Lukijamatka Auschwitziin Tosimies- ja Jedidut -lehtien yhteinen lukijamatka suuntautui 25.-29.5. Puolaan, Krakovaan. Matkaan osallistui 30 henkeä eri puolilta Suomea, yhteisenä tekijänä kiinnostus juutalaiskansan vaiheista. Matkatoimisto Caleb Toursin edustajana joukkoa veti Jouko Pursiainen apunaan matkanjohtajat Kimmo Janas ja Risto Huvila. Lukijamatkalaisten päätutustumiskohteita olivat Auschwitz I -keskitysleiri sekä Auschwitz II Birkenau -tuhoamisleiri Krakovan lähistöllä. Vuonna 1947 perustetun museon ja muistopaikan erityisluonne johtuu siitä, että se oli suurin juutalaisten kansanmurhaan eli holokaustiin liittynyt leiri ja ainoa, joka on säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan. Holokausti Kun vuonna 1941 näytti siltä, että Eurooppa oli päätymässä lopullisesti Saksan valtaan, Kolmannen valtakunnan johto päätti "juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta". Tuhottavaksi määrättiin kaikki juutalaiset ikään, sukupuoleen tai maailmankatsomukseen katsomatta. Rasistisen tuhoamispolitiikan keinoja olivat nälkään näännyttäminen ghetoissa, joukkoteloitukset ja lopulta massatuhoaminen tuhoamisleirin kaasukammioissa. Näistä keskuksista suurimmaksi muodostui Auschwitz Puolassa. Auschwitz Toimintansa huippuaikaan, elokuussa 1944 Auschwitz koostui kolmesta pääosasta: Auschwitz I (noin 16.000 vankia), noin 3 km päässä sijaitseva Auschwitz II Birkenau (n. 90.000 vankia) sekä 6 km päähän rakennettu Auschwitz III Monowitz (n. 10.000 vankia). Auschwitzin alaisuudessa toimi myös kymmeniä alaleirejä, joissa työskenteli 21.000 vankia. Tehokas koneisto Auschwitzin olemassa olon aikana saksalaiset toivat sinne ainakin 1,3 miljoonaa ihmistä, joista 1,1 miljoonaa juutalaista. Natsit murhasivat yli 900.000 juutalaista kaasukammioissa heti sen jälkeen, kun heidät oli tuotu leirille. SS-miehet pitivät juutalaiset viime hetkeen asti epätietoisina siitä, mikä heitä odotti. Usein heille kerrottiin, että heidät sijoitettaisiin leirille, mutta ennen sitä desinfioitaisiin tuholaisten varalta ja pestäisiin. Kaasukammioissa oli valesuihkuja ja pukuhuoneissa numeroituja vaatekoukkuja, joiden oli tarkoitus pitää uhrit uskossa, että suihkun jälkeen he voisivat pukeutua omiin vaatteisiinsa ja siirtyä asuinparakkeihin. Kun vangit olivat "suihkussa", SS-miehet avasivat Zyklon-B-myrkkykaasupurkit ja kaatoivat sinihappoa sisältävät kiteet kaasukammioon. Lämmön vaikutuksesta erittyvä kaasu surmasi kammiossa olevat vangit. Ruumiit siirrettiin hissillä yläkertaan, missä krematoriot sijaitsivat. SS:n rakennustoimiston laativan raportin mukaan Auschwitzin viiden krematorion yhteenlaskettu polttoteho oli 4.756 ruumista vuorikaudessa. Vapautuminen Vuoden 1944 jälkipuoliskolla saksalaiset alkoivat tuhota todisteita rikoksistaan. He polttivat vankiluettelot ja leirille tuotujen juutalaisten luettelot sekä kuljettivat muualle uhreilta anastetun omaisuuden ja isot määrät rakennusmateriaaleja. Leirin toiminnan viimeisellä viikolla natsit räjäyttivät kaasukammiot ja polttivat varastot, joissa oli säilytetty joukkotuhon uhriksi joutuneiden juutalaisten