| |
|
| Taivaallisia väkeviä |
 Viinejä ja liköörejä on valmistettu maailman luostareissa kautta aikain. Historiaa tutkiessa selviää, että juuri munkit toivat riskiretkien tuliaisina tislauksen taidon Arabiasta Eurooppaan noin 1000-luvulla.
1400-luvulla Siinailla munkit kehittivät tislausmenetelmän, joka perustui kiinalaisten keksimään parfyymien tislausmenetelmään. Samoin Egyptin koptimunkit alkoivat tislata olutta ja saivat siitä viskiä.
Yleisesti uskotaan, että irlantilaiset munkit kehittivät nykyaikaisen viskin valmistusmenetelmän samoin kuin viskin kypsentämisen tammitynnyreissä.
Siunattua viiniä
Viinituotanto käynnistyi Valamon luostarissa marraskuussa 1997, ja virallisesti viinin myynti alkoi viinimyymälän avaamisella 18.5.1998. Valamon oman viinimyymälän myynti on ollut varsin vakio 35.000 – 40.000 litralla vuosittain. Alkuvaiheessa tuotannossa oli kolme tuotetta, mutta tänä päivänä tehdään jo 14-15 tuotetta, joista tärkein osuus ovat marjaviinit. Marjaviinien lisäksi löytyy kuohuviinejä neljää eri versiota sekä kahta likööriä.
Tällä hetkellä ekumeenisesti tärkeä tuote on ehtoollisviini, joka valmistetaan Valamossa unkarilaisista rypäleistä.
Vaikeuksiakin on ollut matkalla, kun valtiovalta määräsi toiminnan verolliseksi ja kielsi luostarilta suoran myynnin seurakunnille – lain mukaanhan väkeviä (yli 14 %) tuotteita saa myydä vain Alkossa. Verotus tietenkin lähes tuplasi ehtoollisviinin hinnan seurakunnille. Eli nykään seurakunnat tilaavat ehtoollisviininsä Alkosta, joka puolestaan tilaa viinit Valamosta.
– Toisaalta luostarin kannalta tilanne helpottui – aikaisemmin oli 300 osoitetta, mutta nyt vain yksi, Alko, toteaa viinimunkiksikin kutsuttu Isä Andreas.
Tänä päivänä Alko tuo maahan kahta viiniä ehtoolliskäyttöön, mutta noin 40 % suomalaisseurakunnista käyttää Valamon ehtoollisviiniä, jota myös asiantuntijat pitävät parhaimpana viininä ehtoolliskäyttöön.
Väkevät kuvaan mukaan
Väkevien puolella tuotanto käynnistyi Valamon luostarissa 2008 liköörien valmistuksella.
Ensimmäinen varsinainen tuote oli lakkaviina, jota myydään tällä hetkellä pelkästään luostarin Trapesa-ravintolassa. Muita tuotteita on ollut Isä Andreaksen mukaan Kultahunaja, Mustikkalikööri ja Balsamiyrttilikööri.
Yrttiliköörin valmistus on tarkoitus käynnistää uudelleen ja sille pyritään myös Euroopan, Aasian ja Venäjän markkinoille.
Tuotteiden markkinointia varten on perustettu erillinen markkinointiyhtiö, joka etsii markkinat ja myy tuotteet. Yhtiö on sijoittajien omistama, ja Valamo omistaa myös osakkeita.
Valamo brändi
Valamon luostarin brändi on hieman yli 800 vuotta vanha ja se tunnetaan ympäri maailmaa – mutta ei tietenkään viinien ja muiden alkoholituotteiden puolelta.
– Olemme hyvin tarkkoja Valamo brändin käyttämisestä. Se ei saa missään nimessä aiheuttaa ristiriitoja. Brändi on meillä eettinen asia, jota valvomme hyvin tarkkaan. Meillä on selkeä sopimus markkinointiyhtiön kanssa, että mitään ei markkinoida, ennen kuin luostarin johtokunta on hyväksynyt käytettävän kielen ja termit. Meillä ei ole varaa tehdä virheitä, Isä Andreas painottaa.
Edesmennyt arkkipiispa Johannes siunasi lähtökohdan ja luostari haluaa myös kunnioittaa ortodoksisen kirkon näkemystä ja siunausta tässä työssä.
