaa tukiopetusta. Tarvittaessa löytyy myös puhekoulutusta samoin kuin fysioterapiaa. – Koetamme tukea alueen lapsia koulunkäynnissä ja kannustaa heitä jatkamaan opintojaan, kertoo Adit Dayan, Jerusalem Foundationin sosiaalisten hyvinvointihankkeiden johtaja. Ponnahduslauta-projektissa on tarjolla parikymmentä eri suuntautumisvaihtoehtoa kuten musiikki, tanssi, draama, urheilu, shakin peluu, tietokoneet, robotiikka jne. Koululaiset voivat saada viikoittain neljä tuntia opetusta valitulla osa-alueella. – Jos lapsi ei pärjää esimerkiksi englannissa tai matematiikassa, mutta löytää kykynsä vaikka koripallon puolella, hänen itsetuntonsa paranee, joka heijastuu helposti myös muuhun koulumenestykseen, selvittää projektin koordinaattori Dana Yoselqon-Kedar. Hankkeella halutaan helpottaa nuoria löytämään oma potentiaalinsa samoin kuin tarjota heille paremmat tulevaisuuden mahdollisuudet. Kokemuksia on nyt jo viidestä vuodesta, ja tarkoitus on kopioida konsepti muihinkin lähiöihin. Ilmapiiri koululuokissa on muuttunut selkeästi samoin kuin oppilaiden koulumenestys on parantunut. Vanhemmat tekevät Israelissa pitkiä työpäiviä 6 päivänä viikossa, ja heillä ei ole useinkaan yksinkertaisesti aikaa opettaa lapsilleen erilaisia asioita, joita Ponnahduslauta voi opettaa. Sormet multaan Läheisessä uskonnollisessa koulussa on Jerusalem Foundationin tuella kehitetty kasvihuone, jossa lapset voivat tutusta maanviljelyksen ja luonnonsuojelun saloihin. Moni luonnontieteissä pärjännyt oppilas pääsee nyt kokeilemaan oppimaansa myös oikeassa ympäristössä. Oppilailla, joilla on ollut esimerkiksi keskittymisvaikeuksia, voivat opiskella nyt kasvihuoneessa tarkkailemalla mehiläisiä, lintuja ja muita eläimiä. Mielenkiitoinen puoli on myös, että Etiopiasta muuttaneet lapset pääsevät näyttämään omaa tietämystään maanviljelystä kaupungissa kasvaneille oppilaille. Kasvihuone-projekti on herättänyt paljon mielenkiintoa muissa kouluissa, ja projektin positiivinen vaikutus näkyy jo koko ympäristössä. Lapset oppivat viljelemään erilaisia hyötykasveja, tutustuvat ympäristöystävällisiin torjuntamenetelmiin, erilaisiin kylvö- ja istutusaikoihin jne. Kasvihuoneessa kerätään sadevesi kastelukäyttöön ja muutenkin pyritään suosimaan ympäristöystävällisiä viljelykeinoja. Kirjatietous muuttuu kiinnostavalla tavalla käytännön toimiksi, ja jokainen lapsi voi kokea onnistumisen iloa. Luontoterapiaa Kolmas tutustumiskohde on ulkoilmamuseo, Ein Yael Living Museum, jossa esitellään entisaikojen työtapoja. Museo myös työllistää syrjäytymisvaarassa olevia juutalaisnuoria. Nuoret, joilla on ongelmia, olipa sitten kyseessä mielenterveys- tai fyysiset ongelmat – esimerkiksi keskittymisvaikeuksia ja oppimisvaikeuksia koulussa – voivat tulla puistoon vaikka tunniksi päivässä tai kerran viikossa. Kyseessä ei kuitenkaan ole mitään puiden halailua, vaan nuoret voivat osallistua erilaisiin työpajoihin ja päästä lähemmäksi niin luontoa kuin myös omaa itseään. Luontoterapiaan osallistuu niin juutalaisia kuin arabeja, nuoria kaikista yhteiskuntaluokista. Ein Yaeliin nuoret tulevat sosiaalityöntekijöiden lähettäminä. Tietenkään terapia ei sovi, mutta useimmille luonnon läheisyys tuo selviä muutoksia mielentilaan ja käyttäytymiseen. Monelle slummissa asuneelle ongelmanuorelle jo pelkkä avoin puisto on elämys. Luonnossa vietetyn ajan myötä nuoret avautuvat, masennus katoaa jne. Ein Yaelissa työskentelevät terapeutit tekevät nuorten kanssa myös retkiä esimerkiksi Kuolleelle merelle tai Negevin autiomaahan. Kokemuksia on esimerkiksi eristäytyneistä nuorista, joilla on ollut vaikeuksia luoda ystävyyssuhteita toisiin nuoriin. Muutaman kuukauden luontoterapialla ollaan saatu todella hyviä tuloksia. – Metsässä voidaan luoda helpommin kontakteja kuin suurkaupungin vilinässä, toteaa museon edustaja ja kertoo terveysalan asiantuntijoita eri puolilta Israelia käyvän tutustumassa luontoterapiaan käytännössä. Kimmo Janas