 Pikaluistelija Mika Poutala kertoo odottaneensa olympialaisia todella innolla ja jännittyneenä, eikä ainakaan myönnä hänen harteilleen kasattujen mitalitoiveiden painaneen liikaa tai haitanneen keskittymistä.
Pienen pojan unelma täyttyi jo neljä vuotta sitten. Mutta silloin syntyi uusi unelma, että haluan myös mitalin olympialaisista. Ja nyt ollaan täyttämässä sitä unelmaa. Aivan mahtava fiilis! toteaa Mika Poutala.
Julkisuuden
valokeilassa
Mika myöntää viime aikojen olleen aikamoista mediapyöritystä.
– Kun tulin joulukuun puolessa välissä Pohjois-Amerikan kiertueelta kotiin ja taskussa oli ensimmäinen Maailman cupin osakilpailuvoitto ja 1000 metrilläkin kolmassija, niin kyllä puhelin on soinut siitä alkaen. Viimeisen kuukauden aikana on varmasti tehty 30 haastattelua.
Tämä julkisuusryöppy ei ole vaikuttanut Mikaan, joka on jo tottunut viime vuosina olemaan mediassa esillä, milloin urheilijana milloin räppääjä Plasticina.
– Ja täytyy muistaa, että tämä kilpailukausi on varsin lyhyt, eikä sama tahti jatku onneksi koko vuotta, Mika naurahtaa.
Pipon ei
tarvitse kiristää
Japanissa sprintereiden MM-kisoissa tapahtui tammikuussa myös varsin laajasti Suomessakin uutisoitu kaatuminen kesken 500 metrin kisaa. Tilanteen teki vaaralliseksi mahdollisuus ajautua jäässä kiinni olevan ajanottolaitteen päälle sekä toisaalta jääminen takana luistelevan kilpakumppanin luistinten ruhjottavaksi. Mutta Mika väisti ajanottolaitteen virtuosimaisella ”vatsahypyllään” eikä kanssakilpailijakaan osunut.
Mika on tunnettu kyvystään irrotella yleisön riemuksi, mutta tuota vatsahyppyään hän ei tunnusta suunnitelleensa.
– Jos haluaisin viihdyttää yleisöä, se pitäisi kyllä tehdä huomattavasti myöhäisemmässä vaiheessa. Mutta täytyy sanoa, että tilanteessa oli aimoannos siunausta mukana, ettei mitään vakavaa sattunut.
Mika kertoo yleisön viihdyttämishalun juontavan juurensa jo nuoruudesta.
– Koulussakin piti aina tehdä joitakin jekkuja tai esittää opettajille tyhmiä kysymyksiä, että sai kaverit nauramaan.
Varsin usein huipputason urheilijoilla urheilu on kaikki kaikessa ja työtä tehdään veren maku suussa. Mika Poutala kuitenkin uskoo tietyn irrottelun laukaisevan turhia jännitteitä ja jopa helpottavan kilpasuorituksiin keskittymistä.
Usko kiinnostaa
Mika Poutala ei salaa arvomaailmaansa ja uskoaan vaan tuo sen rohkeasti esille myös haastatteluissa. Samana aamuna on tehty ennen Tosimiestä jo kolme haastattelua ns. maallisiin medioihin, ja jokaisessa jutussa on tullut myös usko esille. Mika ei halua tuputtaa uskoaan, mutta jos haastattelija kysyy asiaa, vastauksia tulee kuin apteekin hyllyltä.
– Usein kysytään, että rukoiletko ennen kisoja tai miten valmistaudut kisoihin, käytkö kirkossa jne. Minusta on hyvä lähteä jatkamaan keskustelua, kun huomaa toisen osapuolen olevan kiinnostunut näistä asioista.
Hän myöntää olevansa todella yllättynyt maallisen media kiinnostuksesta.
– Minulta kysyttiin juuri MTV3:n Tulosruudun haastattelussakin, että minkälainen Jumala on minulle. No, pienen hämilleen menon jälkeen selostin pitkään, kuinka Jumala on koko elämäni perusta, ystävä, tuki ja turva jne.
Mika haluaa sanojensa mukaan tuoda kristillisyyttä esille niin matalalla kynnyksellä, että ihmiset eivät pelästy, vaan haluavat kuunnella lisää ja mahdollisesti jopa pelastua.
– Ei minulla ole toki mitään saarnaamistakaan vastaan, mutta sen haluan tehdä sitten seurakunnassa, enkä kadunkulmassa.
– Uskon Jumalan siunanneen minua näillä lahjoilla, että voin tuoda Häntä esille näissä ympyröissä.
Plastic räppää
Musiikki on tärkeä osa Mikan elämää, mutta varsinainen esiintyminen räppääjänä on täysin harrastajapohjalta, tavallaan rentoutumiskeinona urheilun ohessa.
– Suurin osa biiseistäni on viitisen vuotta vanhoja, joten nyt tulee ehkä hieman taukoa esiintymisiin, ennen kuin saan uutta materiaalia kasaan.
Vancoucerin olympialaisia varten Mika on tehnyt joukkueellemme oman kisakappaleen, joka on tavallaan jatkumoa hänen edellisiin talviolympialaisiin tekemäänsä kannustuslauluun.
”Kohti unelmii,
pidä niistä kii
Kohti unelmii,
unelmoi suurempii”
Projekti käynnistyi hänen kertomansa mukaan jo viime kesänä, mutta sopivia sanoja ei tahtonut löytyä millään.
”Neljä vuotta tässä vierähti, tehny kovaa duunii et must tulis tähti
joka loistaa, ja pahaa poistaa, mä aion tehdä kaiken mitä voin vaan.”
– Väänsin biisin sanoituksia varmaan kolme kuukautta, ennen kuin alkoi natsata, mutta nyt olen tyytyväinen lopputulokseen. Toivon, että siitä on todella hyötyä kaikille joukkueemme urheilijoille, toivon sen antavan tarvittavaa tsemppiä meikäläisille Kanadassa.
”Vancouverissa sitten
nähdään, kuka voittaa ja kuka vaa sählää.
Meitsi ainaki pallille tähtää, ja sillon koko halli räjähtää.”
Entistä mielenkiintoisemmaksi asian tekee se, että levy on Mikan omakustanne, ja sitä jaetaan kisakylässä kaikille Suomen joukkueen jäsenille.
”Vihdoin ripustetaan mitalit kaulaan,
koko Suomi laulaa, maamme laulu raikaa.
Siniristilippu nostetaan
salkoon,
vuosien työ saa
vihdoinkin arvoo.”
Ole oma itsesi
Katsellessaan nykymaailman menoa nuorena kristittynä miehenä hän toteaa menon olevan välillä aika villiä, varsinkin urheilupiireissä.
– Toisaalta kyllä minä näen paljon hyvääkin. Riippuu vähän, missä seuraa näitä asioita.
Suurimpina uhkakuvina nuorten kannalta tänä päivänä Mika pitää kaiken mahdollisen kokeilua.
– Ei minun tarvinnut nuorempana kokeilla kaikkea. Minä tiesin, mitä halusin ja tein niitä juttuja, enkä kokeillut vähän sieltä ja vähän täältä. Toinen juttu on, että porukka liikkuu liikaa massoissa, eikä kukaan tunnu uskaltavan olla erilainen. Jos jengi tekee jotain, niin kaikkien pitää tehdä niin. Se on minusta tyhmää!
Mika haluaisikin opettaa suomalaisnuorille uskallusta olla erilainen ja olla oma itsensä.
– Liian moni menee vaan mukana ja esittää jotain.
Kimmo Janas
|