Tiskille pääsy
Valamon tuotteita voi pääsääntöisesti ostaa luostarin omasta viinimyymälästä, mutta raja menee 14 prosentissa, jota väkevämmät tuotteet myydään vain Alkossa.
Alkon myyntitiskille on kuitenkin loppujen lopuksi vaikea päästä, sillä Alkolla on tiettyjä kriteereitä, esimerkiksi kuinka paljon tuotetta pitää myydä. Kun Suomessa alkoholituotteiden mainostaminen on tarkkaan säädelty, ei tuotteiden markkinointi ole helppoa.
Myös laivayhtiöt ovat tärkeä myyntikanava, johon Valamostakin pyritään.
– Mutta laivayhtiötkin ovat liikeyrityksiä. Kun me teemme pieniä volyymeja, tuotantokustannukset ovat tietenkin korkeampia kuin suurilla eurooppalaisilla viininvalmistajilla. Ja meillä on vielä tuotannossa marjaviinejä, jotka ovat hyvin pitkälle käsityötuotteita. Eli emme pysty hinnoilla kilpailemaan ranskalaisten, italialaisten, saksalaisten tai portugalilaisten valmistajien kanssa, valittelee Isä Andreas.
Vientiin premiumilla
Tällä hetkellä Valamo Distillery tähtää voimakkaasti Kiinaan ja Venäjälle, joissa tuntuu löytyvän markkinarakoa Valamon tuotteille.
Vientiä varten on tulossa myös muutoksia etiketteihin ja pulloihin tulee luonnonkorkit.
– Rajojen ulkopuolelle ei oikein pääse kierrekorkeilla, selvittää Isä Andreas.
Täytyy muistaa, että jokaisessa maassa myydään ja juodaan ns. kalliita viinejä. Vientiin Valamo tähtää premium-ajattelulla. Jos tässä onnistutaan, volyymien ei tarvitse olla turhan suuria.
Nykyään kuluttajat haluavat entistä laadukkaampia, yksilöllisiä tuotteita, ja tähän markkinarakoon Valamon viineilläkin pyritään.
– Lähdemme liikkeelle laadulla, ulkonäöllä ja pakkauksilla. Tietenkin myös luostarin tarina siellä taustalla luo omaa vahvaa mielikuvaa, lisää Isä Andreas.
Vientimarkkinoille tarkoitetun uuden viskipullon on suunnitellut Harri Koskinen. Myös pakkauksen suunnitteluun on satsattu eli liikkeellä ollaan vakavissaan. Jokaiseen pakkaukseen tulee myös ns. aitouskirje, jonka on allekirjoittanut joko Isä Andreas tai esimerkiksi luostarin johtaja.
Viski
Ensimmäisiä pienimuotoisia koe-eriä viskiä alettiin tehdä Valamon luostarissa seitsemisen vuotta sitten. Kun päätös laajamittaisen tislauksen aloittamisesta tehtiin, lähdettiin liikkeelle 24 tisleellä, joista karsinnan jälkeen on tällä hetkellä jäljellä enää neljä, joista kahta tehdään.
Isä Andreaksen saamien huhutietojen mukaan maailmassa on toinenkin viskiä valmistava luostari, Skotlannissa, mutta siellä valmistus on hyvin vähäistä.
Vuonna 2014 perustetun viskitislaamon takana ovat Valamon luostari, ilomantsilainen Hermannin Viinitila sekä muutama yksityinen viskinharrastaja. Tislaamon investoinnit olivat noin miljoona euroa, josta ELY tuki hanketta 350.000 eurolla.
– Valamon viskimestari Timo Kettunen ja tuotekehittelijä Asko Ryynänen tekivät todella perusteellista työtä löytääkseen oikean tisleen tuotannon pohjaksi. He tietävät mitä tekevät ja kehittelevät jatkuvasti uusia makuja. Tuotekehitys onkin tällä hetkellä erittäin tärkeässä roolissa, Isä Andreas kertoo.
Kettunen ja Ryynänen eivät kuulu munkkiveljeskuntaan, vaan ovat yhtiöön palkattuja ammattilaisia. Kettusen kanssa on tehty yhteistyötä jo 21 vuotta. Lieksasta kotoisin oleva Ryynänen on puolestaan Teerenpelin entinen viskintekijä.
– Askohan ei ole pelkkä viskintekijä vaan loistava tuotekehittelijä, joka vetää mm. Lepaalla viinikursseja.
