Etusivu
Mediatiedot
Lehden tausta
Tilaa ilmainen näytenumero
Lehtitilaus
 
Yhteystiedot
Kauppa
 
Tässä numerossa
<empty> Tavoittamattomien tavoittaja
<empty> 2024 Vainoraportti
<empty> Immanuelin paluu
viiva
Artikkelit
<empty> Vanhemmat lehdet
   
Tosimies nyt myös Facebookissa ja Youtubessa

 

Joululomalla Israelin armeijassa


”First and foremost, bring your sense of humor, team spirit, and an open mind.” (Sar-El ohje)

Sar-El (akronyymi sanoista Shiroot L’Yisreal, vapaasti käännettynä “palvelusta Israelin puolesta”) on Israelin armeijan (IDF) Logistisen yksikön alaisuudessa toimiva palveluorganisaatio Israelin ulkomailla asuville kansalaisille, jotka haluavat viimeistellä armeijapalveluksensa. Ohjelma on myös avoin muille kuin israelilaisille eli niille, jotka haluavat osallistua ohjelmaan liittymättä kuitenkaan Israelin puolustusvoimiin. Yhdestä kolmeen viikkoon kestävät ohjelmat käsittävät aseetonta vapaaehtoistyötä eri armeijatukikohdissa.

Israelin turvallisuus on ollut uhattuna koko itsenäisyytensä ajan ja on edelleen. Koska Israelin puolustuskyky ainakaan valtion ensi vuosikymmeninä ei perustunut aseteknologian ylivoimaisuuteen, joukkojen määrästä puhumattakaan, jäi ainoaksi selitykseksi inhimilliset kansaan, armeijaan, taistelijoihin, organisaatioon ja johtajuuteen liittyvät tekijät. Näihin tekijöihin pääsin runsas kolme vuotta sitten tutustumaan ”sisältä päin” ruohonjuuritasolla osallistumalla ensi kertaa Sar-El -ohjelmaan ja päivittämällä jälleen kokemuksiani joulukuussa 2018.

Kehittyvä Sar-El
Sar-El organisaation johtaja Shlomo Stav – aiempi IDF:n ja tiedustelupalvelu Shin Bethin prikaatinkenraali – kävi tukikohdassamme meitä tapaamassa. Hänen mukaansa ohjelmalla on kaksi päätavoitetta: ensinnäkin vapauttaa israelilaissotilaita etulinjaan tekemällä välttämättömiä töitä taaempana ja toiseksi näyttää vapaaehtoisille Israelin ja armeijan todellisuutta, joka useinkin poikkeaa uutisoinnista ulkomailla.

Hän myös korosti ohjelman olevan avoin kaikille kansalaisuudesta, uskonnosta, sukupuolesta tai poliittisista näkemyksistä riippumatta.

Kun Stavin mukaan ohjelmaan vuosittain osallistuu nyt noin 5000 vapaaehtoista, vuosittain on hänen tavoitteensa nostaa vapaaehtoisten määrä lähivuosina kaksinkertaiseksi. Ohjelmaa ollaan myös jatkuvasti kehittämässä ja nyt pilotoidaan Sar-El -ohjelman jatkeeksi KKL/JNF:n organisoimalla muutaman päivän erikoisjaksolla, jossa tutustutaan tarkemmin ympäristö-, maatalous- ym. vastaaviin ko. järjestöjen hankealueisiin.

Työmme
Sar-El -ohjelma Israelissa alkaa Ben Gurion lentokentän tuloaulassa. Jouluisesta ajankohdasta johtuen palvelukseen astui nyt vain vajaa 30 sar-elnikiä, jotka jo ennalta oli jaettu kolmeen ryhmään. Tällöin sai myös tietää myöhemminkin salassa pidettävän tukikohdan. Kukin ryhmä kuljetettiin omaan palvelupaikkaansa, jossa majoituttiin parakkeihin ja saatiin univormu.

