Luojan luomaa ihastelemassa On lämmin elokuinen päivä, kuten koko kesä on ollut lämmin. Auton nokka kohti Suomen ja Venäjän rajaa, ei kenenkään maalle. Kuvauskohteena pedot, eritoten susi olisi haavena saada kameran tähtäimeen. Neljä päivää on varattuna piilokojussa istuskeluun suolla, toivottavasti aika riittää, kun sudet eivät joka päivä näyttäydy. Jätän auton suon laitaan ja lähden raskaiden kantamuksien kanssa kojua kohti. Kamerarunkona minulla on kaksi; Nikon d 300 ja Nikon d 200 sekä Manfroton kuulapäät. Kuljen pitkospuita pitkin suon yli kuivalle kankaalle, maisemat ovat upeat – avointa suota, isoja ja paksuja keloja, joita on myös kaatuneena suon reunoilla. Vedän henkeeni suon tuoksua ja nautin Suomen suvesta. Pienen kangasmetsän takana avautuu lisää suota ja hetken kuluttua piilokoju näkyykin suon laidassa. Menen kojuun n. klo 16. Kojussa on lämmin, n 25oC. Asennan kuulapäät tukevaan lautaan ja kamerat paikalleen kuvausaukkoihin. Zoomailen kojun edessä oleville haaskoille päin, jotka ovat noin 100 m päässä ja mietin rajauksia valmiiksi, jos eläimiä tulee. Rungossa minulla on Sigma 120-300 f 2.8 valovoimainen putki, toisessa rungossa Nikon 70-200 2.8 vakaajalla varustettu putki sekä kolmanessa rungossa Tokinan peruszoom 28-250 f5.6 – näillä yleensä kuvailen eläimiä. Kaikki valmista, jään odottelemaan mitä tuleman pitää... Nyt on sopiva hetki juoda termospullosta kahvit, mukavaa! Pikku kuovi laulaa lähistöllä. Noin 18.30 karhu katselee metsänlaidasta, näyttää vähän epäröivän... Karhu on aika iso vaaleanruskea, jolla on vaalea kaulus. Karhu tulee suolle ja kulkee kojun edestä muutaman kymmenen metrin päästä. Otan ensimmäiset kuvat. Karhu repii haaskaa hetken, saa aika ison palan irti ja lähtee puolijuoksua metsään lihankimpale suussaan. Hetken kuluttua tulee toinen karhu, lähes musta. En tiennyt että ruskeakarhut voivat olla noin mustia. Karhulla on keltainen kaulapanta, käsittääkseni Venäjällä merkattu. Noin klo 21 susi tulee metsänreunaan. Upeaa, tätä olen odottanut! Ensimmäinen kerta, kun näen luonnonvaraisen suden. Aurinko vielä paistaa, ja jos susi tulee nyt kuvaushollille, niin valo riittää hyvin. Susi on arka ja miettii kauan ennen kuin tulee nevalle. Se tarkkailee ympäristöä, ja pysähtelee tämän tästä, kuuntelee ja haistelee. Sudella on häntä koipien välissä ja on tosi aranoloinen. Pian susi on kuitenkin jo haaskan läheisyydessä, viimeiset kymmenet metrit se lähes ryömii haaskalla. Nyt se saa haaskasta jonkin luun ja lähtee juoksemaan sen kanssa metsänreunaan.. ja häipyy lopulta. Pari kivaa kuvaa sain otettua, silloin kun susi oli tullut suolle itavaloissa ja toinen, kun sen ryömii haaskalle, korppien ympäröimänä. Susi ei sinä yönä enää näyttäydy, pari karhua käy kyllä. Yksi karhu myös aika lähellä kojun takana.. Klo 12-04 on niin pimeää, että otan pienet nokoset.. Aamulla herään, on usvaa ja linnut laulavat. Sinä aamuna ei kuitenkaan enää petoja ole.. karhut häipyvät yleensä aamun sarastaessa. Käyn päivällä nukkumassa muutaman kilometrin päässä eräkämpässä. Iltapäivällä menen taas kojuun. Toinen ilta on saman tyylinen, mutta ilman susia. Kolmannen päivän ilta... Muutama karhu on käynyt, susia tuli myös. Ovat samaan aikaan karhujen kanssa, näyttää että sudet kunnioittavat karhua ja ovat varovaisia karhujen kanssa. Väistelevät ja varovat. Sudet ovat vähän myöhemmin nyt liikkeellä ja valoa on vähän. Saan ihan mukavia yökuvia kuitenkin pedoista. Neljännen päivän ilta... On hellepäivä, menen kojuun jo valmiiksi hiessä. Koju on kuin sauna, varmaan n. 35oC, aurinko paistaa suoraan kojuun, eikä mitään varjostusta kojuun, eikä tietenkään ovia voi pitää auki, jottei ihmisen hajut leviä ympäristöön.. Huh huh! Kojun koko on suurinpiirtein pituus 2.5 m, leveys 1.5 ja korkeus 1.5 metriä. Istun pelkät bokserit jalassa. Tutuksi käynyt “pikkumusta” karhu tulee käymään hyvissä ajoin, n. klo 18 jälkeen.. menee kojun taakse ja tutkii ympäristöä. On kuitenkin niin kovassa vastavalossa, ettei hyviä kuvia tule. Myöhemmin saan kivoja kuvia, kun korpit leikittelevät mustan karhun ympärillä. Illan