Monenlaista savua
Savuviski on ollut viime aikojen maistelutilaisuuksissa selvästi suositumpi.
– Tilaisuuksissa, joihin olemme osallistuneet, on järjestetty sokkotestejä. Mukana on ollut tunnettuja viskimerkkejä, mutta Valamon viski on pärjännyt hyvin testeissä. Tämä on tietenkin antanut meille lisävarmuutta, että olemme oikealla tiellä, Isä Andreas toteaa.
Viskin valmistuksessa on kolme pääelementtiä; vesi, hiiva ja ohra. Tietenkin viskiä voi tehdä myös maissista, rukiista tai ruis/ohra-seoksesta.
– Hiiva on yhtä yksilöllinen kuin vesikin. Me emme voi käyttää klooripitoista vettä sen paremmin viinin kuin viskinkään tekemisessä, vaan kaikki tulee porakaivoista. Hiiva on aivan omanlaisensa, sitä käytämme myös osassa viineistämme.
Myös käytettävän ohran kanssa ollaan tarkkoja. Vaikka tavallinen mallasohra ostetaan Lahdesta, savuohra on pakko hankkia Belgiasta, koska Suomessa ei ole ainakaan vielä ohran savustamoa. Savustuksessa käytetään turvetta, josta lähtevä savu iskeytyy ohran jyvään.
– Savuakin on monenlaista, jolloin viskintekijän nenä kertoo, mikä on oikea savu. Viskiin siirtyvä savun maku ei saa olla liian voimakas eikä toisaalta liian vähäinen. Juuri tässä nähdään ammattilaisten merkitys, Isä Andreas huomauttaa.
Toukokuussa on tarkoitus valmistua isompi erä viskiä, juuri savuviskiä, Alkoon myyntiin. Ensimmäinen 900 pullon erä Valamon viskiähän ei ehtinyt edes Alkon hyllyille, vaan alan harrastajat ja keräilijät ostivat netin kautta koko erän 25 minuutissa. Eikä Isä Andreaksen saamien tietojen mukaan suurin osa ole edes avannut pullojaan vielä.
Automatisoitua tuotantoa
Viskiä saa sanoa viskiksi, kun tisle on kypsynyt kolme vuotta ja yhden päivän.
– Monet viskintekijät pullottavatkin tuotteensa juuri tuon 3 v 1 päivän kuluttua. Sen ymmärtää, jos on huonot kellarit, koska se enkelten osuus näyttelee aika paljon viskin myynnissä. Huonossa kellarissa ei kannata kypsyttää kauempaa, sillä siitä häviää potenssit pois.
Kellarissa pitää olla hyvä kosteus, oikea lämpötila ja hyvä ilmastointi ettei sinne pääse muodostumaan tunkkaista ilmaa.
Eli viskin ei tarvitse kypsyä 5, 8 tai 15 vuotta – 3 vuotta 1 päiväkin riittää.
Tietenkin tynnyrin kokokin ratkaisee. Pienessä tynnyrissä kypsyminen on nopeampaa ja isossa hieman hitaampaa.
Valamoon käytetyt bourbontynnyrit tulevat Amerikasta ja uudet Euroopasta. Jonkin verran Euroopasta tulee myös sherrytynnyreitä.
– Täällä luostarissa on se hyvä puoli, että me kypsytämme ehtoollisviinin tammitynnyreissä ja sieltä vapautuu joka vuosi tynnyreitä viskin valmistukseen, lisää Isä Andreas.
Valamon kellarissa on myös rajallinen määrä eli toista sataa ns. asiakastynnyriä. Viskin kypsyttyä se pullotetaan ja pullot toimitetaan Alkoon, josta asiakas voi ne noutaa maksettuaan verot.
– Yritykset ostavat 200 litran tynnyrin ja laskevat, että viiden vuoden kuluttua tekevät pullotetusta viskistä asiakaslahjoja. Pienemmissä 30 litran tynnyreissä on usein 5-6 miehen ryhmiä, Isä Andreas selvittää.
Viskiä on kypsymässä parhaillaan noin 100.000 litraa, josta Valamon luostarin kellarissa kypsyy vajaa 10.000 litraa ja valtaosa Ilomantsissa sijaitsevassa isossa kellarissa.