Itse työ on pääosin kevyehköä ja yksinkertaista huolto-, kunnossapito- ja varastotyötä tukikohdissa tai logistiikkakeskuksissa ja työvaiheiden oppiminen tapahtuu varttitunnissa. Työpäivät – sunnuntaista torstain lounasaikaan – ovat pääsääntöisesti seuraavat: aamiainen, 8:30 lipunnosto, 8:40-9:00 uutiskatsaus ja kahvit, 9:00-12:00 työtä, 12:00-14:00 lounas, 14:00-16:00 työtä, 16:00-18:00 vapaata, 18:00-19:00 koulutusta. 19:00- illallinen ja vapaata. Torstai-iltapäivänä alkaa vapaa ja ryhmä kuljetetaan Tel Aviviin, jossa halukkaat voivat majoittua vapaasti täysihoidolla Sar-El hosteliin tai omalla kustannuksella muualle. Sunnuntaiaamuna on kokoontuminen ja usein exkursio johonkin kiinnostavaan kohteeseen, jonka jälkeen kuljetus takaisin tukikohtaan.

Tukikohdassa tai hostelissa oltaessa pätevät tietyt säännöt eli alkoholi, huumeet, seksi sekä uskonnosta tai politiikasta puhuminen ovat kiellettyjä ja välitön syy ohjelmasta poistamiseen. Itse olen saanut huomautuksia, joskaan en potkuja, tupakoinnista räjähdysvaarallisilla alueilla, epäsiveellisestä pukeutumisesta ja liiallisesta kiinnostuksesta joidenkin uusien asemallien testaukseen.

Ryhmämme
Seikkailunhaluisille edellä mainittu ohjelma saattaa kuulostaa tylsältä mutta mielenkiintoisen siitä tekee sarelnikeista ja sotilaista koostuva tiimi jossa työtä tehdään. Oma yhdeksänhenkinen Sar-El ryhmäni oli joulukuussa hyvin edustava ja mielenkiintoinen. Ryhmän muut osallistujat tulivat Yhdysvalloista, Kanadasta, Meksikosta, Tsekin tasavallasta, Etelä-Afrikasta, Itävallasta ja Puolasta. Ammattijakauma oli nunnasta juuri kurdiarmeijassa taistelleeseen sotilaaseen, ikäjakauma 22-70 vuotta, neljä naista ja viisi miestä eikä kukaan tällä kertaa tietääkseni ollut juutalainen.

Ryhmän ansiosta sain ajantasaista tietoa elämästä Meksikossa ja Etelä-Afrikassa, kuulin kokemuksia huumepoliisin työstä ja mielenkiintoisia kuvauksia salaisemmista paikoista joihin moninkertaiset sar-elnikit Israelissa olivat sattumoisin päässeet. Juuri Irakista tullut vapaaehtoisena Peshmergan riveissä taistellut kämppäkaverini kertoi omista kokemuksistaan, näytti videoitaan ja pääsinpä seuraamaan etulinjan tapahtumia Syyriassa hänen ollessaan skypeyhteydessä entisiin sinne siirtyneisiin taistelutovereihinsa.

Ainoa yhdistävä tekijä ryhmässämme oli halu palvella Israelia ja tämä erilaisuudesta koostuva kokemusmaailma ja sen mahdollistamat keskustelut oman turvallisen kuplan ulkopuolella ovat ehkä Sar-El -ohjelman itselleni paras anti.

Turvallisuudesta
Tukikohdan komentaja ja hänen varamiehensä kävivät useaan otteeseen kertomassa tukikohtaan ja armeijaan liittyvistä asioista. Komentaja sanoi tukikohtamme olevan alansa tärkein logistiikkakeskus Israelissa ja näin ollen Hamasin tärkeimpiä sotilaallisia iskukohteita. Hamasin ohjusten tarkkuus on kehittynyt ja nyt useampia ohjuksia voidaan suunnata samaan kohteeseen. Uhan torjumiseksi suojanamme oli normaalien pommisuojien ohella Iron Dome -torjuntaohjusjärjestelmä.