mittaan käy useampi karhu. Ainakin seitsemän eri karhua käy haaskalla. Illalla tulee myös merikotka metsänreunan puuhun, oli komea näky kun lensi suon yli. Isot leveät siivet, jykevä nokka.. sen siipien kärkiväli voi olla jopa 2.5 m. Toivon että se tulisi kuvausetäisyydelle, mutten elätä suuria toiveita etten pety, koska tiedän että ne ovat äärettömän arkoja. Välillä kotka lähtee lentoon, tekee kierroksen ja palaa takaisin. Karhu ja korpit haaskalla Kotka nousee siivilleen, korpit lähtevät samantien haaskalta ja lentävät ympäri suonlaitamille. Kotka meinaa laskeutua haaskalle. Karhu säikähtää sitä ja lähtee juoksemaan metsään ja jää sinne. Kotka ei laskeutunutkaan haaskalle, mutta jää lähipuuhun. Tulee täyshiljaisuus, mikään eläin ei päästä ääntäkään, eivät edes korpit. Onko kotka metsän kuningas? Siltä vaikuttaa. Hämmästelen, en ole ennen moista kokenut. Kotka isuu paikallaan lähes tunnin eikä kukaan uskalla päästää pihaustakaan. Aivan kuin joku olisi poistanut volumit pois luonnosta. Yhtäkkiä kotka häipyy, eikä sinä iltana näyttäydy. Pian karhut taas palaavat. Kaksi karhua samaan aikaan tulevat metsästä. Toinen menee haaskalle suoraan, toinen jää penkomaan jotain muuta. Suon toisella reunalla näen liikettä... tarkkailen mitä siellä on... susia ja monta! Viisi sutta juoksee peräkanaa suonlaitaa, välillä häipyen metsään. Tulisivatpa tänne, toivon! Ovat hetken näkymättömissä ja ajattelen että menivät muualle. Yhtäkkiä lauma juoksee metsästä, näyttää olevan meno päällä. Ensitöikseen ajavat toisen karhun kauas metsään. Vau, susilla on nyt joukkovoima eikä aroista susista ole hajuakaan. Takaa-ajo oli niin puiden suojassa, etten saanut hyvä kuvia. Sudet jäävät metsänreunaan tarkastelemaan tilannetta... Eivät niin helposti avosuolle lähde, näköjään. Täysikuu nousee metsän takaa. Hieno tilanne, kuu nousee ja jos yksi susi liikkuisi noin 10 metriä, saisin siitä kuvan täysikuu taustalla.. Mutta ei onnistu, sudet pysyvät paikallaan ja kuu nousee korkealle. Sudet lähtevät pikku hiljaa haaskaa kohden, toinen karhu on vielä haaskalla. Hetken sudet syövät karhun kanssa samalta “pöydältä”, mutta pientä jännitystä on ilmassa... Sudet ovat varuillaan, yhtäkkiä karhu ryntää susia kohti ja sudet hajaantuvat. Mutta eivät kauaksi. Uskomatonta, en olisi uskonut tällaistä tosi-tv:tä näkeväni. Olen ihan innoissani. Ja kamerat laulavat... Valo alkaa olla vähissa ja nostan kamerassa ISO -lukua 1600 asti. Sudet saivat irti haaskasta palan ja kuskaavat sen erilleen. Karhu tulee hetken päästä susien apajallle, ja siitä tulee riita. Sudet piirittävät karhun, yksi näykkää takapuolesta ja kun karhu kääntyy, niin toinen susi on jo taas kiinni... Eivät näytä purevan tosissaan, näykkivät vaan, kiusaavat karhua. Illan aikana pari muutakin karhua käy haaskalla. Sudet välillä ihan vaan kiusaavat karhuja, kun on ylivoima. Ilman mitään näkyvää syytä ajavat takaa ja piirittävät. Nyt on jo lähes pimeää. Filmiaikana ei puhettakaan että olisi voinut kuvata. Digiaikana tekniikka on mennyt niin eteenpäin, että lähes pimeälläkin voi saada ihan kelvollisia kuvia... kuvailenkin melkein koko yön. Luonto kuin kirkko Aamu alkaa valjeta ja on hieno usva, yksi karhu on ihmeen pitkään aamulla suolla ja saan hienoja kuva siitä. Auringon noustessa se kuitenkin häipyy... mutta yksi susi tulee vielä. Saan siitä hienoja kuvia, kun se hakee haaskalta luita ja koluaa sitä lähistöllä. Varmaan tunnin saan hienoilla aamuvaloilla kuvata sutta. Uskomaton yö! Pisteeksi iin päälle merikotka tulee vielä kuvausetäisyydelle. Istuu männyn latvaan, puunjuurella susi jyrsii luuta.. hienoa erämaan tunnelmaa! Ehkäpä elämäni hienoin kuvauspäivä! Luonto on minulle kuin kirkko, siellä tunnen olevani lähellä Jumalaa. Olen kiitollisella mielellä, ja kiitän Jumalaa, että olen saanut nähdä näin upeita tilanteita! Luontokuvaaja Lassi Rautiainen on paikan ylläpitäjä, hän on tehnyt uskomattoman pitkäjänteisen työn, kun on jaksanut ylläpitää tämän kaltaista paikkaa vuosikausia. Suomessa ei muualla tällaisella todennäköisyydellä pääse susia katsomaan luonnonvaraisena. Lasse Niskala