Tuotanto on automatisoitu mahdollisimman pitkälle, ja se sitoo Valamossa Isä Andreaksen lisäksi ainoastaan Timo Kettusen, Ilomantsissa puolestaan on kaksi työntekijää. Luostarissa työskentelee toki vapaaehtoisia, mutta heitä ei päästetä turvallisuussyistä Valamo Distilleryn tiloihin.
Viinimunkki
Isä Andreas myöntää, ettei vielä omaa viskin haisteluun tarvittavaa nenää, siksi Valamossa luotetaankin ammatti-ihmisiin.
– Mutta kun uusi tynnyri alkaa olla valmista, niin kyllä me sitä yhdessä haistellaan ja maistellaan, hän naurahtaa.
Luostarin viinimunkki -tittelin on kuulemma keksinyt pitkäaikainen ystävä Esko-Juhani Tennilä vuosia sitten. Aikanaan paikallisen yrittäjäjärjestön puheenjohtajanakin toimineen Isä Andreaksen yksi tärkeimpiä tehtäviä luostarin muiden vastuualueiden lisäksi on business-puoli. Valamo Distilleryn hallituksen puheenjohtajana Isä Andreas pitää huolta ja vastaa luostarin johdolle esitettävästä yhtiön etiikasta.
Eläkkeelle kahdeksankymppinen munkki ei ole vielä ehtinyt jäädä, mutta tavoite on kuulemma siirtyä viisaan lepoon kahden vuoden kuluttua.
– Etenen viikko kerrallaan ja kuuntelen hyvin tarkkaan omien lasteni ääntä. Kaksi tytärtäni pitävät minusta hyvää huolta, samoin luostari pitää minusta hyvää huolta.
Kun eläkkeelle siirtyminen tulee ajankohtaiseksi, Isä Andreas kertoo siirtyvänsä asumaan Turkuun lähelle nuorinta tytärtään ja tämän perhettä.
– Raamatussahan todetaan, että kun olit nuori, vyötit itse itsesi ja lähdit minne halusit, mutta kun tulet vanhaksi, sinut vyöttää joku toinen ja sinä menet sinne, minne he haluavat. Minullekin on varmasti laitettava naru jalkaa, etten karkaa liian kauaksi, hän hymyilee.
Hengellinen puoli
Alkoholituotteet ja munkit on yhtälö, joka ei kaikkia miellytä.
– Enää ei ole ollut yhtä pahoja yhteentörmäyksiä kuin aloittaessamme viinituotannon 1997. Silloin saimme ikävät kirjeet ja yhteenotot hiljentymään sillä, että kävin arkkipiispa Johanneksen luona kysymässä, miten hän suhtautuisi ajatukseen, että ryhtyisimme valmistamaan luostarissa ehtoollisviiniä.
Arkkipiispa suhtautui ajatukseen myönteisesti, jonka jälkeen Isä Andreas käveli suoraan Kuopion STT:n toimitukseen ja käski kirjoittaa uutisen, että Valamon luostari alkaa valmistaa ehtoollisviiniä. – Näin tehtiin ja puheet loppuivat siihen. Ihmiset ymmärtävät, että ilman viiniä ei ole ehtoollista, hän kertoo ja jatkaa: – Sillä määrällä viiniä ja muita tuotteita, mitä luostari valmistaa, ei varmasti kasvateta yhtään juoppoa. Luostarissa on tuotettu viiniä 21 vuotta, mutta en ole nähnyt täällä yhtään humalaista.
Viskin ja muiden väkevien kohdalla on ollut vain asiallisia yhteydenottoja, ei enää mitään hyökkäyksiä. Ihmiset ymmärtävät, että luostari on oma instituutio, jonka pitää hoitaa taloutensa, sillä yhteiskunnan tukea ei tule.
– Meillä on luostarin alueella 20 rakennusta, joista valtaosa 1940-luvulta, nuorimmatkin 1970-luvulta. Suurin kuluerä meillä on tällä hetkellä kiinteistöjen ylläpito ja palkat.
Kun tapasin Isä Andreaksen ensimmäisen kerran kesällä 2007 (Tosimies 4/2007), luostarin talous oli suurissa vaikeuksissa. Tänä päivänä Valamo Distilleryn toiminta on kuitenkin parantanut tilannetta huomattavasti. Valamon viinibusiness on ollutkin varsinainen menestystarina.
Kimmo Janas
|
|
|
|
|
|