Tällä kertaa palveluspaikallani oli hyvinkin rauhallista. Pommisuojaan ei tarvinnut juosta kertaakaan, jos olisi, niin aikaa olisi ollut vajaat kolmekymmentä sekuntia hälytyksestä, kun aivan rajalla aikaa on vain 15 sekuntia. Ympäristössä tilanne oli eri, sillä Siinailla ISIS:n haaraosasto teki useita iskuja Egyptin turvallisuusviranomaisia ja armeijaa vastaan mm. tarkka-ampujien toimesta, useita egyptiläissotilaita ja -poliiseja kuoli ja tietenkin myös joukko jihadisteja.

Länsirannalla puolestaan palestiinalaisterroristit iskivät joulukuussa seitsemän kertaa puukottamalla, ampumalla tai autolla päälle ajamalla. Juudean ja Samarian iskuista osa oli sotilastyylisiä eli ryhmän tekemiä ampumisia sotilaita ja siviilejä vastaan eikä uhreiltakaan vältytty, sillä tuhoisimmassa tapettiin neljä aikuista ja kolmen päivän ikäinen vauva.

Pohjoisessa Libanonin rajalla jatkui joulukuun alussa IDF:n aloittama operaatio ”Northern Shield” Hezbollahin hyökkäystunneleiden tuhoamiseksi. Mainittakoon myös, että Israelin turvallisuusviranomaiset kertoivat estäneensä viime vuonna kaikkiaan 480 terrori-iskua, paikallistaneensa ja neutraloineensa 590 yksittäistä terroristia ja paljastaneensa 201 terroristiryhmää.

Turvallisuudesta puheenollen vapaaehtoiset eivät esiinny tukikohdan ulkopuolella uniformuissa, koska he olisivat aseettomina ja valmistautumattomina helppoja ja siten houkuttelevia kohteita terroristien tapettavaksi tai kidnapattaviksi. Uhka on todellinen, koska aiemmin Israel on joutunut vapauttamaan vankiloistaan jopa satoja terrori-iskuista tuomittuja palestiinalaisia yhden israelilaissotilaan palauttamiseksi (elävänä tai kuolleena). Tosin nyt tällä matkalla tehtiin poikkeus, koska apuani tarvittiin toisessa tukikohdassa.

Suosittelen
Kiinnostukseni Israelia kohtaan heräsi vuonna 1967 ”Kuuden päivän” -sodan kynnyksellä ja sympatiani oli heti tuon pienen maan puolella, olihan se ylivoimaisten vihollisten uhkaama ja lipussakin samat värit kuin Suomella. Hämmästykseni oli suuri, kun Israel vastoin kaikkia laskelmia löi vihollisensa – ja jopa alle viikossa. Huolestuin uudelleen Israelin kohtalosta Jom Kippurin yllätyshyökkäyksen aikana vuonna 1973. Kun Israel tämänkin sodan selvitti, en enää koskaan tämän jälkeen epäillyt selviytymistä tulevissakaan konflikteissa.

Nyt Israelin kimppuun käydään uusin asein – median ja mielipidevaikuttamisen keinoin. Seurattuani Israelin tapahtumia paitsi lomamatkoillani ja eri tiedotusvälineistä, huomasin suuren kuilun läntisen valtavirtamedian ja itse kokemani todellisuuden välillä; boikottiliike, apardheid -syytökset, rauhanprosessien tukahduttaminen, miehitys ja palestiinalaisten kärsimykset Israelin puolustettua itseään, olivat uusia aseita taistelussa Israelin tuhoamiseksi. Sar-El antaa välineitä myös puolustautumiseen näitä uusia uhkia vastaan.

Sar-El -ohjelma on itselleni antanut vastauksia mieltäni vuosikymmeniä askarruttaneeseen kysymykseen siitä, miten suhteellisen pienellä maakaistaleella asuva suhteellisen pieni kansa on kyennyt pitämään puolensa vihamielisen naapuruston keskellä. Samalla ohjelma on tarjonnut paitsi erilaisen tavan viettää talvi-, kesä- tai muuta lomaa, myös suonut mahdollisuuden antaa oma panokseni puolustaa tätä ainutlaatuista maata. Suosittelen sitä muillekin.

Ari Rusila


Yhteistyössä
CMN