omaisuutta. Kun puna-armeija oli murtanut rintamalinjat tammikuun 1945 puolivälissä ja joukko-osastot lähestyivät Auschwitzia, leirin 56.000 vankia pakotettiin ns. kuolemanmarsseille, joiden tarkoitus oli evakuoida työvoima syvemmälle Kolmannen valtakunnan alueelle. Marssin aikana menehtyi ainakin 9.000 vankia. Leiriin jäi 7.500 nälkiintynyttä ja sairasta vankia, jotka neuvostojoukot "vapauttivat" 27.5.1945. Pommitukset Mielenkiintoista on, että vaikka puolalainen vastarintaliike oli kertonut raporteissaan kaasukammioiden olemassaolosta, liittoutuneet eivät kertaakaan pommittaneet niitä. Sitä vastoin pommeja riitti 7 km päässä Auschwitzista sijaitsevien kemiantehtaiden tuhoamiseen. Tosin joskus pommit räjähtivät kaukana tehtaista ja surmasivat useita vankeja ja SS-miehiä Auschwitzissa. Schindlerin tehdasmuseo Kun matkalaiset siirtyivät aamupäivällä Auschwitziin, bussissa kävi iloinen puheensorina, mutta paluumatkalla bussi oli varsin hiljainen paikka... Kun leirien kauhut oli jätetty taakse, siirryttiin tutustumaan Oskar Schindlerin tehdasmuseoon. Useimmille Schindler on tuttu Steven Spielbergin elokuvasta "Schindlerin lista", mutta kyseessähän ei ole mikään Hollywood-hahmo, vaan aito saksalainen, joka auttoi tehtaansa kautta yli 1.000 juutalaista välttämään natsien keskitysleirit. Useimmille matkalaisista tuli pienenä pettymyksenä, että Schindlerin museossa ei kerrottukaan hänen tarinaansa vaan natsien miehitysajasta Krakovassa 1939-1945. Mutta itse näyttely oli kuitenkin varsin mielenkiintoinen tarjoten ryhmälle aikamatkan sota-aikaan. Juutalaiset Krakovassa Krakovan ghetto toimi maaliskuusta 1941 maaliskuuhun 1943. Sinne suljetut juutalaiset työskentelivät sekä ghetossa että mm. Oskar Schindlerin tehtaassa. Vuonna 1942 saksalaiset suorittivat kaksi väestönsiirtoa, jolloin työhön kykenemättömiä ja lapsia kuljetettiin lähes 12.000 Belzecin keskitysleirille. 13.-14.3.1943 natsit suorittivat massalikvidoinnin ghetossa murhaten noin 2.000 juutalaista gheton kaduille. Runsaat 8.000 kuljetettiin työleirille Plaszowiin ja loput gheton asukkaista Auschwitz Birkenaun keskitysleirille. Puolan ja juutalaiset Maailmansodan alkaessa juutalaisia asui Puolassa 3,5 miljoonaa eli se oli maailman suurin juutalaisyhteisö. Mutta kommunismin kaatuessa jäljellä oli enää alle 20.000. Natsi-Saksan miehityshallinto surmasi 6 miljoonaa puolalaista, joista puolet juutalaisia. Tänä päivänä arvioidaan Puolassa asuvan noin 50.000 juutalaista, sillä 1990-luvun käynnistynyt vapaamielisyyden aika on houkutellut puolanjuutalaisten jälkeläisiä palaamaan maahan. Viime tammikuussa astui Puolassa voimaan laki, jonka perusteella puheet puolalaisten osuudesta natsien hirmutekoihin voivat johtaa peräti kolmen vuoden vankeusrangaistukseen. Lain voiman havaitsi myös leirejä ja Schindlerin museota kierrellessä. Oppaat pyrkivät selkeästi korostamaan puolalaisten osuutta juutalaisten auttajina ja toisaalta myös natsien hirmuteoista kärsijinä. Nyt viimeisten uutisten mukaanhan laki on kaatumassa, sitähän ehtivät kritisoida mm. Israel ja USA. Eli rauha laskeutunee taas Puolaan. Kimmo Janas